Stockholm-Helsinki

Vaikka varsinaiset lomamatkat ovat taloprojektin valmistumiseen asti pannassa, päätimme viettää pienen pidennetyn viikonlopun Tukholman risteilyn merkeissä, kun postiluukusta tupsahti Silja Linen lahjakortti. Pari päivää poissa raksalta ei hetkauttaisi aikataulua merkittävästi ja pieni hengähdystauko kaiken rakentamisen keskellä tekisi vain hyvää. Niinpä suuntasimme täpötäyteen Olympia-terminaaliin, jossa raivasimme tiemme laivaan, hyttiin ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen myös illallisbuffaan.

Risteily alkoi lupaavasti kun terminaalin pihassa möllötti Tapparan bussi, hyttikäytävämme olivat vallanneet Jypin junnut ja hisseillä vastaan tuli itse Matti Kyllönen. Minkä urheilujuhlan keskelle olemme oikein joutuneet? Mieleen palasi monta muistoa teini-ikäisenä kolutuilta Ilveksen faniristeilyiltä, ja jos meno olisi yhtä holtitonta nyt niin minä en kyllä kestä. Onneksi urheiluporukkaa ei juurikaan sen koommin näkynyt, joten saimme viettää sopivan rauhallisen risteilyn keski-ikäisten tätien ja setien seurassa.

Ensimmäisen illan ohjelmaan kuului tosiaan illallisbuffetissa herkuttelua, jonka jälkeen jaloittelimme hieman ähkyämme pois laivan kävelykadulla ja tutustuimme kauppojen tarjontaan. Tai no, Henkka livahti melko pian katsomaan jotakin väliaikaohjelmaa kun minä jäin hipelöimään ihania koruja, laukkuja, mariskooleja, vaatteita ja muuta tyttöhömppää.

Kun trubaduurin oli määrä aloittaa soittaminen laivan baarissa, suuntasimme hyvissä ajoin varaamaan pöydän ja nappasimme tiskiltä irkkuviikkojen kunniaksi tuopilliset Guinnessia. Tiesimme ettei kukaan voisi vetää vertoja ihanalle Alexandra Jardvallille, mutta toivoimme, että tämäniltainen trubaduuri olisi silti kuuntelemisen arvoinen. Paulie Murphy lunastikin iloksemme odotukset ja kuuntelimme lopulta koko setin läpi painaaksemme päämme tyynyyn puoliltaöin.

Meinasin laittaa tähän väliin kuvan risteilyvalokuvaseinästä, eli niistä laivaan astuttaessa räpsäistyistä kuvista, joita myydään keskellä kävelykatua. Seinässä oli kuitenkin kuvauksen kieltävä lappu, enkä viitsi laittaa vieraiden risteilymatkustajien naamoja tänne kaikkien nähtäville. Seinästä oli kuitenkin pakko ottaa kuva salaa, sillä meitä nauratti kovasti, kun katsoimme yläriviin tehtyjä suurennoksia toinen toistaan söpömmistä lapsimatkustajista. Siitä äidit ja isit voisivat ostaa ison kuvan kullanmuruistaan, mutta mitä ihmettä, keskellä söpöjen lasten kuvia törötti myös suurennos minun naamastani! Edustin siellä ainoana aikuisena ja kieltämättä tuli hieman ”Kuka ei kuulu joukkoon” olo kun katselin omaa naamaani söpöjen pallopäiden seassa.


Kivat pikku heijastukset tulee hytin ikkunasta

Minä avasin aamuvirkkuna silmäni heti kun nouseva aurinko valaisi hyttimme. Nousin pirteänä iloitsemaan kauniista päivästä ja herättelemään ruokahalua aamiaisbuffaa varten samalla kun yritin laittautua ihmisen näköiseksi. Kun lopulta siirryimme buffet-pöytien ääreen, oli nälkä melkoinen, ja söinkin reippaana tyttönä ison lautasellisen aamiaisherkkuja. Näillä jaksaisi lähteä valloittamaan Tukholmaa.

Tukholmassa ohjelmaamme kuului hieman erilaisia juttuja kuin risteilymatkustajilla yleensä. Olimmehan kolunneet kaupungin tärkeimmät nähtävyydet läpi muutama vuosi sitten, kun vietimme Tukholmassa hieman pidemmän ajan, joten nyt täytyi keksiä jotain erikoisempaa.

Kävimme toki syömässä Gamla Stanissa, tepastelimme Drottninggatanilla sekä nappasimme kioskilta kaffea ja kanelbullea. Näiden perusturistitekemisten lisäksi kävimme muun muassa Globenilla tsekkaamassa erään uuden nähtävyyden (siitä lisää myöhemmin, hommasta on nimittäin pakko tehdä ihan oma postaus) ja matkustimmepa myös melkein sinisen linjan päättärille Kista-nimiselle metroasemalle asti. Miksi ihmeessä kävimme keskellä ei mitään, sekin selviää myöhemmin.

Kun olimme saaneet aurinkoisesta mutta tuulisesta Tukholmasta tarpeeksemme, suuntasimme takaisin Silja Symphonylle, otimme pienet päikkärit ja jäimme odottamaan illan buffetherkuttelua. Buffan jälkeen kävimme taas nauramassa trubaduurille, joka piti humalaisia ihmisiä pilkkanaan laulamalla tuttuja biisejä tilanteen mukaan muunnelluin sanoin.

Katsoimme myös illan Midnight shown, joka oli tapansa mukaan aivan surkea. Shown jälkeen aloitti bilebändi, jonka jäsenet olivat jos mahdollista vieläkin enemmän elämäänsä tympiintyneen näköisiä kuin heitä ennen esiintyneet tekohymyä irvistävät tanssijat. Toisaalta en kyllä moiti heitä. En minäkään jaksaisi olla iloinen jos viettäisin jokaisen illan humalaisia risteilymatkustajia viihdyttäen.

Kun olimme tanssineet tarpeeksi mummojen kanssa, suuntasimme hyttiin nukkumaan, sillä seuraavakin päivä olisi täynnä touhua ja tohinaa. Kotona nukuttujen päikkärien jälkeen suuntasimme nimittäin Kellokoskelle kurkistamaan kavereiden uutta kämppää ja pelaamaan polttopalloa todella upottavaan, mutta ihanan pehmeään hankeen. Oli aika rankkaa, mutta tosi kivaa.

Rankkaa oli myös ajaa pitkä matka Kellokoskelta kotiin, kun koko ajan jännitti, että tunaroin ja meidän lisäksemme myös kyydissä olevalle tuttavapariskunnalle käy jotain. Ja se kaikki olisi minun syytäni, voi apua. Onneksi Azipod kuitenkin kuljetti meidät kaikki ehjinä kotiin, ja kun ajamisen aiheuttama adrenaliiniryöppy oli laantunut, oli aika painaa taas pää tyynyyn. Seuraavana aamuna oli nimittäin herättävä ajoissa ratsastustunnille kaahaamaan pitkin kenttää hevosella, josta en löytänyt lainkaan jarruja. Keskisyke tunnin aikana oli 150 ja maksimisyke huimat 196. Oli aika rankkaa siis sekin. Huh.

Voitte uskoa, että kaiken tämän tohinan jälkeen uni maittoi ja nukuin oikein makoisat päiväunet heti tallilta kotiuduttuani. Olipahan viikonloppu! Lisää tällaisia kiitos. Oli tosi kivaa.

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Veera Bianca sunnuntai, huhtikuu 14, 2013 at 17:33

    Voi apua miten mulla on jotenkin ihan armoton ikävä Tukholmaa <3

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 14, 2013 at 18:54

      Tukholma on ihana! Sinne pitää päästä tasaisin väliajoin haahuilemaan.

  • Reply Sanna sunnuntai, huhtikuu 14, 2013 at 18:10

    Ei oo totta?! Siis et ruokabloggari käy Tukholmassa Siljan laivalla ja mennen tullen syö (herkuttelee?) laivan buffetravintolassa?….. Kun sillä laivalla olis saanut ihan oikeetakin ruokaa Bon Vivantista. Tai Happy Lobsterista. Tai El Capitanista. Mut ei, kun se syö buffetravintolassa… Ens kerralla Siljalla sitten oikeeta ruokaa joohan, joo?

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 14, 2013 at 19:00

      Jep, näin teimme! Osa buffetin tarjonnasta oli vähän niin ja näin (aiheesta tulee vielä oma postauksensa), mutta kyllä siellä sai herkutella myös hyvillä ruoilla. Toki minua kiinnostaa myös laivan ns. oikeiden ravintoloiden tarjonta, mutta buffet vaan jotenkin kuuluu olennaisena osana Tukholman risteilyyn. Katsellaan missä ensi kerralla syömme…En lupaa vielä mitään. 😉

      • Reply Aili Inkeli keskiviikko, huhtikuu 17, 2013 at 21:16

        Näin juuri tekee monipuolisesti ruokatarjontaan asennoituva ruokabloggari! Kiitän.

        • Reply Martina torstai, huhtikuu 18, 2013 at 09:07

          Kiitos Aili Inkeli! 🙂

    Leave a Reply