Monthly Archives

toukokuu 2013

Rakkaudesta Helsinkiin: Patsaskierros keskustassa

Viime kesänä päivänvalon nähnyt Rakkaudesta Helsinkiin -sarja jatkuu taas kun minä ja äiti olemme jalkautuneet kylmän talven jälkeen Helsingin kaduille. Ensimmäinen turistikierros on jo tehty ja seuraava on suunnitteilla. Jos laskin oikein, julkaisin viime vuonna peräti 15 Rakkaudesta Helsinkiin -postausta, eli tässä olisi nyt postaus numero 16.

Ideanahan on se, että minä ja äiti taaperramme pitkin Helsinkiä kunnon turisteina kartan ja kameran kanssa. Oppaanamme toimii usein Pauli Jokisen Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirja ja erilaisten nähtävyyksien, niihin liittyvien tarinoiden ja maisemien lisäksi koluamme retkillämme myös Helsingin kahviloita, sillä kahvipaussista on tullut tärkeä osa jokaista turistikierrostamme.

Kesän ensimmäisellä kävelyllä seikkailimme jo tutuiksi tulleilla seuduilla keskustassa, Kruununhaassa ja Kaisaniemessä, mutta tällä kertaa keskityimme sekalaisten nähtävyyksien sijaan pelkkiin patsaisiin. Vaikka seutu oli tuttua, tuli osa patsaista aivan yllätyksenä eteemme ja saimme taas kerran huomata, että vaikka olemme kävelleet tuhat kertaa jotain tiettyä tietä pitkin, on sen varrella oleva kookaskin patsas saattanut jäädä kokonaan huomaamatta. Niin sitä vaan kulkee sokeana, vaikka ihan niillä tutuillakin kulmilla olisi hyvä pitää silmät auki. Ties mitä kivoja yksityiskohtia sieltä löytyykään.

Juhlistimme vuoden ensimmäistä turistikierrostamme lampsimalla heti alkajaiseksi jätskikiskalle, josta nappasimme mukaamme kesän ensimmäiset jätskitötteröt. Äidille päärynäjäde ja minulle Fazerinan makuinen pallo. Nam.

Jätskit kourassa tallustimme kierroksemme ensimmäiselle patsaalle, joka sijaitsee Kauppatorilla. Kyseessä on Keisarinnan kivi, jossa maapalloa symboloiva pallo sekä kaksipäinen kotka hengailevat korkealla obeliskin päällä. Patsas sijaitsee keskeisellä paikalla kohdassa, jossa Keisarinna Aleksandra ja keisari Nikolai I nousivat maihin tullessaan katsomaan vuonna 1833 Helsingin rakennustöitä. Pronssisen maapalloa kuvaavan palleron päällä hengaileva kaksipäinen kotka on Venäjän keisarisuvun symboli. Kotka revittiin alas vuonna 1917 ja palautettiin paikalleen vasta vuonna 1971.

Seuraavaksi kävelimme kenties Helsingin kuuluisimman patsaan ohi. Havis Amanda, eli tuttavallisemmin Manta lakitetaan vappuisin ja se herätti aikoinaan suurta kohua, sillä maassamme ei oltu vielä totuttu alastomia naisia kuvaaviin patsaisiin. Mantan veistänyt Ville Vallgren käytti kuuluisan patsaansa mallina kahta 19-vuotiasta pariisilaiskaunotarta. Havis Amanda on valittu kansanäänestyksellä pääkaupunkimme toiseksi suosituimmaksi patsaaksi vuonna 2008. Suosituin patsaskin selviää tämän kierroksen aikana. Joko arvaat mikä se on?

Patsaista puheen ollen, minä halusin kuvata kierroksellamme myös patsaiden takapuolet, sillä ne jäävät yleensä aivan liian vähälle huomiolle. Kaikki tietävät kyllä miltä Havis Amanda tai Mannerheimin patsas näyttävät edestäpäin, mutta entäs se toinen puoli? Taiteilija on nähnyt ihan yhtä suuren vaivan viimeistellessään patsaan ”väärää” puolta, joten minusta patsaiden pehvoille pitää antaa niiden ansaitsema huomio. Niinpä tässä postauksessa näytetään patsaista myös niiden takapuoli. Pitäkää vaan pöljänä, sillä sitähän minä olenkin.

Esplanadin puiston läpi kuljettuamme oli kahvipaussin aika, sillä seuraava patsas möllöttää juuri sopivasti Kluuvikadun Fazerin kahvilan edessä. Massiivinen Fazerin kukko on yksi niistä patsaista, joihin en ole kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka Fazerilla on tullut kahviteltua kerran jos toisenkin. Fazer antoi kukon Helsingin kaupungille konditorian satavuotispäivänä. Siinä voi hyvällä mielikuvituksella nähdä kukon lisäksi myös jonkin satuolennon tai vaikkapa valaan selkänikaman, niin kuin eräs patsaalla samaan aikaan kanssamme ollut mies kertoi asian hänen mielestään olevan. Ja kieltämättä möhkäle kyllä muistuttikin jonkin ison eläimen selkänikamaa jopa enemmän kuin kukkoa, jota patsas siis virallisesti esittää.

Kahvilassa otimme tällä kertaa vain suolaista naposteltavaa, sillä makeat herkuthan oli jo nautittu jäätelön muodossa. Antipastoleipä ja kana-caesarleipä olivat molemmat oikein herkullisia tapauksia ja herkulliselta näyttivät myös kaikki ihanat suklaaherkut, joita puodissa oli myytävänä. Slurps.

Mutta missä on Aleksanterin pää?

Kahvihetken jälkeen saimme vetää vesiperän peräti kaksi kertaa putkeen, sillä reitillemme kuuluvat Aleksanteri I:n patsas sekä Viisas hiiri -patsas oli molemmat poissa paikaltaan. Aleksanterin pään oli vienyt eräs joutsen Töölönlahdella (älkää kysykö, tämä on taas minun ja äidin tyhmää huumoria) ja Viisas Hiiri oli joutunut väistymään remontin tieltä. Opaskirjamme kertoi hiiripatsaan olevan huomaamattomassa paikassa, joten olimme varautuneet etsimään sitä kissojen ja HIIRIEN (ehe, ehe..) kanssa Kansalliskirjaston portailta. Niin, etsisimme hiiripatsasta varmaan vieläkin, ellei eräs ohikulkenut nainen olisi ystävällisesti kertonut hiiren olevan tällä hetkellä tavoittamattomissa. Ties missä Bahamalla se parhaillaan lomailee..

Seuraavaksi kävimme katsastamassa Helsingin ainoan fiktiiviselle hahmolle tehdyn muistomerkin. Komisario Palmun muistolaatta nököttää Rauhankadulla siinä talossa, jossa komisario kirjojen mukaan asui. Aika ruma talo muuten, vieressä olisi ollut paljon hienompi.

Ja sitten on vuorossa se Helsingin suosituimmaksi valittu patsas! Kyseessähän on ihana minunkin lempipatsaisiini lukeutuva Äidinrakkaus Kaisaniemen varsapuistikossa. Heppapatsas on Emil Cedercreutzin 1928 vuonna tekemä teos ja onhan se aika ihana. Tämän minä voisin ottaa meidän pihalle.

Kaisaniemen puistosta löytyy lukuisia patsaita, joista kivoimmat olivat nämä kaksi puuhun veistettyä teosta, joiden nimiä tai tarinoita emme tiedä, mutta keksimme sellaiset toki itse.

Tämä naispatsas on Viktor Janssonin vuonna 1931 tekemä Convolvulus-niminen teos. Sen mallina on toiminut Janssonin tytär Tove Jansson, jonka saatamme ehkä kenties tuntea myös joistain Muumi-tarinoista…Never heard.

Kaisaniemen puistossa on hengaillut vuodesta 1895 asti myös Fredrik Paciuksen muotokuva, joka on ensimmäinen Suomessa valettu julkinen muistomerkki. Pacius ei pääse kovin korkealle muotokuvien komeuskilpailussa, sillä nuo silmäpussit ovat aika jäätävät.. Olisitte nyt antaneet herran nukkua edes hetken kesken patsaan veistämisen.

Tämä hirvi nuuhkii ilmaa ja arvelemme sen haistaneen Luonnontieteellisen museon edessä möllöttävän lajitoverinsa. Tämä Kaisaniemen hirvi on selvästi naispuolinen ja Luonnontieteellisen museon edessä oleva terhakkaampi hirvi (jonka näemme myös pian) on hänen miesystävänsä. Mutta miksi he asuvat niin kaukana toisistaan? Saattakaamme hirvipariskunta yhteen!

Kaisaniemen puiston perukoilta hiekkakentän pohjoispuolelta löytyy tuntemattoman vapaamuurarin patsas, joka on tiettävästi vanhin säilynyt hautamuistomerkki. Kivenjärkäleen alle haudatun herran nimi on Fredrik Granatenhjelm, ja hänestä ei tiedetä muuta kuin se, että Fredrik oli tosiaan vapaamuurari. Hautakivessä lukee arvoituksellinen teksti, jonka suomennos kuuluu näin: ”On yhdentekevää tietääkö maailma kuka tässä lepää. Jumala tietää hänen tekonsa ja kurjat siunaavat hänen muistoaan.” Siitä voi kukin omalla mielikuvituksellaan päätellä herra vapaamuurarin tarinan.

Toisessa päässä Kaisaniemen puistoa, eli aivan puiston eteläpäädyssä möllöttää Ida Aalbergin patsas, joka on ruma kuin mikä. Jos (tai siis tietenkin KUN) minun muistokseni tehdään joskus patsas, älkää tehkö siitä tuollaista rumaa möhkälettä. Kiitos.

Kaisaniemen puiston koluamisen jälkeen piipahdimme kuolaamassa vaatteita eräässä vaateliikkeessä ja jatkoimme sitten matkaa etsimään Kiasman luona olevaa Triangle Blocks -teosta, jonka päällä saa kuulemma skeitata. Löysimme kyllä skeittaajia (skeittareita?), mutta emme mitään taideteosta muistuttavaa hökötystä. Ehkä sekin oli viety pois tieltämme. Joku oli varmaan saanut vihiä siitä, että olimme taas lähdössä liikenteeseen ja vienyt kaikki mahdolliset taideteokset pois ulottuviltamme ennen kuin pääsemme pilkkaamaan niitä.

Baanalla oli muutama muukin.

Koska emme löytäneet Triangle Blocksia, jatkoimme matkaamme seuraavalle patsaalle Mannerheimintien toiselle puolelle. Päätimme koukata Baanan kautta Luonnontieteelliselle museolle, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt talsimassa Baanalla. No, ei siitä sen enempää, nousimme heti ensimmäisistä portaista ylös katsomaan Kaisaniemen hirven miesystävää, joka näyttää tältä:

Aika komea.

Hirven luota jatkoimme matkaamme ruotsinkielisen työväenopisto Arbiksen eteen, jossa ihmettelimme Gunnar Finnen tekemää Pyhä Yrjänä ja Lohikäärme -patsasta. Opaskirjan mukaan taiteilijan Johan-poika on veistänyt päät taideteoksessa olevalle kahdeksanpäiselle lohikäärmeelle, mutta vaikka me kuinka laskimme ja etsimme emme löytäneet kuin seitsemän lohikäärmeen päätä. Missä se kahdeksas on? Oikeastaan me kyllä keksimme puuttuvalle päälle teorian, mutta se on vähintään yhtä häiriintynyt kuin aiemmin mainitsemani puuttuvan Aleksanterin pään arvoitus, joten jätetään se nyt tällä kertaa kertomatta ja jatketaan matkaa takaisin Mannerheimintien itäpuolelle.

Ennen tienylitystä moikataan kuitenkin vielä Kansallismuseon karhua, joka istuu tyytyväisen näköisenä portaiden yläpäässä. Karhu on varmaan juuri käynyt hunajapurkilla tai syönyt jotain muuta yhtä hyvää (tähänkin meillä on omat vaihtoehtomme, mutta päätin kerrankin noudattaa äidin sensurointikehotuksia), sillä otsolla on melkoisen muikea ilme sen nököttäessä siinä tyytyväisenä.

Kuinka moni on noteerannut tämän ihastuttavan huvilan suunnilleen Kansallismuseota vastapäätä Finlandia-talon kupeessa? En minäkään, mutta nytpä tiedämme, että söpön värisessä talossa asui aikoinaan Aurora Karamzin, joka oli 1800-luvun seurapiirien kermaa ja ilmeisesti rikas kuin mikäkin maailman omistaja.

Auroralla oli myös Camille-koira, jonka rouva hautasi talonsa takapihalle, eli siihen kohtaan, jossa nyt nököttävät Finlandia-talon lipputangot. Ja siellä lipputankojen vieressä on edelleen pieni kulunut Camille-koiran muistolaatta.

Jatkoimme matkaamme vielä Oopperalle asti, kunnes käännyimme takaisin ja kävelimme Töölönlahden rantaa pitkin Rautatieasemalle ja sieltä junalla ja bussilla kotiin. Näimme vielä kolme teosta, joista ensimmäinen suunniteltiin pystytettäväksi hienolle paikalle Mannerheimintien ja Arkadiankadun kulmaan. Kaupunki kuitenkin tyrmäsi patsaan hankkijan aikeet ja Larin Parasken patsas tyrkättiin Hakasalmen puistoon. Ja mikäs kyyrymamman on siinä istuskellessa. Ympärillä on kaunis puisto ja takana Urho Kekkonen, kuten kuvasta näkyy:

Siinä se Kekkosen kalju kiiltää.

Osoitteesta Mannerheimintie 15 löytyy Sokerityttö -niminen patsas, jossa söpö koiruli on saamassa tytöltä sokeripalan. Ei koirille saa antaa sokeria, soo soo sokerityttö! Patsas on pystytetty paikkaan, jossa on toiminut vuosikausia sokeritehdas ja se paljastettiin Suomen Sokerin 200-vuotisjuhlassa.

Viimeinen patsas tai oikeastaan moderni taideteos on Oopperan käärme, joka on oikeastaan aika ruma. Kivikehikko möllöttää Hesperian puistossa ja se osallistui vuonna 2000 Helsingin kulttuurikaupunkivuoden puistonäyttelyyn.

Tosiaan, seuraavia retkiä on alettu jo suunnitella ja nyt on hyvä hetki esittää toivomuksia, mikäli haluat että pöljä kaksikkomme käy tutustumassa tarkemmin johonkin tiettyyn kolkkaan pääkaupungissamme. Vinkkaa ihmeessä myös jos tiedät jonkun huippumestan, josta uskoisit meidän pitävän. Ajatuksenamme on käydä kesän aikana ainakin Haagassa ja Alppiruusupuistossa, kiertää Etelä-Helsingin kirkot ja saatammepa käydä jälleen myös iki-ihanassa Kaivopuistossa, Hietaniemen hautausmaalla ja eräässä kummituspaikassa, josta kerron lisää sitten kun olemme käyneet siellä.

Kun salaatista tuli kakku

Ennen:

Jälkeen:

Pääsin mukaan Fresh Servantin järjestämään Bloggaajat vs. Julkkikset lounassalaatin tuunauskilpailuun, jossa ideana oli kehitellä valitsemastaan Lounas Hetki -salaatista uusi resepti. Halusin tehdä arkisesta lounassalaatista jotakin juhlavaa ja päädyin lopulta tekemään tonnikala-katkarapusalaatista maukkaan rieskakakun, joka on hyvä ja helppo vaihtoehto perinteiselle voileipäkakulle.

Tein salaatin aineksia käyttämällä kakkuun sekä katkarapu-, tonnikala- että salaattitäytteen, ja varsinaisen salaattiannoksen lisäksi kaupasta lähti mukaan rieskaa, tuorejuustoa, vispikermaa, kananmunia, majoneesia sekä ruohosipulia. Aika simppeleillä aineksilla siis saa aikaiseksi näyttävän ja maukkaan rieskakakun.

Rieskakakku

– Fresh Lounas Hetki tonnikala-katkarapusalaatti
– 4 rieskaa
– 2 dl vispikermaa
– 200 g maustamatonta tuorejuustoa
– ruohosipulia
– 3 kananmunaa
– 1 dl majoneesia
– sitruunapippuria, mustapippuria ja suolaa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Jaa vaahto kolmeen kulhoon niin, että yhteen tulee puolet ja kahteen tulee yksi neljäsosa seoksesta.

Keitä kananmunat, kuori ne ja muussaa haarukalla tasaiseksi massaksi. Lisää kananmunamassa kulhoon, jossa on yksi neljäsosa kerma-tuorejuustovaahtoa. Lisää seokseen myös salaatista katkaravut ja purista sitruunalohkosta mehut joukkoon. Mausta sitruunapippurilla.

Lisää salaatin tonnikala, ruohosipulia sekä hieman mustapippuria ja suolaa kulhoon, jossa on puolet vatkaamastasi kerma-tuorejuustovaahdosta. Kolmannessa kulhossa oleva kerma-tuorejuustoseos levitetään sellaisenaan rieskakakun päälle.

Ennen kakun kokoamista tee vielä salaattitäyte. Ota puolet salaatin kiinankaalista sivuun ja lisää siihen salaatinkastike sekä majoneesi. Nyt sinulla on kolme täytettä sekä yksi kerma-tuorejuustoseos kakun pinnalle.

Levitä ensimmäisen rieskan päälle katkarapu-kananmunatäyte. Asettele täytteen päälle uusi rieska ja levitä sen päälle tonnikalatäyte. Laita taas rieska päällimmäiseksi ja levitä tasainen kerros salaatti-majoneesitäytettä rieskan päälle. Asettele viimeinen rieska kanneksi, levitä sen päälle kerma-tuorejuustoseos ja koristele salaatista jääneellä kiinankaalilla, oliiveilla ja tomaateilla.

Saimme kampanjan myötä kotiimme kaikki kymmenen Lounas Hetki -salaattia, ja koska käytin vain yhden salaatin tuunauskilpailuun, olemme saaneet herkutella lopuilla salaateilla niiden perinteisessä olomuodossa lounassalaatteina. Ja täytyy kyllä sanoa, että nämä ovat oikeasti herkullisia! Kampanjaan ei kuulunut tuotteiden esittely tai niistä kirjoittaminen, mutta koska pidän näistä salaateista oikeasti hurjan paljon, haluan vinkata myös teille, että tällaisen paketin voi huoletta napata kaupan hyllystä mukaan evääksi.

Mainitsinkin jo postauksen alussa, että rieskakakkuni osallistuu tuunauskilpailuun, jossa on mukana neljä ruokablogia ja kolme julkkista. Keitä kaikkia kisassa on mukana selviää aikanaan, mutta voin kertoa jo nyt, että yksi Top 5 Suomen kauneimmat naiset -listani kuvankauniista naisista on mukana kilpailussa. Vinkkaan ainakin Keltaisen keittiön Facebook-sivuilla sitten kun äänestys alkaa, sillä myös äänestäjille on tiedossa mahdollisuus voittaa herkullisia tuotepalkintoja. Pysykäähän siis kanavalla!

Parmesaania, sitruunaa, persiljaa ja valkosipulia…

…löytyi näiden mötkäleiden pinnalta. Kyllä, leivitetyt mötkäleet ovat soijafileitä, mutta älkääpäs soijakammoiset vielä karatko! Voit nimittäin tehdä tämän ruoan aivan hyvin myös vaikkapa broilerista, kuten Soul kitchen -blogissa tehtiin. Valinta on sinun.

– 10 kpl soijafileitä (tai muutama broilerifile)
– 1 kananmuna
– 100 g parmesaania
– yksikyntinen valkosipuli
– persiljaa
– sitruuna
– 1 dl korppujauhoja
– kapriksia
– sitruunapippurita

– salaattia
– herneitä
– kurkkua
– maustamatonta jogurttia
– tsatsikijauhetta (tai dippijauhetta jos anoppisi ei ole käynyt hakemassa tsatsikijauhetta Kreikasta)

Keitä soijafileitä pakkauksen ohjeen mukaan 10 minuuttia. Raasta odotellessasi parmesaani ja sitruunan kuori. Silppua valkosipuli ja persilja.

Riko kananmuna laakeaan kulhoon ja sekoita haarukalla sen rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon parmesaani, sitruunankuori, korppujauhot, valkosipuli ja persilja. Tupsauta vielä sitruunapippuria joukkoon ja sekoita.

Tyrkkää soijafileet (tai broiskufileet) ensin kananmunakulhoon ja pyörittele kananmunaiset fileet sitten parmesaani-korppujauhoseoksessa. Paista reilussa öljyssä pannulla pari minuuttia per puoli. Jos käytät broileria, tyrkkää leivitetyt fileet molemminpuolisen pintapaiston jälkeen 225-asteiseen uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Soijafileet ovat esikeittämisen ansiosta valmiit syötäviksi jo nyt. Niitä ei tarvitse enää uunittaa.

Sekoita salaatista, herneistä ja kurkusta salaatti. Tee myös tsatsikidippi sekoittamalla tsatsikijauhe jogurttiin. Kokoa lautaselle salaattia, pirskottele päälle tsatsikia ja asettele leivitetyt fileet päällimmäiseksi. Heivaa kapriksia annoksen sekaan ja purista vielä sitruunasta mehut fileiden päälle.

Suomirokkia, salsaa ja Ofeliaa rokkifestareilla

Salsasta minulle tulee aina mieleen eräs kesä vuosia sitten, Provinssirock ja eräs nuori Tehosekoitinta ja Apulantaa fanittava festarityttö. Eli minä siis, tyylikkäissä ihan itse tuunatuissa festarivaatteissa, hiukset pikkuleteillä ja isoveljeltä pöllitty tummansininen kalastajanhattu päässä. Tuo urpo tyttö otti likaisessa festarikojussa napalävistyksen, joka todella yllättäen tulehtui, ja maistoi ensimmäistä kertaa kauppaan ilmestyneitä uutuuksia: nachosipsejä ja salsadippiä.

Työnsin ensimmäisen oudon näköisen nachosipsin suuhuni armottomassa nälässä kun olin heilunut koko päivän lempibändieni keikoilla, kävellyt pitkän matkan festarialueelle ja takaisin, juonut pullollisen Ofeliaa ja hikoillut kesäisen Seinäjoen kaduilla. Nälkä ja suolan tarve oli kova, ja nachot salsadipillä oli heti ensimmäisen suupalan jälkeen parasta mitä tiesin. Ahmin nachoja mielinmäärin ja yritin pyydystää sipsillä salsadipistä isoimmat sipuliköntsät suuhuni. Taisin syödä melkein kaikki nachot itse, vaikka ne oli ostettu yhteiseksi, mutta kun en vaan voinut lopettaa. Voi niitä festariaikoja, enää minusta ei olisi moiseen.

Ensimmäisen salsadipin jälkeen olen tutustunut hieman laadukkaampiinkin salsoihin muun muassa Cantina Westissa ja väsäsinpä tomaattista dippiä myös keltaisessa keittiössä texmexpiirakan täytteeksi. Piirakkaan palataan myöhemmin, sillä nyt tehtaillaan iso kasa tulista salsaa, otetaan hieman aikuismaisemmin muutama salsa-askel ja naureskellaan hiljaa mielessä sille jonkun tuntemattoman festarivieraan hartioilla kädet ilmassa huutavalle festarihörhölle, jonka mielestä Rammsteinin lavashow on hienointa mitä koko maailmassa voi olla.
Continue Reading

Mitä suolaista juhlapöytään?

Kevät ja kesä on juhlien aikaa. Uudet ylioppilaat painavat valkolakit päähänsä, moni nuori pääsee ripille, on häitä, syntymäpäiviä, juhannus, puutarhajuhlia, tupaantuliaisia ja vaikka mitä kivaa juhlan aihetta. On myös monta juhlia järjestävää isäntää ja emäntää, jotka yrittävät kuumeisesti keksiä juhlapöytään tarjottavaa, jonka pitäisi olla samaan aikaan sekä hyvää, helppoa, kaunista, nopea tehdä, ei liian kallista, helppo tehdä isommallekin juhlaväelle ja samaan aikaan pitäisi osata ottaa huomioon myös kaikenmaailman allergiat, erikoisruokavaliot ja muut rajoitteet. Voi apua.

Tältä näytti vastavalmistunut tradenomi silloin joskus muutama vuosi sitten. Voi apua, sanon tähänkin.

En tiedä teistä muista, mutta minusta makeita tarjottavia on helpompi keksiä kuin suolaisia juhlapöydän ruokia. Kaikki kakut, leivonnaiset, muffinssit ja muut sopivat lähes poikkeuksetta sellaisenaan juhlapöytään (jos olet eri mieltä, saat inspiraatiota makeisiin tarjottaviin vaikkapa täältä ja täältä). Vaikka makeita herkkuja onkin helpompi ideoida, tuntuvat suolaiset herkut kuitenkin olevan aina juhlapöytien hitti. Siinä missä kakkuja ja muita makeita luomuksia vain vähän maistellaan, katoavat suolaiset ruoat pöydästä alta aikayksikön.

Mutta hei, ei hätä ole tämän näköinen. Tässä muutama hyväksi havaittu suolainen vinkki juhlapöytään. Juhlaemännille ja -isännille haluaisin vielä sanoa, että niin itsekkäältä kuin se saattaakin kuulostaa, on erittäin toimiva ohjenuora juhlapöydän antimien suunnitteluun usein se, että tarjoaa sitä mistä itse pitää eniten. Kohtelias juhlien järjestäjä ottaa toki huomioon vieraiden erityisruokavaliot, mutta muuten voit huoletta keskittyä lempimakuihisi, sillä ne yleensä maistuvat erinomaisesti muillekin, ja ainakin juhlapöydästä tulee näin isäntäväen näköinen.

1. Salaatit

Salaatit ovat juhlapöydän varma ja helppo valinta. Toimiva yhdistelmä on tehdä yksi kevyempi vihersalaatti sekä toinen ruokaisampi salaatti, jossa voi olla vaikkapa pastaa tai tuhti majoneesikastike. Hyviä vaihtoehtoja juhlapöytään ovat vaikkapa:

Kesäsalaatti
Kreikkalainen salaatti
Caesar-salaatti suomalaisittain
Mansikka-halloumisalaatti
Simppeli vihersalaatti
Thaimaalainen naudanlihasalaatti
Välimerellinen lohisalaatti

2. Keitot

Keittoja näkee aivan liian harvoin juhlapöydissä, vaikka iso soppasatsi on helppo ja edullinen tarjottava. Vai oletko koskaan edes ajatellut tarjoavasi keittoa juhlapöydässä? Niinpä, nyt on sinun vuorosi erottua joukosta. Valitse keitto, joka ei kärsi uudelleen lämmittämisestä ja jätä soppakattila liedelle pienelle lämmölle odottamaan ilahtunutta juhlavierasta. Kata syvät lautaset ja lusikat kattilan viereen ja jätä kansi päälle, jottei lämpö karkaa. Keittolautasia ei yleensä tarvita muuhun juhlapöytätarjoiluun, joten lusikat ja syvät lautaset joutavat hyvin keittotarjoiluun.

Minun valmistujaisjuhlissani oli tuolloin jo eronneiden vanhempieni yhteisvoimin tekemä korvasienikeitto, joka osoittautui todelliseksi juhlapöydän hitiksi. Iskä oli kerännyt korvasienet mökiltämme hyvissä ajoin ja äiti valmisti sienistä herkullista kermaista keittoa, jota moni pyysi saada lisää. Keitä omaan juhlapöytääsi maukasta keittoa vaikkapa seuraavien ohjeiden mukaan:

Indonesialainen keitto
Suppilovahverokeitto
Bataatti-savujuustokeitto

3. Karjalanpiirakat ja munavoi

Perinteinen suomalainen kaikille maistuva tarjottava on karjalanpiirakat ja munavoi. Reipas leipoo karjalanpiirakat itse, mutta myös kaupan pakastealtaasta löytyy oikein hyviä karjalanpiirakoita. Munavoin kanssa voi halutessaan kikkailla maustamalla levitettä muutamallakin eri tavalla. Oma suosikkini on tryffeliöljyllä maustettu munavoi. Muita ideoita voit katsoa seuraavan linkin takaa:


Tuunaa munavoi

4. Mozzarella, tomaatti, basilika

Etenkin Italia-fanien ehdoton pikkusuolainen on mozzarellan, tomaatin ja basilikan taivaallinen liitto. Yksinkertaisimmillaan maukas italialainen naposteltava syntyy tyrkkäämällä cocktail-tikkuun kirsikkatomaatin, pienen mozzarellapallon sekä basilikan lehden. Voit myös leipoa pizzan, johon laitat maukasta tomaattikastiketta, mozzarellaa ja lopuksi pinnalle vielä basilikan lehtiä. Pienet pizzasuupalat maistuvat nirsoillekin tapauksille.

5. Tapakset, antipastot, mezet ja muut naposteltavat

Älä unohda muitakaan antipastoja, tapaksia, mezejä eli pieniä sormin syötäviä suolapaloja. Maukkaat oliivit, bruschetat, marinoitu manchego tai chorizo-suupalat yms. katoavat tarjoilupöydästä nopeasti.

Italialaiset tomaattibruschetat
Mätisuupalat
Afrikkalaiset tapakset
Hunaja-konjakkimarinoitu manchego, rapuleivät ja chorizo-suupalat
Katkarapu-bruschetat

6. Suolaiset piirakat

Suolaiset piirakat ovat kiireisen emännän pelastus. Piirakan voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi ja homma sujuu todella nopeasti valmiiseen piirakkapohjaan. Kokeile vaikka näitä tai kehittele lempimauistasi oma yhdistelmä:

Suppilovahvero-pekonipiirakka
Kinkku-juustopiirakka ja parsapiirakka
Prosciutto-piirakka

7. Myös ihan tavallinen leipä taipuu moneen. Kas tässä muutama idea:

Paprika-oliivileipä
Tsatsiki-leipä
Valkosipulivoileipä

8. Ja tässä vielä muutama suolainen idea:

Sienisalaattiruisleivät ja kinkku-juustokierteet
Juustocroissantit

Eiköhän näistä löydy jotakin kivaa myös teidän juhlapöytäänne!

Katso myös Herkulliset juhlapöydän kakut – 10 suussasulavaa reseptiä!

Kesäkurpitsa-fetavuoka

Minulta on toivottu lisää sekä lisukereseptejä että kasvisruokia ja tässä olisi nyt molemmat kriteerit täyttävä herkkuruoka, jota Henkkakin pyysi saada lisää, vaikkei siinä ole yhtään lihaa. Tyrkkäsin uunivuokaan kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa ja pinjansiemeniä mausteineen ja lopputuloksena oli hurjan maukas kasvisruoka, jota voisi syödä sellaisenaankin, mutta me vetelimme sitä maustevoilla päällystetyn possunpihvin kanssa.

Kesäkurpitsa-fetavuoka

– kesäkurpitsaa (yksi normaalikokoinen riittää)
– 1-2 punaista paprikaa
– fetaa (sellainen iso köntti, ei siis kevytversiota eikä kuutioita)
– pinjansiemeniä
– öljyä
– mausteita (mulla oli lime&mint -mausteseosta)

Pilko kesäkurpitsa ja paprika. Lado viipaleet uunivuokaan ja lorauta päälle öljyä sekä haluamiasi mausteita. Tyrkkää 200-asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi ja anna muhia siellä kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

Murenna sitten vuokaan kasvisten päälle feta ja ripottele pinjansiemeniä päälle. Laita uuniin hetkeksi lämpenemään. 5-10 minuuttia riittänee. Pinjansiemenet voi halutessaan paahtaa kuivalla pannulla ennen uunia. Ripottele pinnalle vielä hieman mausteita, mutta muista, että fetassa on itsessään jo paljon makua ja suolaa, joten malttia niiden mausteiden kanssa.

Et Uus Saaks Alguse

Tämän postauksen jälkeen saavat Henkka ja hänen kohtalotoverinsa huokaista helpotuksesta. Euroviisut ovat nimittäin tältä vuodelta ohi, ja joudumme odottamaan ensi vuoden kevääseen, kunnes pääsen taas pystyttämään viisukatsomoa.

Toisin kuin tiistain ja torstain semifinaaleissa, ei Henkka ollut finaalipäivänä kotona, vaan viisuja kanssani katsomaan saapui ystäväni E. Olimme suunnitelleet syövämme sekä makeaa että suolaista ruokaa jokaisesta kuudesta suoraan finaaliin päässeestä maasta, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että jouduimme hieman karsimaan makeassa osuudessa, sillä vatsaan ei kertakaikkiaan mahtunut niin paljon ruokaa.

Aloitimme herkuttelun jännittävimmällä ruokalajilla eli fish & chipsillä. Ruoan maussa ei oikeastaan ollut mitään jännittävää, mutta sen valmistamisessa kyllä. Kaksi toheloa friteeraamassa ei nimittäin ole se kaikista turvallisin asia maan päällä, mutta kun minä pidin tiukasti friteerauskattilan kannesta kiinni ja E oli kädet valmiina sammutuspeitteellä, selvisimme ilman tulipaloa. Tarkkailimme jatkuvasti öljyn lämpötilaa emmekä kääntäneet kuumalle öljylle selkäämme hetkeksikään. Hätävarjelun liioittelua ehkä jonkun mielestä, mutta parempi olla liian varovainen kuin polttaa koti maan tasalle.

Popsimme fish & chipsit remoulade-kastikkeen kera vauhdilla pahimpaan nälkäämme ja kaivoimme sitten seuraavat suolaiset ruoat esiin. Olin tehnyt valmiiksi gazpacho-keittoa, mutta koska tomaattinen keitto oli maisteluvaiheessa satuttanut allergista suutani, päätimme jättää keiton väliin, sillä ruokaa oli muutenkin ihan järjettömästi. Olin luvannut tehdä Henkalle seuraana aamuna brunssin jäljelle jääneistä ruoista, ja tässä vaiheessa oli hyvä tietää, että herralle jäisi ainakin gazpachoa, jos kaikki muu ruoka katoaisi minun ja E:n vatsaan.

Nostimme pöytään samanaikaisesti sekä toast skagenit, italialaista pizzaa että bratwurstit hapankaalipedillä ja katselimme samalla taivaanrannasta nousevia ukkospilviä. Viimeinen suolainen ruokalaji säästettiin sille hetkelle, kun viisulähetys vihdoin alkoi. Etanapannut kaavittiin viimeistä maustevoipisaraa myöten tyhjiksi ja sen jälkeen olo alkoikin olla jo melkoisen täysi. Enää olisi jäljellä vain kaikki jälkiruoat.

Pidimme pieniä taukoja ruokailun välissä, mutta jaksoimme lopulta syödä makeista vain crema catalanat sekä gelatoa. Zwetschgenkuchen (ah, aina yhtä kaunis saksankieli..) jäi odottamaan seuraavaa päivää ja Eton Messin jätin kokonaan tekemättä. Loppuillasta napsimme vielä finaalimaista kotoisin olevia karkkeja, suklaata ja juustoja. Olipahan siinä ruokaa kerrakseen ja Henkallekin jäi runsas brunssi seuraavalle aamulle.

Annoimme perinteen mukaisesti viisuille pisteet yhdestä kymppiin, ja vaikka mielipiteemme erosivatkin joidenkin biisien kohdalla melkoisesti (miksi kukaan ei tykännyt Unkarin Kedvesemistä?) olimme lopulta melko yksimielisiä lempparibiisiemme suhteen. Ja olimmepa muuten melko hyviä viisutietäjiäkin, sillä ykköseksi rankkaamamme Tanska voitti koko viisut ja toinen lempparimme Azerbaijanin Farid Mammadov lasisen laatikkonsa kanssa tulivat toiseksi.

Pidimme myös Ruotsin Adam Lambert kakkosesta, Viron viisusta sekä Ukrainan kauniista Gravity-naisesta. Niin ja tottahan toki Suomi sai meiltä eniten pisteitä, mutta saatoimme olla Kristan kohdalla hieman puolueellisia.. Emme kuitenkaan ymmärtäneet miksei Suomi saanut enempää pisteitä (voi armaat naapurimaamme, miksi hylkäsitte meidät?), sillä eihän Marry Me ollut todellakaan huonoimmasta päästä. Pisteidenlaskussa täytyi tapahtua joku virhe, sillä meidän raatimme viimeisiksi rankkaamat Maltan oksennusmies ja Romanian ulvoja saivat molemmat käsittämättömän äänivyöryn, ja Krista jäi tosiaan ihan liian vähille pisteille. Eurooppa hoi, mikä teitä vaivaa?!

Viisuilta oli jälleen kerran oikein onnistunut ja jatkan ehdottomasti Euroviisuperinteitäni ensi vuonnakin, sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Minusta on hauskaa istua telkkarin ääressä arvostelemassa kummallisia musiikkiesityksiä, ja syödä hyvää ruokaa siinä samalla. Palataan siis Euroviisutunnelmiin taas vuoden päästä!

11 smoothieta

Nyt se iski keltaiseen keittiöönkin. Smoothiemania! Tarkemmin sanottuna smoothievillitys iski Martinaan tässä keväällä kun Henkka oli työmatkailemassa. Smoothiekokeilut saivat jatkoa meikätytön toukokuisella lomalla, jolloin jokapäiväisestä terveyssmoothiesta tuli mukava rutiini.

Sekoittelin smoothieihini marjojen ja hedelmien lisäksi maitoa, jogurttia, teetä, mehua, proteiinijauhetta, maapähkinävoita ja kaikenlaista muuta kivaa. Kokosin kokeiluistani parhaat teidän muidenkin iloksi tänne blogin puolelle, jos vaikka joku muukin rassukka menee hurahtamaan maukkaisiin juomasekoituksiin. Näin kesällä se on hyvinkin todennäköistä, sillä kevyt mutta täyttävä kylmä juoma on mitä parhain välipala lämpimänä vuodenaikana.

Ohjeiden määrät ovat suuntaa antavia, ja niitä voi ihan vapaasti varioida oman maun mukaan. Kaikkiin en edes kirjoittanut tarkkaa määrää, sillä ei se ole niin justiinsa. En myöskään viitsinyt kirjoittaa jokaisen reseptin kohdalle sitä, että tyrkkäsin smoothieihini teelusikallisen sekä macaa että lucumaa, sillä tiedän, etteivät kaikki ymmärrä superruokien päälle, eikä näiden juomien takia tarvitse lähteä ostamaan oudon nimisiä pulvereita. Jos kaapistasi kuitenkin löytyy macaa ja lucumaa tai muita superjauheita, niin tyrkkää niitä ihmeessä mukaan smoothieen! Ei siitä haittaakaan ole.

1. Makea proteiinivälipala

– 1 banaani
– 20 g proteiinijauhetta
– 1,25 dl rahkaa (eli puolikas Ehrmann)
– 2 dl maitoa
– 1 rkl maapähkinävoita
– kanelia

2. Kesäinen energiapommi

– 1 banaani
– mansikoita
– 2 dl jogurttia
– 1 dl maitoa
(- 20 g proteiinijauhetta)

3. Aineenvaihdunnan boostaaja

– rooibos-teetä jäähdytettynä
– hunajaa
– mangoa
– ananasta
– jogurttia

4. Marjainen proteiinivälipala

– metsämarjoja
– mantelilevitettä
– 20 g proteiinijauhetta
– 1,25 dl rahkaa (eli puolikas Ehrmann)
– 2 dl maitoa

5. Kahvismoothie

– 1,5 dl kahvia
– 1,5 dl vaniljajogurttia
– 1 banaani
– kanelia

6. Karibialainen hedelmäpommi

– 1 banaani
– mangoa
– ananasta
– jogurttia
– kookoshiutaleita

7. Aamiaissmoothie

– mansikoita
– mustikoita
– jogurttia
– vehnäleseitä
– proteiinijauhetta

(Kameran mielestä avokado on tärkeämpi kuin smoothie, siksi tarkennus meni nyt näin..)

8. Ihon hyvinvointiin

– avokado
– metsämarjoja
– jogurttia

9. Detox-juoma

– inkivääriä
– sitruunamehua
– porkkanamehua
– hunajaa
– omenaa
– cayannepippuria

10. Lempeä puolukkajuoma

– puolukoita
– mustikoita
– maapähkinävoita
– vaniljajogurttia

11. Raikas energiajuoma

– hunajaa
– sitruunamehua
– omenaa
– päärynää
– pinaattia
– vihreää teetä jäähdytettynä