Jotain maukasta keltaisessa keittiössä

No okei, ei Putte’s Bar & Pizzerian keittiö ole keltainen, mutta jotain maukasta siellä kyllä saatiin aikaiseksi. Otsikon hölmö sanaleikki tahtoo siis kertoa sitä, että olimme eräänä torstai-iltana liikenteessä Jotain maukasta -blogin Marin kanssa. Ja voi miten kivaa meillä olikaan! Ruoka oli tietenkin päällimmäisenä mielessämme illan ohjelmaa suunnitellessamme, ja pian saimmekin lyötyä lukkoon illan menun. Testaisimme ensin Putte’sin pizzat ja sen jälkeen pääsisin minäkin vihdoin astumaan Vin-Vin -viinibaarin ovesta sisään. Kuulostaa hyvältä.

Putte’siin ei ollut mahdollista tehdä pöytävarausta, mutta luotimme siihen, että kaksi ihmistä mahtuu kyllä syömään. Ensivilkaisulla ravintolassa näyttikin olevan paljon tilaa, mutta pian huomasin, että jokaisessa vapaassa pöydässä on “Varattu”-lappu. No höh. Tarjoilija sai kuitenkin järjestettyä meille pienen kahden hengen pöydän ja pääsimme kuin pääsimmekin maistamaan kehutun pizzerian pizzoja.

Kuten jo mainitsin, syntyi Putte’sin keittiössä oikein maukasta pizzaa. Quattro Formaggi -pizzassani oli juuri sopivassa suhteessa maistuvia juustoja ja päälle viskaistu rucola raikasti tuhtia pizzaa mukavasti. Myös Marin sienipizza oli kuulemma maukasta ja valkoinen ilman tomaattikastiketta tarjoiltu pizza näytti kieltämättä todella herkulliselta. Ruokapuoli kunnossa siis, eikä tunnelmassakaan ollut mielestäni mitään vikaa.


Kuvaushetki. Vain toinen ruokabloggaaja voi ymmärtää ruoan kuvaamisen tärkeyden..

Hieman erikoista oli kuitenkin se, että tilaus tehtiin tiskillä, mistä ainakin minulle tuli hieman pikaruokalafiilis, tai kuten Mari sanoi, työmaaruokala. Mietimme myös sitä, että entäs jos olisimme halunneet toiset lasilliset viiniä? Meidän olisi pitänyt liittyä kesken ruokailun yhä pitenevän jonon jatkoksi ja jättää pizzat siksi aikaa jäähtymään lautaselle. Se tuntui vähän hölmöltä ja veikkaankin ravintolan menettävän ainakin jonkun verran myyntiä tämän seikan takia. On isompi kynnys nousta hakemaan tiskiltä lisää juotavaa kuin pyytää sitä tarjoilijalta suoraan pöytään.

Kun masut oli täynnä pizzaa siirryimme viereiseen Vin-Vin -viinibaariin jatkamaan jutustelua viinilasillisten ääressä. Vin-vin on kaikki kehunsa ansainnut ja palaan sinne ehdottomasti vielä monen monta kertaa. Paikka tuntui heti kotoisan olohuonemaiselta, palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa ja etenkin nauttimamme Sonnentropfen riesling oli ihan mielettömän maukasta. Ihana paikka ja ihana ilta! Kohti juna-asemaa kipittikin iloinen tyttö leveä hymy kasvoillaan ja taisinpa hypähdellä muutaman iloisen askeleen kotitiellä kun kukaan ei ollut näkemässä.

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Veera lauantai, huhtikuu 6, 2013 at 15:58

    Olen käynyt vain kerran ja söin tuon sienipitsan ja se oli kyllä ehkä mauttomin ja kamalin pitsa ikinä, ei kylläkään pahimman makuinen.
    Olin lapsen kanssa kahden enkä kylläkään odota lapsen vuoksi erikoiskohtelua, mutta olis musta voinut meille pöytään tarjoilla kun asiakkaita oli meidän lisäksi kaksi muuta perhettä koko ravintolassa.
    Ehkä mun pitää antaa toinen mahdollisuus, eri pitsalla ja ilman kersaa. 😀

    • Reply Martina lauantai, huhtikuu 6, 2013 at 16:36

      Olen ymmärtänyt että pizzojen laatu on ainakin jossain vaiheessa vaihdellut päivittäin paljonkin. Juuri tuo sienipizza on kuulemma ollut toisena päivänä tosi hyvää ja toisena taas vähän vähemmän hyvää.
      Meille osui hyvä pizzapäivä, mutta palvelu kyllä hieman tökki, vaikka tiskin takana ollut tyttö tekikin meille kiltisti tilaa täyteen buukattuun ravintolaan.
      Minä antaisin paikalle vielä toisenkin mahdollisuuden. 🙂

  • Reply Mari lauantai, huhtikuu 6, 2013 at 21:20

    Ihana postaus, Martina! Johtuu varmaan siitä, että koettiin tää yhdessä ja hyvät hyvät fiilikset oli molemminpuoliset. Uusiks otetaan, vai mitä? Terkut Keltaiseen keittiöön!

    Mari

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 7, 2013 at 13:55

      Kiitos Mari! Ehdottomasti otetaan uusiks, vaikka heti tässä kevään lämmetessä. 🙂

  • Reply Omenainen tiistai, huhtikuu 9, 2013 at 15:21

    Heippa!

    Olipa hauska sattuma; olen käynyt Putte’sissa pizzalla ja siellä olin kaikkeen kovin tyytyväinen, enkä osannut ihmetellä edes tiskillä käyntiä. Se jotenkin tuntui tuolla kerralla kai helpommaltakin tavalta. Ei tarvitse odottaa laskua pöydässä.. Toisella kertaa löysin ystäväni kanssa Vin-Vin viinibaarin sattumalta ja siellä ihmettelin kovasti miksei tiskin takana toimettomana seissyt (kylläkin ystävällinen) tarjoilija voinut tuoda kuohuvia viinejämme pöytään.. Mukava paikka muuten! Menipäs ristiin kokemukset!

    • Reply Martina keskiviikko, huhtikuu 10, 2013 at 08:30

      No oho, niin menikin vähän ristiin. 🙂 Siinä olet kyllä oikeassa, että on kiva kun ei tarvitse odottaa laskua pöydässä. Eikä se tiskiltä tilaaminenkaan olisi muuten tylsää, mutta kesken ruokailun ei huvita lähteä jonottamaan uutta viinilasillista. Viinibaarissa minusta taas tuntui luontevalta hakea juoma itse tiskiltä, varsinkin kun tarjoilija maistatti suosittelemaansa viiniä ennen kuin teimme ostopäätöksen. Hauskaa kyllä miten erilaisia kokemuksia voi samoista paikoista olla. 🙂

    Leave a Reply