Brasserie Eira

Nappasimme Grouponista lahjakortin Tehtaankadulla sijaitsevaan Brasserie Eiraan, jonne astelimme eräänä tiistaina syömään neljän ruokalajin illallisen. Pöytävarauksemme oli viideltä ja iloksemme ulkona oli tuolloin vielä ihanan valoisaa. Aloimme ihan miettiä milloin olemme viimeksi olleet ulkona syömässä niin, etteivät katuvalot ole vielä syttyneet, ja totesimme siitä olevan niin pitkä aika, ettemme edes muista edellistä valoisaan aikaan syötyä ravintolaillallista. Pimeä talvi on siis selvästi poistumassa kevään tieltä.

Saimme valita pöydän vapaasti tyhjästä ravintolasta ja istahdimme ikkunapöytään ihailemaan vastapäätä nököttävää Eiran sairaalan kunnioitettavan vanhaa rakennusta. Parin askeleen päässä on Huvilakatu, eli katu, jota Salkkaritähdet pitävät Pihlajakatuna ja Eiran sairaalan takana sijaitsee pelottava Villa Johanna, josta lähteviä ahdistavia viboja aistimme viime kesänä äidin kanssa.


Huvilakatu


Pelottava Villa Johanna

Näytin vanhan rakennuksen illallisen jälkeen myös Henkalle. Ruokailun aikana oli tullut pimeä, ja hyi kamala miten pelottava rakennus olikaan iltahämärässä. Henkka etsi viisaana ihmisenä järkiselitystä sille, miksi talo tuntuu niin pelottavalta, ja vaikka hänen puheissaan olikin ehkä järkeä, olen edelleen sitä mieltä, että talossa on tapahtunut joskus jotain todella kauheaa. Kuudes aistini sanoo niin.

Noniin, mutta mennäänpäs sitten takaisin Brasserie Eiraan, jossa istuskellessani tuntui melkein kuin olisin ollut ulkomailla. En tiedä johtuiko se valon määrästä, kauniista maisemista vai mistä, mutta yhtäkkiä minut valtasi ihana lomatunnelma. Kivaa että lomatunnelmaan voi päästä ihan tavallisena tiistai-iltana Helsingissäkin.


Viiriäinen


Jokirapu

Alkuruokana oli annos avokadoa, jokirapua ja creme fraichea ja toinen annos, joka piti sisällään paahdettua viiriäistä, savupekonia ja vuohenjuustoa. Jokiravun kanssa nautiskelimme lasillisen kuohuviiniä ja viiriäisen kanssa maistui chardonnay. Henkka piti enemmän viiriäisestä, mutta minusta myös jokirapuannos oli mukavan raikas kaveri.

Seuraavaksi pöytään kannettiin lautaselliset keittoa, joka sisälsi bataattia, porkkanaa ja perunaa. Sosekeitto oli maukasta ja sen kanssa tarjoiltu Brancot Estate Sauvignon Blanc ehkäpä paras kaikista viinimenuun kuuluneista juomista. Nam.


Beef Wellington


Aku

Pääruoaksi otimme sekä Beef Wellingtonin että ankanrintaa tapamme mukaan puoliksi jaettaviksi. Ankanrinta oli maukasta ja sen kanssa tarjoiltu hunaja-madeirakastike ihan mielettömän ihanan makuista. Beef Wellington oli myös oikein hyvää ja molemmat annokset oli aseteltu lautaselle erityisen kauniisti.


Say cheese!


Pannacotta

Jälkkäriksi oli juustolajitelma, joka oli myös todella hauskan näköinen ja yllättävän runsas annos. Vaniljapannacotta marjahillokkeen ja minttusorbetin kera oli mukavan raikas päätös aterialle. Myös jälkiruokien kanssa tarjoillut viinit ansaitsevat kehuja. Ferreira Late Bottled Vintage Port maistui hyvältä juustojen kanssa ja Tapali Late Harvest Moscatel Rosado sopi hyvin pannacotan kaveriksi. Jälkiruokaviinejä pitäisi harrastaa enemmänkin, sillä ne kruunaavat usein koko illallisen, tai ainakin sen makean päätöksen.

Brasserie Eira on viihtyisä ja valoisa, mutta samalla sopivan tunnelmallinen ravintola kauniissa Eirassa. Palvelu oli erittäin hyvää, mikä saattoi osaltaan johtua siitä, että olimme tosiaan ainoat ruokailevat asiakkaat koko ravintolassa. Meidän lisäksemme paikalla kävi vain pari satunnaista viinilasin ääressä istuskelijaa. Tiistai-iltana ravintolassa oli siis hyvin hiljaista, mutta kenties viikonloppuna Brasserie Eiraan löytää useampi ruokailija. Syytä ainakin olisi, sillä emme keksi ravintolasta mitään pahaa sanottavaa.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply