Näin se kesäloma toimii

Juhannuksen tienoilla sosiaalinen media oli täynnä lomalle lähtevien kavereiden iloisia päivityksiä. Minä katselin tuolloin työpaikan ikkunasta ulos aurinkoon ja ajattelin, että siellä ne nyt kirmaa kesälaitumilla samalla kun minä paahdun kuumassa toimistossa. Mutta arvatkaapas mitä? Nyt on minun vuoroni olla lomalla!

Tämäkin loma tuntuu vähän hassulta, sillä en ole matkustamassa mihinkään. Olen yleensä pyrkinyt reissaamaan jonnekin loman aikana, rakastanhan matkustamista ja loma ilman matkaa tuntuu helposti hukkaan heitetyltä. Nyt saan tosin ajan kulumaan talo- ja blogihommissa, joten lomamatkan puuttuminen ei haittaa varsinkaan kun syyskuulle on varattu parsansyöjien Amsterdamin matka, jota odotan jo kovasti.

Lomasiideri

Perjantaina lomalle lähtiessäni ei tuntunut lainkaan lomalta. Meinasin unohtaa päivittää poissaoloviestin ja siirtää puheluni työkaverille, sillä en tajunnut olevani jäämässä lomalle. Kun astelin ovesta ulos hymyilin vähän, mutta jatkoin iltaani aivan normaalisti. Tein punttitreenin, vähän blogihommia ja illalla korkkasin loman alkamista varten säästämäni siiderin.

Siiderin nauttimisen jälkeen painoin pääni tyynyyn, sillä seuraavana päivänä olisi aikainen herätys. Ja itseasiassa hei, tulihan minun vähän matkusteltuakin, sillä suuntasimme kavereiden kanssa Evolle, jossa meitä odotti neljän tunnin maastovaellus. Matkaa taitettiin tietenkin hevosilla, ja vaikka ajattelin etten kirjoittaisi heppapostauksia nyt hetkeen, niin tästä päivästä täytyy kuitenkin tehdä ihan oma postauksensa. Palataan siis Evon kansallispuiston maisemiin hieman myöhemmin.

Sunnuntaina minulla oli viimeinen päivä vähään aikaan ilman sen suurempia suunnitelmia, joten otin kaiken irti lomastani maaten ulkona auringossa hyvän kirjan parissa. Siivosin vähän kämppää, tein blogihommia ja katsoin telkkaria. Otin rennosti ja menin taas aikaisin nukkumaan, sillä univelkaa tuntui olevan vielä kuitattavana. Ja lomallahan pitää nukkua silloin kun nukuttaa.

Maanantaina heräsin ennen töihin lähtevää Henkkaa. Tallustin olohuoneeseen, laitoin aamutv:n päälle ja avasin tietokoneen. Keitin ison kupin teetä, söin aamiaisen parvekkeella, nautin ensimmäisestä virallisesta loma-aamustani ja totesin jälleen kerran olevani aamuihminen. Olin saanut blogihommat valmiiksi tuossa tuokiossa, tein tiukan jalkatreenin ja aloin pikkuhiljaa valmistautua Mange Sudissa nauttimaamme illallista varten. Nyt elämä maistuu jo ihan lomalta!

Maanantai-ilta oli kokonaisuudessaan oikein ihana. Illallinen Mange Sudissa oli maukas ja kävelymatka Tehtaankadulta keskustaan mukavan rauhaisa. Koska olimme niin hyvällä tuulella ja ravintolassa nautittu espresso piristi herkuttelijoita, päätimme käydä vielä lasillisella ennen kotiin vievään junaan astumista. Suuntasimmekin Vin Viniin moikkaamaan Santtua, nautimme lasilliset raikasta valkoviiniä ja jatkoimme matkaa kohti kotia.

Tiistaina istuin blogihommien ääressä koko aamupäivän ja suuntasin kolmeksi keskustaan, jossa treffasin armaan äitini. Kyllä, arvasitte oikein, oli taas yhden Helsinki-kierroksen vuoro. Sää suosi kävelijöitä ja saimmekin kulumaan koko illan tutkiessamme mitä kaikkea Töölöllä on tarjota. Jalat väsyneinä astuin junaan vasta iltaseitsemän jälkeen ja olin niin poikki, etten jaksanut enää avata konetta, vaikka yleensä pyrin luonnostelemaan Helsinki-postaukset heti kävelykierroksen jälkeen. En itseasiassa ole aloittanut Töölön läpikäymistä vielä nyt perjantainakaan tätä kirjoittaessani, ja pelkään, että unohdan kohta kaiken kokemamme. Oikeasti en tietenkään unohda, mutta mitä nopeammin jutut kirjoittaa, sitä helpommin yksityiskohdat pompsahtavat muistista esiin.

Keskiviikkona lomalaisen kiire jatkui erittäin epämiellyttävällä tapaamisella. Treffasin nimittäin hammaslääkärin, jonka oli määrä tehdä aiemmin kesällä kiukuttelemaan alkaneelle hampaalleni juurihoito. Voisi kai sitä lomansa paremminkin viettää kuin hammaslääkärin penkissä kärsien, mutta en viitsinyt perua lomalle saamaani hoitoaikaa. Ties minne vuosien päähän olisin seuraavan ajan saanut..

Kovasti jännittämäni hammaslääkäri olikin lopulta ohi noin viidessä minuutissa kun hampaan todettiin olevan hieman ongelmallisempi tapaus. Se vaatisi röntgenkuvauksen ennen kuin tiedettäisiin kuinka huonosti hampin asiat ovat ja mitä sille pitää tehdä. Röntgenporukka oli tietenkin lomalla, joten pääsen nauttimaan säteilystä vasta parin viikon päästä.

Onneksi keskiviikolle oli tiedossa myös jotakin kivaa inhottavan hampilääkärin vastapainoksi. Kävimme nimittäin tutustumassa Graniittilinnan Suomi-viikkojen makuihin ja tästäkin illasta tuli sanalla sanoen täydellinen. Illallinen oli ihana ja kävelimme sen jälkeen onnellisina Töölönlahden ympäri ihastellen kauniita maisemia ja hassua kaiken punaiseksi värjäävää valoa ennen illan pimentymistä. Horisontista nousi tummanpuhuvia pilviä, joita katsoin toiveikkaana. Kruunaisiko ukkonen iltamme..?

Pari metriä ennen kotiovea taivas repesi ja rankkasade tuntui ihanalta hiostavan hikisen päivän jälkeen. Ja siellähän se ukkonenkin jo jyrähteli ja salamat valaisivat taivaanrannan. Jes, parvekkeen ovi auki ja rajuilmaa ihastelemaan! Täydellistä! Tätä olen odottanut!

Torstaina meillä oli tiedossa pitkä ja jännittävä ilta, sillä olimme kutsuneet viisi potentiaalista vuokralaisehdokasta tutustumaan kotiimme. Kaksi sankaria jätti tulematta paikalle, mutta kaikki kolme sovittuun aikaan saapunutta vuokralaisehdokasta olisi kelvannut meille paremmin kuin hyvin. Valinnanvaikeushan tästä siis tuli, mikä on toki ilahduttavaa, sillä olin onnistunut stressaamaan vuokralaisen löytymistä jo melkoisesti. Tiedostin toki valloillaan olevan vuokra-asuntopulan ja tiesin ajankohdan olevan täydellinen vuokralaisen etsimiseen, mutta tottakai tällaiset isommat projektit silti jännittävät.

Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yhteyttä kaikkiin kolmeen vuokralaisehdokkaaseen, kunhan olemme nukkuneet muutamankin yön yli vuokralaispäätöstä tehdessämme. Vuokrasopimus olisi tarkoitus päästä allekirjoittamaan mahdollisimman pian ja sitten saamme huokaista helpotuksesta. Kun nimet on paperissa, voi olla että skumppapullon korkki poksahtaa auki!

Nyt perjantaina tätä kirjoittaessani olen viettänyt jo pitkät tovit koneen äärellä. Bloggaamiseen menee hurjasti aikaa ja jonossa on vaikka kuinka monta postausta. Toivottavasti ehdin ensi viikolla istua hieman enemmän koneen ääressä ja ottaa muutenkin vähän rennommin. On ollut kivaa kun lomalla on paljon mukavaa tekemistä, mutta lupasin itselleni olla välillä myös ihan vaan rauhassa kotona, ottaa rennosti, jumpata hieman, tehdä blogihommia kaikessa rauhassa, nukkua päikkärit jos nukuttaa, katsoa telkkaria, lukea kirjaa ja nauttia auringosta parvekkeen suojassa. Lomalla pitää osata ottaa iisisti.

Huomenna on tiedossa kiva päivä, sillä ratsastuskausi alkaa ja illalla on tiedossa mukavaa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Sunnuntaillekin voisi keksiä jotain hauskaa ja iloita siitä, että lomaa on vielä toinenkin viikko jäljellä. Kirjoitan tätä tosiaan perjantaina, mutta koska julkaisin tänään jo yhden postauksen, päätin ajastaa tämän joko huomiselle tai sunnuntaille. Älkää siis ihmetelkö jos aikamuodot ovat vähän hassusti. Palataan toisen lomaviikon tunnelmiin hieman myöhemmin, nyt aion täyttää keltaisen keittiön marokkolaisen ruoan tuoksuilla.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Veera Bianca lauantai, elokuu 10, 2013 at 17:40

    Tosta Vin Vinistä on tullut ihan mun ykköspaikkoja täällä Helsingissä! 🙂

    • Reply Martina maanantai, elokuu 12, 2013 at 14:33

      Sama täällä. Se on ihana! 🙂

  • Reply Aili Inkeli sunnuntai, elokuu 11, 2013 at 14:55

    Nauti lomasta! Nyt on hieno aika löhötä ja ajatella, että suurimmalla osalla ihmisistä loma on jo ohitse. Syksy ei tunnu lainkaan niin pitkälle, kun loma on elokuussa. Piisaa virtaa pitempään eikä vielä ole kylmä 🙂

    • Reply Martina maanantai, elokuu 12, 2013 at 14:36

      Jep, tämä on kyllä kiva aika viettää lomaa. Tänään oon jopa osannut ottaa ihan iisisti ja möllöttää vaan kotona. Tekee tosi hyvää olla ihan aivoton välillä, vaikka toisaalta en jaksakaan olla kovin kauan vaan paikallani. Huomenna täytyy jo päästä tekemään jotakin. 🙂

    Leave a Reply