Mixed Grill

Keltaisessa keittiössä on kokkailtu viime aikoina paljon soijaruokia, osittain Blogiringin Soyappétit-kampanjan ansiosta ja osittain siksi, että soijasapuskat ovat mukavan proteiinipitoisia, edullisia ja mukavaa vaihtelua arkikokkailuun. Niin siis minun mielestäni, Henkka on eri mieltä, sillä hänen mielestään soija on pahaa. Ihan sama mitä sille tekee, se on silti aina pahaa. Enkä voi häntä tästä moittia, sillä soijaruoille on kyllä annettu mahdollisuus. Ne eivät vaan maistu herralle ja sillä siisti.

Kuvitelkaapa raksalta väsyneenä ja nälkäisenä kotiin tuleva mies, joka löytää jääkaapista herkullisen näköisen texmex-piirakan. Hetken päästä hän kuulee, että piirakassa oleva ”jauheliha” onkin soijaa, eli pahaa. Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? No ainakin päättää hemmotella miestä pian liharuokien ykkösellä, eli erilaisia lihoja yhdistelevällä Mixed Grill -pläjäyksellä. Kaveriksi liharuokien kuningasannokselle valitsimme toisen kuninkaallisen, eli punkkujen kuninkaaksi viime vuonna valitun portugalilaisen Esporão Reserva Tinton, joka lienee kallein kotiin ostamamme punaviinipullo (19,98 euroa) ja jonka supertanniininen maku sopi täydellisesti tuhtien lihojen kaveriksi.

Mixed Grillhän on ainakin etelän lomakohteista tuttu tarjottimellinen erilaisia liharuokia, jotka pötköttävät usein salaattipedillä ja lihojen kaverina tarjottimella voi olla erilaisia kastikkeita ja dippejä. Liha on kuitenkin pääosassa ja sitä meidänkin Mixed Grillissä riitti. Tein uunissa kahdella eri kastikkeella maustettuja ribsejä sekä paistoin meille marmoripihvit, jotka tarjottiin valkosipulisen etanavoin kera. Tarjottimelle pääsi myös Roslundin supermausteisia raakamakkaroita sekä uusinta ruokaihastustamme suomalaista Ilmo -ilmakuivattua porsaanniskaa, jota maistoimme ensimmäisen kerran Ravintola Lasipalatsin parsaviikkojen lehdistötilaisuudessa.

Ribsit tein täältä löytyvän ohjeen mukaan. Osa ribseistä sai hyväksitodetun viskiglaseerauksen ja osaan kokeilin niin ikään hyväksi osoittautunutta hickory-glaseerausta.

Marmoripihvit paistoin kuumalla pannulla molemmin puolin niin, että sisus jäi mukavasti mediumiksi. Maustoin pihvit suolalla ja mustapippurilla ja länttäsin päälle isot kiekot etanamaustevoita. Etanamaustevoi syntyy pilkkomalla tölkkietanoita pieneksi ja paistamalla niitä pannulla. Jäähtyneet etananpalat sekoitetaan voihin, johon lisätään ainakin runsaasti valkosipulia sekä muita mausteita oman maun mukaan. Ainakin persilja ja pippurit toimivat hyvin.

Raakamakkarat paistoin omalla pannullaan hieman miedommassa lämmössä niin, ettei pinta pääse palamaan sillä aikaa kun sisus kypsyy. Roslundilta ostetut makkarat ovat tulisen mausteisia, eli ainakin meidän mielestämme ihan todella herkullisia.

Ilmakuivattu kinkku pääsi salaattipedille ihan sellaisenaan, tai no, hieman kauniimmaksi rullattuna.

Äkkiseltään saattaisi näyttää siltä, että ruokaa on hirveästi eikä näitä voi mitenkään jaksaa syödä kahteen pekkaan, varsinkin kun ribsejä oli vielä toinen samanlainen satsi odottamassa. Mutta hyvinhän nämä upposivat, tarjotin oli pian tyhjä ja tilaa oli vielä jälkkärillekin. Todella onnistunut setti siis. Eiköhän tällä hyvitetty hieman kevään aikana koettuja soijayllätyksiä, jotka eivät tosiaan ole olleet Henkalle niitä kaikista iloisimpia ylläreitä.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply