Helteinen ilta Punavuoressa

Koko viikko oli ollut hikisen helteinen. Vettä oli tullut kitattua enemmän kuin ehkä koskaan ennen ja päälle valikoitui mahdollisimman kevyitä ja hengittäviä vaatteita. Aivot kävivät hitaalla ja olo oli muutenkin nuutunut. Nyt tarvittaisiin ehdottomasti jotain piristystä ja sitähän sitten myös saatiin parissakin eri olomuodossa.

Ensimmäinen piristävä hellekaveri annettiin käteeni kun astuin ravintola Lungbergin ovesta sisään. Olimme kävelleet Marin kanssa lyhyen matkan Kampista Pursimiehenkadulle, mutta silläkin matkalla oli tullut jo kuuma, joten kylmä siideri tuli todella tarpeeseen. Eikä kyseessä ollut ihan mikä tahansa siideri, vaan Happy Joe -tuoteperheen uusin jäsen luomuomena. Happy Joe Organic -luomusiideri maistui suussani juuri niin hyvältä kuin omppusiiderin kuuluukin maistua.

Happy Joen lisäksi maistelimme myös Sami Tallbergin valmistamia kokonaisia kanoja aivan mielettömän ihanalla siiderikastikkeella sekä villiyrttisalaatilla, jonka seasta bongasimme muun muassa voikukkaa, ketunleipää ja ruusun terälehtiä. Kaunista ja niin herkullista! Jälkiruoaksi saimme siiderimansikoita, joissa oli niin ikään mukana yrttejä. Tykkäsin.

Paikalla oli myös Meanwhile in Longfield -pariskunta ja tämä oli siinä mielessä historiallinen blogitilaisuus, että osuimme kerrankin veljeni ja kälyni kanssa samaan tapahtumaan. Tätä on odotettu! Ja jatkoa toivottavasti seuraa.

Valitsimme Marin kanssa varmaan ravintolan hikisimmän paikan suoraan auringonpaahtessa olevalla ikkunalaudalla, ja voin kertoa, että siinä oli kuuma. Viihdyimme paikalla kuitenkin hyvän tovin, sillä hyvä ruoka, juoma ja seura saavat ihmisen unohtamaan selkään porottavan kuumuuden.

Tilaisuuden lähestyessä loppuaan hörppäsimme vielä Happy Joe Cloudy Applen puokkiin ja astuimme ulos nauttimaan oloa viilentävistä tuulenvireistä. Kävelimme kaikessa rauhassa kohti Punavuorenkadun Lupoloa, jota olimme päättäneet käydä testaamassa.

Ja voi millainen paikka eteemme avautuikaan! Ihana, lämmin, rouhea, kivoja yksityiskohtia, rentoa tunnelmaa ja erinomaista ruokaa tarjoava ravintola vakuutti meidät kertaheitolla, ja totesimme yhdessä, että tätä suosittelee mielellään muillekin. Vaikka siinä on tietysti se vaara, että ravintola on jatkossa aivan täynnä, kun muutkin hyvän ruoan ystävät löytävät tämän ihanan kotoisan Punavuoren helmen.


Simpukassa pauhasivat meren aallot.

Koska olimme syöneet jo pieniä maistiaisia Happy Joe -tilaisuudessa, valitsimme listalta neljä parhaalta kuulostavaa annosta jaettavaksi. Se oli juuri sopiva määrä, ellei jopa hippasen liikaakin, kahdelle ei-enää-niin-nälkäiselle naisihmiselle. Ruoat tulivat nopeasti ja ne olivat kaikki niin ihanan näköisiä, ettei niitä meinannut tohtia sörkkiä lainkaan. Toisaalta tuoksut olivat niin lupaavat, ettemme me kauan jahkailleet, vaan kävimme lopulta herkkujen kimppuun.

Totesimme jälleen lähes yhteen ääneen, että joka ikinen annos oli todella, todella maukas eikä niistä pystynyt mitenkään valitsemaan lempparia. Olimme saaneet tänään parasta ruokaa pitkään aikaan, mikä ihana ilta! Ihan totta, tätä ei voi kehua liikaa. Viinikin sopi mainiosti yhteen makujen kanssa ja olimme vaan aivan haltioissamme koko paikan ihanuudesta. Tänne täytyy tulla uudestaankin, ja toisaalta tällaisia pieniä ravintolamaailman helmiä pitäisi alkaa etsiä lisää ihan tosissaan, sillä uskomme ettei Lupolo ole ainoa lajissaan. Vinkkejä kivoista pienistä kortteliravintoloista otetaan ilolla vastaan!

Marin jutun Lupolosta voit kurkata täältä ja Herra Longfield on kirjoittanut Happy Joe -tapahtumasta tänne.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply