Asento! Lepo!

Viime viikosta tuli osittain vahingossa ja osittain tahallisesti lepoviikko liikunnan osalta. Se lienee hyvä asia, sillä parin viikon takainen esteratsastusputki otti aika koville ja tyttö oli sen jäljiltä tosi väsynyt. Olin myös intoutunut urheilemaan viikonlopun aikana oikein kunnolla, joten viikko piti aloittaa levolla.

Juoksin tosiaan edellisen viikonlopun aikana yhteensä 15 kilometriä (perjantaina kymppi ja sunnuntaina 5 km), lauantaina tein reippaan kävelylenkin palautellakseni perjantain kympistä toipuvaa kroppaani ja teinpä viikonlopun aikana pari punttitreeniäkin, ettei touhu mene pelkäksi aerobiseksi treenaamiseksi. Kävellessäni maanantaiaamuna rapun portaat alas totesin, että nyt tämän tytön jalat tarvitsevat parin päivän levon. Penikoita ja reisiä kiristi sen verran, että oli parempi olla rääkkäämättä kinttuja nyt sen enempää.

Maanantaina aloimme miettiä nykyisen kotimme vuokraamista (mikäli vuokrakaksio Helsingistä kiinnostaa, ota yhteyttä [email protected]) ja kiertelimme kauppoja. Tarkoituksena oli ostaa minulle uusi läppäri, mutta Gigantin surkea palvelu sai meidät astelemaan ulos kaupasta ja hakemaan läppärin myöhemmin Verkkokauppa.comista. Ei siis uutta läppäriä vielä, mutta toivottavasti pian kuitenkin, niin sujuvat nämä blogihommatkin taas vähän mukavammin. Tällä nykyisellä koneella kun tuntuu olevan ihan liikaa ongelmia ja tekniset ongelmat ovat yksi harvoista asioista, jotka saavat tämän tytön hetkessä raivon partaalle.

Kävimme nappaamassa myös ison kasan siivousvälineitä mukaamme Tarjoustalosta, sillä pian meillä on kaksi kotia kuurattavana. Nykyinen tulevaa vuokralaista varten ja valmistuva omakotitalo meitä itseämme varten. En ole koskaan odottanut siivousurakkaa yhtä innolla, sillä se tietää sitä, että muutto kolkuttaa jo ovella. Jännää!

Tiistaina hemmottelin itseäni hieronnalla. Päätin heinäkuisen esteratsastuskurssin aikana, että nyt tämä tyttö on kyllä ansainnut vähän hemmotteluakin, ja mikä olisi parempi keino pitää huolta itsestään kuin käydä hierojalla. Kroppa kaipaa vähän huoltoakin kaiken treenaamisen välissä, jotta se jaksaa paahtaa eteenpäin jatkossakin. Kun kodin vieressä olevalla hierojalla sattui olemaan heinäkuun loppuun asti kesätarjous voimassa, ja kun kaverikin oli suositellut kyseistä paikkaa, oli päätös sinetöity. 45 minuutin niska-hartiahieronta kiitos!

Hieronta oli yhtä aikaa sekä kamalaa että ihanaa. Etenkin hartioiden seudulta löytyi aika kovia jumituksia ja niiden avaaminen tuntui hassusti samaan aikaan sekä mukavalta että epämukavalta. Hierontapöydällä maatessani tuntui kuin olisin alkanut leijua kattoa kohti ja minun oli pakko avata silmät tarkistaakseni nostaako hieroja pöytää, vaikka nostoääntä ei kuulunut. Ei nostanut, mutta hauska leijaileva olo jäi ja jatkui koko kotimatkan ajan. Taisi lähteä möhnät liikkeelle kun tuli niin hassu olo.

Kotona jatkoin itseni hemmottelua napsauttamalla saunan päälle ja levittämällä sen lämpenemistä odotellessani kasvoilleni syväpuhdistavan naamion. Tein vielä pari herkkuleipää a la Martina, eli paahdetut ruisleivät, joista toisen päälle levitin ison kasan maksamakkaraa ja toiseen tuli paksu kerros maapähkinävoita. Nam, minä tykkään, Henkka ei.

Saunan jälkeen tottelin hierojan kehotusta ja hörpin vettä koko illan melko reippaasti. Jatkoin myös viikonloppuna aloittamaani kodin kaappien läpikäymistä muuttoa silmällä pitäen. Tänään vuorossa oli siivous- ja lääkekaappi, sillä eilen ostamamme muovikassillinen siivoustarvikkeita nökötti edelleen eteisen lattialla ja halusin saada tavarat paikalleen. Popitin Haloo Helsinkiä täysillä ja pysähdyin kuuntelemaan bändin nimikkobiisiä. “Nyt Itämeren tyttärellä on hyvä olo, sydän hellä. Nyt mieli lentää korkealla, tän betonisen taivaan alla. Haloo Helsinki! Haloo Helsinki! Maailman karuin kaupunki, on tänään kauniimpi..” Jätin mielessäni hyvästit Helsingille ja jatkoin kaappien siivoamista. Pian minusta tulee järvenpääläinen. Huisia!

Mausteet siistiin riviin. Asento!

Keskiviikkona otin edelleen hieman rennommin etteivät hierojan käsittelemät lihakset joutuisi heti turhan kovaan rääkkiin. Jatkoin kaappien läpikäymistä ja pesin parvekkeen. Mieli kaipasi lenkkipolulle, mutta juiliva penikka ja eilinen hieronta olivat eri mieltä pakkomielteen kanssa, joten pakotin itseni pysymään sisällä. Tein kuitenkin pienen punttitreenin, sillä en vaan osannut olla täysin treenaamatta. Ihan niin kuin se parvekkeen kuuraaminen ei olisi riittänyt päivän liikunnaksi. Hohhoijaa. Mutta liikutaan nyt sitten kun kerran tekee mieli.

Torstaina piti taas ottaa liikunnan kannalta rennommin, sillä seuraavana päivänä olisi kehonkoostumusmittaus, ja ennen sitä pitää pidättäytyä vuorokauden ajan treenaamiselta. Torstaisessa puistojumpassa olisi ollut pilatesta ja minun olisi tehnyt tosi kovasti mieli mennä jumppaamaan. Onneksi talohommia riitti ja sain aikani kulumaan mainiosti ilman jumppaakin.

Niin mummolta kuin puistojumppa saattaakin kuulostaa, on minusta ihanaa liikkua luonnossa. Ympärillä siintää kauniit jokipuiston maisemat, jokaisella hengityksellä saa keuhkoihin raikasta ilmaa ja mieli lepää kun loppuvenyttelyissä katselee ohi lipuvia pilviä. Niin ja toki myös ohikulkevat ihmiset katsovat niska vinossa mitä tuo akkalauma tuolla pomppii, ohiajavasta autosta töötätään ja koira nostaa kinttua viereisessä pusikossa. Kas sellaista on puistojumppa. Ja tänäkin torstaina se jäi väliin. Nyyh. Mutta taloprojekti on nyt kaikista tärkein.

Sitäpaitsi tänään oli taas se päivä vuodesta kun kaikki maailman lentomuurahaiset lähtevät koloistaan ja ilma on sakeana lentävien öttiäisten parvia. Yäk. Meinasin jättää kauppareissunkin väliin tämän joukkovaelluksen takia, mutta kävelin sitten kuitenkin reippaasti Alepaan ja neppailin samalla päälleni kopsahtelevia lentomurkkuja maahan. Puistopilates lentävien kavereiden kanssa ei ehkä sittenkään kuulostanut kovin houkuttelevalta, joten kaivoin pesuaineet esiin ja aloin kuurata keittiötä. Taustalla soi taas vaihteeksi Haloo Helsinki!

Perjantaina oli aika tarttua seuraavaan kesätarjoukseen kun minä ja Henkka suuntasimme Ruoholahteen kehonkoostumusmittaukseen. Olin haaveillut kattavasta kehonkoostumusmittauksesta jo jonkin aikaa, ja kun heinäkuun loppuun asti sai kovasti kehutun InBody-mittauksen alennettuun hintaan, oli tämäkin päätös sinetöity. Nyt katsotaan kirjaimellisesti mistä tämä tyttö on tehty.

Lihamestarin lautanen.

Yritin huijata tuloksiani lihaksikkaammaksi syömällä lounaaksi Roslundin lihamestarin lautasen, jossa oli neljää sorttia toinen toistaan herkullisempia lihoja. Jospa laite luulisi mahassani olevia ribsejä, kanankoipea, kassleria ja entrecoteta lihakseksi ja antaisi tulokseksi superbodaajan tittelin. Joo, no ei se ihan niin mennyt.

InBody-mittaus kertoo jopa pelottavan yksityiskohtaisesti kehon koostumuksen. Se mittaa muun muassa puolierot raajoista, kehon nestetasapainon, viskeraalisen eli pahan sisäelinrasvan määrän, rasvaprosentin ja lihasmassan erikseen jokaisesta raajasta sekä keskivartalosta, vyötärö-lantiosuhteen ja vaikka mitä. Tosi mielenkiintoista siis, mutta en voi väittää etteivätkö tulokset olisi hieman jännittäneet etukäteen. Mitä jos kehostani paljastuisi jotakin todella omituista, kuolettavan epäterveellistä tai jos suhteellisen pieni kroppani onkin pelkkää läskiä? Se saattaisi vähän masentaa.

Mittaus tapahtui nopeasti ja näppärästi. Käsistä ja taskuista otettiin pois kaikki ylimääräinen (kello, lompakko yms., korvakorut ja kaulakoru saivat jäädä), kengät ja sukat otettiin pois ja sitten mentiin seisomaan mittauslaitteen päälle. Käsiin otettiin laitteessa kiinni olevat kahvat ja käsivarret täytyi pitää irti vartalosta. Ja sitten vain odotettiin hetki kun kone suoritti mittailujaan.

Kaikki mittaustulokseni olivat normaalin rajoissa ja etukäteen pelkäämäni viskeraalisen rasvan määrä oli hyvällä tolalla, eli tarpeeksi alhainen. Huh, en nimittäin tiedä miten olisin muuttanut elintapojani vielä terveellisemmäksi jos arvo olisi huidellut jossain missä sen ei pitäisi olla. Eniten minua yllätti ehkä se, miten tasapainossa kroppani on. Raajoissa ei ollut oikeastaan lainkaan puolieroja, ja kädet, keskivartalo ja jalat olivat keskenäänkin balanssissa. Parannettavaakin tietysti löytyi ja mittaus antoi mukavasti motivaatiota treenaamiseen ja ruokavalion terveellisenä pitämiseen. Hauskinta oli nähdä kirjaimellisesti mistä kroppani on tehty, vaikka aika hyvin minä sen näköjään tiesin muutenkin.

Pehva on tehty suklaasta.

Mittauksen jälkeen huolehdin sielunhoidosta leipomalla ja laittamalla kaiken kuntoon huomista ystävän kanssa vietettävää perinteistä Kesäpäivää varten. Ihmettelin hieman outoa väsymystä, joka lisääntyi perjantai-iltaa kohti pakottaen minut pitämään lepotaukoja kesken leipomisen. Taikinan maistelukaan ei oikein huvittanut, mikä on ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna todella kummallista. En kuitenkaan ymmärtänyt minkään olevan pielessä ennen kuin heräsin yöllä aivan jäätävään pahoinvointiin.

Ja siinähän se viikonloppu sitten menikin vatsataudissa ja sen nostamassa kuumeessa makoillessa. Kesäpäivä jäi väliin ja katselin ikkunasta upeaa kesäsäätä harmitellen huonoa tuuriani. Koko lauantai meni jonkinasteisessa koomassa, kuume aiheutti inhottavaa nivelsärkyä ja kun tälle tytölle ei maistu ruoka, on pöpö silloin melkoinen. Yleensä saan syötyä normaalisti tavallisessa flunssassakin, mutta nyt telkkarista tulevien ruokaohjelmienkin katsominen ällötti.

Lienee sanomattakin selvää, että tällä viikolla myöskään viikonloppuna ei urheiltu. Lepo lienee ihan tervetullutta, mutta jo toinen vatsatauti tänä vuonna on todella persiistä. Meinasin ensin otsikoida tämän postauksen nimellä “Hyvän olon viikko”, mutta joo, sitä se ei todellakaan ollut. Alkuviikko ehkä vielä olikin, mutta pahan olon viikonloppu torpedoi kivalta kuulostavan otsikon käytön. No mutta, tuli ainakin levättyä jos ei muuta, ja onneksi pahoinvointi ei osunut ratsastuspäivälle eikä lomalle. Aina pitää keksiä jotain positiivistakin.

Lisää positiivista: Tällä viikolla tuli vihdoin kauan odottamani ukkonen! Jee!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Aili Inkeli tiistai, heinäkuu 30, 2013 at 13:31

    Kaikenlaista sitä sinunkin viikkoosi on mahtunut, ei ole tylsää 🙂 mutta vatsatauti tietysti olisi saanut jäädä tulematta.
    En malta olla kertomatta omasta erehdyksestäni ostaa Gigantista läppäri keväällä. Ensinnäkin menin ostoksille yksin ja kovalla kiireellä – virhe! Kaikissa läppäreissä on nykyisin Windows 8 eikä muita vaihtoehtoja ole. Myyjä yritti tyrkyttää lisäksi virustorjuntasopimusta n. 3€/kk ja piti minua tosi tyhmänä, kun sanoin kyseleväni töissä IT-kavereilta neuvoa asiasta. Ostin koneen osamaksulla ja, kas kummaa, kaveri ”unohti” kertoa, että kotiin pärähtää sitten Nordean luottokortti. Nordeasta sanottiin, etten ole ainoa pimentoon jätetty Gigantin asiakas. Samoin ”unohtui” mainita, että Gigantti antaa hyvityksen, jos sama tuote löytyy muualta halvemmalla tietyn ajan sisällä. Verkkokaupasta olisi löytynyt, mutta aika oli mennyt jo umpeen, kun asian hoksasin. Windows 8:ssa on sitä paitsi oma Defender virustorjunta, joka riittää kotikäyttöön varsin hyvin. Koneessa oli myös McAfeen (myöhemmin maksulliseksi muuttuva) torjunta asennettuna eikä siitäkään ”muistettu” mainita. McAfee hidasti käyttöä älyttömästi ja esti Defenderin toiminnan, kunnes älysin poistaa sen kokonaan. Giganttiin en mene enää ikinä!!

    • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 31, 2013 at 09:16

      Käsittämätöntä säätämistä Gigantilta! ”Gigantti – Se nyt vaan on tyhmää palvella asiakasta” vai miten se meni..? 🙂

    Leave a Reply