Minä ja Morrison’s

Kesäkuun alussa vietettiin hieman erilaista lauantaita johon olen tottunut. Normaalistihan lauantaini alkaa pitkällä aamuvenyttelyllä, jonka jälkeen syön aamupalan ja valmistaudun pikkuhiljaa tallille lähtöön. Ratsastustunnin jälkeen olen kotona vasta yhden jälkeen, joten siinähän se aamupäivä sitten hujahtikin.

Kevätkauden päätyttyä jokalauantaiset ratsastustunnit jäivät kesätauolle (vaikka otinhan minä muutamalle kesälauantaillekin ratsastustunteja) ja voin kertoa, että tuntui melko omituiselta kun en löytänytkään itseäni kello 11 hevosen selästä. Sen sijaan löysin itseni lenkkipolulta kipittämässä jyrkkiä mäkiä henkihieverissä ylös. Näköjään lauantain sporttailuja ei voi jättää väliin.

Aamun mäkispurttailun jälkeen tein hetken blogihommia ja aloin sitten valmistautua iltaa varten. Meillä oli paljon suunnitelmia, ja niiden kaikkien toteuttamiseksi piti kotoa lähteä jo kolmen aikaan kohti Vantaata.

Ensimmäinen etappimme oli siskoni valmistujaiset, joissa ehdimme olla harmittavan vähän aikaa, mutta oli kuitenkin kiva edes piipahtaa paikalla syömässä vähän herkkuja, moikkaamassa tuttuja ja kurkkaamassa siskon uutta kämppää. Niin ja kyllähän se kylmä skumppakin maistui hyvälle hikisen bussimatkan jälkeen.

Vantaalta nousimme Helsingin keskustaan vievään bussiin, ja perillä meitä odotti pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa. He käyttivät joululahjaksi saamansa lahjakortin, jossa lupasimme viedä heidät syömään.

Ruokapaikaksi valikoitui Ateneuminkadulla möllöttävä Morrison’s, josta hieman nirsommatkin seurueemme nuoremman ikäluokan edustajat löysivät itselleen syötävää. Pikkuveljeni söi kaikkien yllätykseksi jättimäisen lehtipihvinsä kokonaan (minä en olisi jaksanut), sekä vielä hieman ranskalaisia tyttöystävänsä lautaselta, jossa oli vielä hetkeä aiemmin köllöttänyt pari paneroitua kananfilettä.

Henkka otti lihaisan Mixed Grillin ja minä päädyin lopulta uskomattoman kauan kestäneen pähkäilyn päätteeksi ruishampurilaiseen, joka osoittautui maukkaaksi, mutta tooodella täyttäväksi ateriaksi. Kaikki kehuivat annoksiaan hyviksi, ja kyllä tätä voisi suositella sellaiseksi perusraflaksi etenkin vähän nuoremmalle väelle. Hinnat ovat suhteellisen edulliset, palvelu ystävällistä ja ripeää ja miljöökin oli ihan ok. Tosin viimeksi kun ohitin paikan juhannuksen aikaan, se näytti olevan remontissa..

Ravintolasta vyöryimme junan avustuksella meille, keitimme kahvit, söimme jätskit ja kaivoimme lautapelit esiin. Pelasimme illan aikana kahta eri lautapeliä, yhtä pleikkapeliä sekä Spotifyn avulla toteutettavaa biisien tunnistuspeliä. Yhtäkkiä kello näytti jo yötä ja niin saimme painaa päämme hauskan päivän päätteeksi tyynyyn. Erilainen lauantai todellakin, mutta tosi kiva sellainen.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Mari/Jotain maukasta-ruokablogi tiistai, heinäkuu 2, 2013 at 09:25

    Haa, tulin heti katsomaan, että mitä kirjoitan Jimistä..menin lankaan 🙂

    • Reply Martina tiistai, heinäkuu 2, 2013 at 10:38

      Hihii, sori! 😀

    Leave a Reply