Ruotsi,  Yleinen

Vain kuolleet nousevat junasta Kymlingessä – Kummitustarinoita Tukholman metrosta

Eli asiaa Tukholman metrosta. Eikö olekin mielenkiintoista? Älä kuitenkaan lopeta lukemista vielä, sillä löysin yllättävän hauskoja yksityiskohtia Tukholman metrosta tutkaillessani Googlen avulla naapurimaamme pääkaupungin metrolinjoja. Tarkoituksenani oli tutkia vain hieman reittiä Siljan terminaalista keskustaan, mutta uppouduinkin lopulta hyytävien kummitustarinoiden maailmaan. Siitä se ajatus sitten lähti, ja pian ehdotin Henkalle hieman erilaista turistinähtävyyttä Tukholman matkallemme.

Palataan kummitusjuttuihin kuitenkin vasta hetken päästä, sillä ensin pitää tutkia hieman metrokarttaa ja muita faktoja, sillä uskokaa tai älkää, minä en ollut koskaan aiemmin käyttänyt Tukholman metroa. Olen tapani mukaan reippaillut aina jalkaisin paikasta toiseen, mutta nyt kun kohteenamme oli hieman kaukaisempiakin Tukholman kolkkia, ja sää saattaisi olla maaliskuun lopulla vielä melko viileä, päätin menettää Tukholman metroneitsyyteni tämän reissun aikana.

Tukholman metro koostuu kolmesta päälinjasta, jotka haarautuvat useammaksi pienemmäksi linjaksi. On sininen keskustasta luoteeseen suuntaava linja, punainen Silja Linen matkustajillekin tuttu linja sekä vihreä linja, joka vie muun muassa Globenille.

Erikoisen Tukholman metrosta tekee se, että se liikennöi pääsääntöisesti vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan, sillä metron rakentamisen aikaan 1950-luvulla Ruotsissa oli vielä vasemmanpuoleinen liikenne. Syyskuun 3. päivä vuonna 1967 tunnetaan Tukholmassa H-päivänä (h niin kuin höger), sillä silloin maassa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Metrot jäivät kuitenkin kulkemaan vanhan vasemmanpuoleisen liikenteen mukaisesti, mikä on ainakin minun mielestäni ihan hölmön näköistä.


Tällaista taidetta minäkin saattaisin pystyä saamaan aikaiseksi.

Tukholman metroa kutsutaan maailman pisimmäksi taidenäyttelyksi sen asemilta löytyvän taiteen vuoksi. Etenkin sinisellä linjalla on paljon taidetta, näkyviin jätettyä kalliota ja muita kivoja yksityiskohtia. Jos sinulla on siis joskus tekemisen puutetta Tukholman reissullasi, niin mikset kiertäisi ihastelemassa muutamaa metroasemaa? Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on varmasti kokemisen arvoista, ja etenkin huonolla säällä hyvä vaihtoehto tutustua Tukholmaan kirjaimellisesti pintaa syvemmältä. Eikä tämä taidenäyttely maksa kuin metromatkan verran.


T-Centralen

Mekin näimme reissullamme monta upeaa metroasemaa ja yllätyin siitä miten kauniita asemat olivat. Miksei Suomessa ole mitään vastaavaa? Silja Linen terminaalin vieressä sijaitseva Gärdetin asema on kolkko, eivätkä esimerkiksi Globenin tai Gamla Stanin asematkaan ole mitenkään erikoisia.

Sinisellä linjalla sen sijaan on monta upeaa asemaa peräkkäin ja etenkin T-Centralenin sinisävytteinen hieman kreikkalaistyylinen asema sekä Solna Centrumin hassu punaisella ja vihreällä maalattu asema olivat mieleenpainuvimmat. Myös Hallonbergenin vadelmanväriset yksityskohdat olivat hauskat, etenkin kun tajusimme hyvällä ruotsinkielentaidollamme hallonin tarkoittavan vadelmaa. Hyvä me! Heja Sverige!


Sininen Access-kortti kannattaa säästää seuraavaa Tukholman reissua varten, jolloin siihen voi ladata lisää aikaa automaatista.

Tukholman metrolinjoilla on yhteensä huimat 100 asemaa, joten siinäpä riittääkin kiertämistä. Minun mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin asemista on kuitenkin asema nro 101, eli Kymlingen haamuasema.

Ja nyt päästään sitten niihin kummitusjuttuihin! Kymlingen haamuasema sijaitsee sinisellä linjalla Hallonbergenin ja Kistan välillä, eivätkä sillä pysähdy normaalit metrojunat lainkaan. Sanotaan, että Kymlingen asemaa käyttävät vain kuolleet, ja tokihan minun oli nähtävä tämä kuolleiden metroasema omin silmin. Kuinka jännittävää, mennään jo!


Ikkunan takana: Kymlinge.

Kymlingen asema rakennettiin kun alueelle oli aikoinaan määrä rakentaa lähiö, johon sijoitettaisiin muun muassa julkisia virastoja ja laitoksia. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun virastot päätettiin sijoittaa kokonaan Tukholman ulkopuolelle ja Kymlingen metroaseman rakentaminen keskeytettiin tarpeettomana. Se saatiin kuitenkin melkein valmiiksi, joten nyt keskellä ei mitään sijaitsee hiljainen asema, jota käyttävät vain haamut.


Kistassa ei ole mitään.

Meidän oli tosiaan tarkoitus jäädä pois Kistassa ja kävellä sieltä Hallonbergenin asemalle. Matkalla ohittaisimme Kymlingen haamuaseman, jota minun piti päästä pällistelemään. Vaan suunnitelmiin tulikin pieni muutos. Välimatka Kistan ja Hallonbergenin välillä osoittautui nimittäin jumalattoman pitkäksi, mikä nyt ei varsinaisesti vielä lannistanut meitä. Nähtyämme metron ikkunasta Kymlingen maisemat, päätimme hyvin pian hypätä Kistassa suoraan seuraavaan takaisinpäin lähtevään metrojunaan. Kymlingen metsien ja peltojen keskellä ei kävelisi nimittäin Håkan Håkanssonkaan.


Kymlinge kartalla. Tyhjää täynnä on hän, vaan mikä on tuo alueelta löytyvä Killingstorp? Tappamisen torppa?

Ja haa, tästähän meikäläisen välillä hieman liiankin vilkas mielikuvitus pääsi taas vauhtiin. Kymlingessähän on oltava haamuaseman lisäksi kokonainen haamukaupunki! Me vaan emme näe sitä ennen kuin liitymme aaveiden joukkoon, ja sitten on liian myöhäistä perääntyä. Joo-o, niin sen on oltava. Miksi muuten keskellä Tukholman metrolinjaa olisi pelkkää metsää ja peltoa?! Kannattaisihan siihen nyt rakentaa taloja kun kerran metroasemakin on melkein valmis. Jokin ilmeisesti estää alueelle rakentamisen, ja sen jonkin on oltava kummituskaupunki. Muuta selitystä ei ole. Terveisin kummituksiin edelleen uskova Martina 28v.

Vaikka Kymlingen asemalla eivät pysähdy normaalit metrojunat, niin yksi juna siellä silti pysähtyy. Se juna on Silverpilen, eli hopeinen haamujuna, joka ei ole minun mielikuvitukseni tuotetta, vaan ihan oikea Tukholmassa tunnettu legenda. Silverpilenin kyytiin astuvat matkustajat katoavat pitkiksi ajoiksi elleivät lopullisesti. Katso siis tarkkaan minkä metron kyytiin astut Tukholmassa vieraillessasi.

Silverpilen on nimensä mukaisesti hopeanvärinen ja huhujen mukaan sen voi nähdä kiitämässä hurjaa vauhtia aseman ohi keskiyön jälkeen. Joidenkin tarinoiden mukaan vain metron työntekijät voivat nähdä sen. Silverpilenissä on kyydissä vain haamuja tai sitten juna on kokonaan tyhjä. Niin, ja olethan tarkkana myös normaalissa metrojunassa Kymlingen aseman kohdalla. Vain kuolleet poistuvat junasta Kymlingessä, etkä sinä halua olla yksi heistä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vain kuolleet nousevat junasta Kymlingessä – Kummitustarinoita Tukholman metrosta