”Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa..”

Viimeisiä viedään. Ennen viisipäiväisen estekurssin tokavikaa tuntia minuun iski haikeus. Voi ei, kohta tämä riemu loppuu juuri kun olemme päässeet vauhtiin. No, onneksi heinäkuussa odottaa vielä toinen samanmoinen kurssi ja ensi viikollakin on ratsastusta jopa neljänä iltana.

Arvelin saavani pienen valkoisen Lady-ponin tänään uudelleen ja kävin ennen tuntia mielessäni eilisen tunnin oppeja. Eilen Lady opetti minulle muun muassa sen, että on tärkeää suunnata katse esteen taakse eikä sen juureen, sillä se kohta mihin ratsastaessa katsoo, niin sinne yleensä myös päädytään. Ja eilenhän minä olin hilkulla lentää esteen päälle sitä tuijotettuani. Mietin opettajan sanoja ja päätin kiinnittää tänään enimmän huomioni siihen, että katson kauas esteen taakse, rohkaisen ponia hyppäämään aikaisemmin (ei onnistunut) ja pidän yläkroppani sekä ponin laukan pystympänä.

Yllättäen minua myös hieman jännitti ennen tuntia. Eilinen läheltä piti -tilanne oli vielä tuoreessa muistissa ja kun näin kentällä saman okserin jolla sähläsimme eilen, aloin jännittää sitä, mennäänkö me tänään okserin yli vai lennänkö päin estettä Ladyn tehdessä äkkijarrutuksen ennen hyppyä. Hui.

Kun okseri meni ensimmäisellä kerralla hyvin, alkoi jännitys laantua ja luotto Ladyyn kasvaa. Kyllähän me mennään yli kaikesta, vaikka estekorkeuskin nousee nousemistaan. Hyppäsimme onneksi sitä pelottavaa okseria paljon, ja lopulta jännitykseni sitä kohtaan oli kadonnut. Silittelin tyytyväisenä Ladyn kaulaa kun poni ponnisti kiltisti kaikkien esteiden yli, vaikka lähestymisissä oli vieläkin paljon parantamisen varaa. Mutta hyvä mieli tuli, tänään kaikki kurssilaiset onnistuivat hyvin! Ehkä me ollaan opittu jotakin.

Kiittelin tunnin jälkeen sekä itseäni että Ladya siitä, että tämä tunti meni paljon paremmin kuin eilinen. Opettajan opit olivat ilmeisesti menneet päähäni tai sitten Ladylla oli tänään parempi päivä. Tai ehkä saan kiittää taas Saminkin korjannutta supertaitavaa Suskia, joka kävi sanomassa ennen tuntia Ladylle, että nyt ei sitten tehdä niitä äkkipysähdyksiä. Ja Ladyhan totteli.

Perjantaina koitti kurssin viimeinen tunti. Mietin taas ennen tuntia vaihtuuko hevonen, vai saanko taas joko Ladyn tai alkuviikolla tutuksi tulleen Sami-ponin. Toivoin salaa lemppariani Fullista, sillä olisi kiva lopettaa kurssi tutulla hepalla. Ja kuinka ollakaan, siellähän se nimeni möllötti Fulliksen kohdalla. Jes!

Laitoin hepoa kuntoon kaikessa rauhassa ja mietin alkaako korkeamman hevosen selässä huimata pitkän poniputken jälkeen. Ei alkanut vaan olo oli mukavan kotoisa tutun hevosen selässä, vaikken olekaan tänä vuonna ratsastanut Fulliksella kuin kerran tai kaksi, ja edellisestä estetunnista vanhalla kaverillani on niin pitkä aika, etten edes muista milloin viimeksi hyppäsin esteitä Fulliksella.

Muillakin kurssilaisilla tuntui olevan mieluisat hevoset ja tästä tunnista kehkeytykin varsin rauhallinen. Henkka oli katsomossa kuvaamassa tuntia ja hänen kannaltaan olisi tietysti ollut kiva jos olisi ollut hieman enemmän actionia. Olin kertonut toilailuistamme ja kehunut, kuinka estetunteja on kiva katsoa. Ja tottakai sitten kun herra saapuu paikalle, on vuorossa koko viikon rauhallisin ja ilman hassuja välikohtauksia sujuva tunti.

Hyppäsimme neljää estettä, mietimme teitä niiden välillä ja minä yritin opetella istumaan satulaan esteiden välillä. Fullis oli juuri niin kiva kuin aina ennenkin, ja äidille tiedoksi, että siitä näkemästäsi riehuvasta ja kaahaavasta Fulliksesta ei ole enää tietoakaan, vaan hepo on rauhottunut huomattavasti. Voit siis tulla katsomaan estetuntiamme turvallisin mielin.

Kurssin viimeinen tunti tuntui olevan ohi yhdessä hujauksessa, ja kyllähän se vähän oudolta tuntui, kun lauantaina ei enää tarvinnutkaan ajaa tallille hyppimään esteitä. Vaikka olinkin välillä epätoivoinen hankalien ponieni kanssa, niin juuri ne pahimmat sähläystunnit opettivat minulle kaikista eniten. Sain paljon ajattelemisen aihetta, kullanarvoisia neuvoja tuleville estetunneille ja rutkasti kokemusta hyppäämisestä. Onneksi heinäkuussa on vielä se toinen estekurssi! En malta odottaa että pääsen taas esteradalle.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply