Dam-dam-di-dam..

Henkka on syönyt viime aikoina Ravintola Lasipalatsissa vähän parsaa.

Maanantaina 29.4. hän söi…


…parsaa ja hollandaisea…

…sekä lohta ja parsaa.

Vappuaattona 30.4. kävimme molemmat syömässä…


…ilmakuivattua possua ja parsaa, joka oli yksi Henkan lemmpariannoksista…


…sekä niin ikään Henkan lemppariksi nousseen annoksen ylikypsää vasikanposkea, parsaa ja hummeria.

Heti seuraavana torstaina Henkka kävi jälleen Lasipalatsissa herkuttelemassa ja söi…


…kampasimpukka-parsarisottoa…


…sekä kuhaa ja parsaa, sillä listalta löytyneen ahvenen sijaan tänään oli poikkeuksellisesti saatavilla kuhaa, joten pitihän sitäkin vaihtoehtoa maistaa.

Perjantaina 3.5. juhlistimme alkavaa lomaani herkuttelemalla…


…katkarapuskagenilla ja parsalla…


…sekä ahvenella ja parsalla…

Tiistaina 7.5. Henkka kävi jälleen Lasipalatsissa ja vuorossa oli..


…parsaa, lohta, lohimoussea ja tartar-kastiketta, joka oli myös yksi Henkan lemppareista…


…sekä tofua, parsaa ja korvasienimuhennosta.

Tiistaina 14.5. oli taas parsaherkuttelun aika…

…alkuruoaksi Henkka otti parsa-mansikkasalaattia, joka oli niin toimiva yhdistelmä että se pääsi ihan yllättämään. Rankkasimme annoksen lopulta parsaviikkojen parhaaksi, ja se jäi itseoikeutetusti ravintolan listalle, joten tätä herkkua pääsee vielä maistelemaan vaikka parsaviikot ovat jo päättyneet. Suosittelemme erittäin lämpimästi!

Parsa-mansikkasalaatin jälkeen pääruokana maistui lohi ja parsa.

Keskiviikkona 22.5. kävimme kavereiden kanssa illallisella missäs muuallakaan kuin Lasipalatsin parsaviikoilla. Henkka söi lemppareitaan…

…ilmakuivattua porsaan niskaa ja parsaa…

…sekä ylikypsää vasikanposkea, parsaa ja hummeria.


Minä otin Henkan kehumaa parsa-mansikkasalaattia…

…sekä lohta, parsaa ja korvasienikastiketta, joka taisi olla lempparini maistamistani pääruoista. Kaikki missä on korvasientä on ihanaa.

Kun parsaviikot loppuivat lauantaina 25.5. oli meidän tietenkin oltava paikalla syömässä tämän kevään viimeiset parsa-annokset. Henkka söi huimat neljä parsaruokaa, jotka olivat…

…parsa-mansikkasalaatti…

…parsaa, hollandaisea ja mätiä…

…parsaa ja lohta…

…sekä jälleen kerran parsaa ja ilmakuivattua porsaan niskaa.

Minäkin söin reippaana tyttönä kolme parsa-annosta, jotka olivat…

…parsa-mansikkasalaatti…

…parsaa ja hollandaisea…

…sekä parsa-kampasimpukkarisottoa.

Kun Henkka tilasi neljännen parsa-annoksen, otin minä jälkiruoaksi kesäisen raikkaan mansikka-annoksen, jossa oli tuoreiden mansikoiden lisäksi mansikkasorbettia ja kuohuviiniä. Nam!

Aika monta parsa-annosta. Parsan pureminen ei kuulemma alkanut kyllästyttää missään vaiheessa, sillä annokset olivat niin hyviä ja vaihtoehtoja oli monipuolisesti. Ja arvatkaapa mitä? Muistatteko vielä Ravintola Lasipalatsin parsahaasteen, jossa kerättiin leimoja parsapassiin? Kustakin syödystä parsa-annoksesta sai yhden leiman, ja nyt kävi sitten niin, että Henkka keräsi kaikista eniten leimoja ja voitti näin ollen meille matkan Amsterdamiin! Upeeta, mahtavaa!

Amsterdam, täältä tullaan!

Juhlistimme parsaviikkojen päättymistä ja kaunista lauantai-iltaa lasillisilla Mummia Lasipalatsin Kattoterassilla, josta on aika kivat näkymät kesäiseen Helsinkiin.

Previous Post Next Post

24 Comments

  • Reply tatjaana tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 08:47

    Henkka on syönyt ihania annoksia. Paljonko teidän parsaruoat maksoivat? Siis paljonko matka maksoi? Vai saatko syödä ravintoloissa ilmaiseksi, koska olet ruokabloggari? Koska itse käyn ulkona syömässä vain muutaman kerran vuodessa ja silloinkin seitsemän euron pitsan tai hotellin ruokakupongeilla päivällisen, josta maksan muutaman euron, niin hiukan kadehdin teidän hienoja ravintola-annoksia.
    Ensi lauantaina on päivä, jolloin syömme ulkona, kun tulemme Helsinkiin. Ja sitten seuraavaksi juhannuksena hotellissa tarjouskuponkipäivällinen ja siinäpä ne tämän vuoden ravintolasyömiset ovat. Kysymys kuuluu: Saatko syödä ilmaiseksi ravintoloissa ja jos et, niin paljonko tulee maksamaan päivällinen kahdelle hienossa ravintolassa?

    • Reply Martina tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 10:17

      Voi kunpa saisinkin syödä ilmaiseksi ravintoloissa, mutta valitettavasti asia ei ole niin, paitsi silloin jos meidät kutsutaan lehdistötilaisuuteen tai muuhun tapahtumaan. Nämä parsat maksoimme ihan itse, kokonaishintaa emme laskeneet, mutta vähemmän ne maksoivat kuin voittamamme Amsterdamin matka maksaisi. Kannatti siis törsätä parsaan. 🙂

      Ravintoloiden hinnat vaihtelevat paikan mukaan, mutta jos alkuruoat maksavat kympin molemmin puolin, pääruoka 20-30 euroa ja jälkiruokakin vielä noin kympin, niin tuleehan siitä hintaa jos laksee vielä ruokajuomat päälle. Mutta toisaalta kun syötävä on joka tapauksessa jotakin, niin miksi siitä ei välillä maksaisi hieman enemmänkin? Kaupan päälle saa usein ihanan kokemuksen, hyvän mielen ja tottakai myös täyden vatsan. 🙂

      • Reply tatjaana keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 07:47

        Hyvä kun kysyin ja hyvä kun vastasit. Miksi? Sain käsityksen ravintolahinnoista. Olen mielessäni ajatellut, että 20€/hlö on päivällisen maksimihinta ja nyt kun tiedän todellisuuden, niin osaan olla hermostumatta vaikka meidän neljän päivällisen lasku olisikin yli 100€. ”Kaupan päälle saa usein ihanan kokemuksen, hyvän mielen”, sanot. Viikonloppua Helsingissä ja hyvän mielen kokemuksia odottaen.
        Tatjaana

        • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 08:00

          Suurimmalla osalla ravintoloista on netissä ruokalistat hintoineen. Etukäteen voi tehdä hieman vertailua, niin välttyy pahimmilta yllätyksiltä. Näyttäisi siltä, että teille osuu kivat säät Helsingin reissulle. Nauttikaa! 🙂

  • Reply Hanna tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 12:07

    Wauuuu! Onnea parsan syöjille!!! 🙂

    • Reply Martina tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 12:33

      Kiitti! Vähänkö on kivaa! 🙂

  • Reply Aili Inkeli tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 17:08

    Mahtava juttu! Onnea kovasti ja nauttikaa Henkan uurastuksen 😉 tuomasta palkinnosta.
    Kenenkään ruokanautinnoista ei kannata olla kade, oli sitten bloggari tai joku muu. Luen useita ruokablogeja ja nautin hirmuisesti hyvästä tekstistä ja osuvista kuvauksista. Makuaistia ei ole kovin yksinkertaista pukea sanoiksi. Sinulla se on hanskassa ja joskus tuntuu kuin olisin itse ollut mukana 🙂
    Sitä paitsi, jos jostakin pitää pihistää, niin EI ainakaan makunautinnoista!

    • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 07:45

      Kiitos Aili Inkeli! Ihanaa palautetta, juuri tuollaista varmasti jokainen ruokabloggaaja haluaa kuulla.

      Olen samaa mieltä siitä, että kateus ei kannata, paitsi jos sen osaa ottaa oikealla tavalla. Ei niin että haluaa toiselta jotain pois, vaan niin, että innostuu itsekin yrittämään samaa. Kateus toimii parhaimmillaan potkuna persuksiin, motivaattorina ja viimeisenä sysäyksenä tavoitella tosissaan jotakin mitä on aina halunnut. Jos tuo toinenkin pystyi siihen, niin kyllä pystyn minäkin. Pahimmillaan kateus taas saa ihmisen toimimaan aivan typerästi, ja sitä pitäisi välttää. Hmmm, osasinkohan nyt selittää oikein, toivottavasti ymmärsit pointin. 🙂

      Ja makunautinnoista ei todellakaan pihistellä! 😀

      • Reply Aili Inkeli keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 23:51

        Ymmärsin. Aivoni on sillä tavalla rakennettu, että en edes osaa tuntea kateutta. Eikä ole tarvetta opetella sitä taitoa!
        Toisen nautinto ei ole koskaan itseltä pois. Sehän on vaan päinvastoin kun voi ottaa ja saada osansa toisen ilosta! Kaksinkertaista, eikö? Toimii helkutin hyvin sekä makunautintoihin että muuhunkin elämään.

        • Reply Martina torstai, kesäkuu 6, 2013 at 08:30

          Hyvin sanottu! Kaksinkertainen ilo on hyvä ilo. Toisen onnesta pitää osata nauttia. Se on paljon kivempaa kuin kadehtiminen. 🙂

  • Reply AnttiT tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 18:28

    Aika kiva homma kyl, et Henkka pyys meitsiä mukaa Damii. Oonki ollu täs vähä reissunkipee ja se oli seuraa vailla. En malta odottaa, kesä kesä kesä! 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 07:51

      Heeei, ei niitä vertaistukimiittejä ollut tarkoitus pitää Amsterdamissa asti. Ei vaikka kuinka töräyttelisin Azipodin hienoja uusia vanteita kuoppiin ja kanttareihin (en siis tietenkään myönnä että tällaista olisi tapahtunut, ei ollut lähelläkään!) ja Henkalla olisi sydäri lähellä. Munaralli ei sitäpaitsi edes onnistuisi Amsterdamissa kun siellä on niin paljon polkupyöriä edessä. 🙂

      • Reply AnttiT keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 12:05

        No okei, kommenttini oli juksaus, olen pahoillani. Hauskaa reissua molemmille! Näitä juttuja lueskellessa tulee kyllä vesi kielelle ja eipä ihme, kun annokset ja niiden kuvat ovat vimosen päälle.

        Ps. Lainasin Henkkaa eilen ja saatiin hienosti pidettyä vertaistukipalaveri Kymin tallilla, eikä päädytty edes rallitamaan sen kummemmin. Kiitos lainasta. 🙂

        • Reply Martina torstai, kesäkuu 6, 2013 at 08:23

          Kiitos Antti. Voitaisiin pitää taas grillaustuokio jonakin iltana, ralleilla tai ilman. 🙂

          Niin joo, Henkkahan pyysi kiltisti luvan lähteä tallille, ja sen saatuaan selvisi, että tehän oottekin siellä jo. 😀 Toivottavasti oli hyvä vertaistukipalaveri.

          • AnttiT perjantai, kesäkuu 7, 2013 at 10:11

            Juu, pidetään ihmeessä. Hampurilaisten grillauksesta onkin jo tovi aikaa ja kuulinkin jo pikkulinnuilta, että majoneeseissa löytyy.

            Oli hyvä palaveri joo ja hienosti meni lupahakemuskin läpi. Pisti kyllä hymyilyttämään tilannekomiikka. Mutta hei, miehet on miehiä, minkäs teet(te)… 🙂

          • Martina perjantai, kesäkuu 7, 2013 at 10:30

            Jep, majoneesilla pitäisi päästä läträämään! Olisi myös salaatinkastiketta ja mansikkahilloa, mutta jälkimmäinen ei ainakaan taida olla omiaan grillihampurilaisten välissä. Täytyy siis ehkä tehdä jälkkäriäkin. 🙂

  • Reply Mari/Jotain maukasta-ruokablogi tiistai, kesäkuu 4, 2013 at 20:58

    Ha, haa. Tää oli taas niin hauska juttu. Nyt tulee parsaa korvista 🙂 Muttaväliäkö sen, kun sai noin hyvän kiitoksen!

    • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 07:55

      Kiitos oli kyllä mainio. Ja on sitä hullumpiakin keinoja päästä reissuun. Parsan syöminen on sentään ihan kivaa, eikä Henkkaa kuulemma edes kyllästytä vielä. Hullua, miehestäni on kuoriutumassa todellinen parsan ystävä.

  • Reply Dinner4u2 torstai, kesäkuu 6, 2013 at 22:00

    Vähän hauska juttu! 🙂 Ihana oli nähdä laaja otos Lasipalatsin parsaviikkojen annoksista, varmasti olivat maukkaita. Ja hei, hauskaa Amsterdamin matkaa!

    • Reply Martina perjantai, kesäkuu 7, 2013 at 08:15

      Kiitos, odotetaan jo innolla että päästään kaiken rakennuskiireen jälkeen reissuun rentoutumaan. Tuossa taitaa itseasiassa olla kuvat kaikista parsaviikkojen annoksista. Henkka otti nimittäin tehtäväkseen maistaa kaikkea listalta löytyvää ettei mene turhan yksitoikkoiseksi tuo parsailu. 🙂

  • Reply Mimosa torstai, kesäkuu 6, 2013 at 23:30

    Hahaha, eikä! Te otitte haasteen tosissaan vastaan ;D Rupesin jo tässä skrollaillessani miettimään, että on se kumma, jos joku oikeasti on syönyt paljon teitä enemmän 😀 Onneksi olkoon! Ajattelitteko mahdollisesti syödä Amsterdamissa …parsaa?

    • Reply Martina perjantai, kesäkuu 7, 2013 at 08:17

      Tottahan toki Amsterdamissa syödään parsaa! Ei vaan, mulla alkaa tulla vähän jo korvista ulos, mutta Henkka The Hullua Parsansyöjää ei kuulemma vieläkään kyllästytä. 🙂

  • Reply Taitsi keskiviikko, lokakuu 9, 2013 at 08:47

    Multa oli menny tää superhauska parsapostaus ihan ohi – mutta nyt se tuli just sopivaan väliin ilahduttamaan tätä sateista aamua! Myöhäisherännäiset onnittelut ehdottoman ansaitusta voitosta!

    • Reply Martina keskiviikko, lokakuu 9, 2013 at 09:57

      Hehee, kiitos! Kerrankin me voitettiin jotain kivaa. Vaan kyllä sitä parsaa syötiinkin.. 🙂

    Leave a Reply