Wanha Mylly

1700-luvulla rakennetun Herttoniemen kartanon pihapiirissä sijaitsee upean puutarhan ja muiden vanhojen rakennusten lisäksi vanha pehtorin tupa. Vanha talo kammareineen ei tosin ole enää tilanhoitajan käytössä vaan siinä toimii ihastuttava Wanha Mylly -niminen ravintola.

Minulta on mennyt ohi oikeastaan koko Herttoniemen kartanon olemassaolo, joten Wanha Myllykin oli aivan uusi tuttavuus kun astuimme sinne sisään kaverin polttareissa. Tänne täytyy tulla kiertelemään joskus paremmalla ajalla uudestaan, sillä paikka näytti jo pikaisen silmäyksen perusteella ihanan kauniilta ja idylliseltä keitaalta keskellä Itä-Helsingin ghettoa. (No okei, ei Herttoniemi ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, mutta Itä-Helsinkiä kuitenkin.) Täällä viettäisi mielellään kauniin kesäpäivän.

Sirkuskoulun väsyttämät temppuilijat nauttivat tosiaan lounaan Wanhan Myllyn peräkammarissa ja miljöö oli niin ihastuttava, että hetkittäin vain istuin, katselin ympärilleni ja ihailin ikkunasta aukeavaa maisemaa. Palvelu oli ystävällistä, muttei sujunut aivan täydellisen sujuvasti. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, olihan meitä melko iso porukka paikalla, ja siihen nähden homma toimi ihan hyvin.

Minä otin kesähurmoksessani uusia perunoita sisältävän annoksen. Siinä oli ikilemppariani korvasienikastiketta, joka on yksi harvoista ruoista, joita en uskalla valmistaa itse. Myrkytysvaara on liian ilmeinen meikäläisen ”Ei se ole niin justiinsa” -asenteella, joten korvasieniruokia pitää tilata aina kun niitä on saatavilla. Tai sitten vaan opettelen ryöppäämään sieniä.. Uusien perunoiden ja korvasienikastikkeen lisäksi lautasella oli ihanan pehmeää graavilohta. Tämä annos maistui ihan kesälle.

Muutkin kuuluivat kehuvan omia annoksiaan, joten ruokapuoli tuntuu olevan kunnossa. Etenkin hampurilaisia ja ribsejä kehuttiin kovasti ja myös juomapuoli sai kiitosta. Wanhassa Myllyssä on kuulemma otettu hyvin huomioon myös erikoisruokavaliot ja ruokalistat on saatavilla useilla eri kielillä, sillä tämähän on aivan ihanteellinen paikka myös ulkomaalaisille vieraille. Ravintolassa järjestetään myös paljon perhejuhlia ja yritystilaisuuksia, mitä en ihmettele yhtään kun katsoo näitä puitteita.

Kun mahat olivat täynnä pääruokaa kurkistin vielä jälkiruokalistaakin ihan vaan varalta, jos siellä sattuisi olemaan jotakin kiinnostavaa. Ja olihan siellä! Minun oli ihan pakko tilata sitruunainen Limoncellolla viimeistelty sorbettiannos, joka täydensi upeasti kesäisen ruokahetken. Nam.

Wanhassa Myllyssä vietetty lounas oli myös hetki, jolloin meikätyttö paljastui ruokabloggajaksi. Oli hyvin hämmentävää kuulla, että minulle ennen tätä polttaripäivää tuntemattomina pysytelleet ihmiset ovat lukeneet blogiani. Oikeasti, näillä keltaisilla sivuilla käy muitakin kuin vain kavereitani! Se tuntuu edelleen tosi hassulta, vaikka kyllähän minä jo kävijämääriä tarkastelemalla voisin päätellä, että tänne eksyy tuntemattomiakin lukijoita. Sitä vaan ei tule kovin usein ajatelleeksi ja siksi hämmennyn edelleen aina kun tajuan kuinka moni ihminen tätä lukee. Kiitos kun jaksatte käydä lukemassa höpinöitäni!