”Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin..”

Kirjoitinkin jo aiemmin blogin Facebook-sivuille, että teimme pitkästä aikaa makumatkan maailman ympäri. Totutusta poikkeavan tästä reissusta teki ainakin se, ettei matkaa toteutettu keltaisessa keittiössä vaan 20 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevassa kavereiden keittiössä. Tai no, esivalmistelut tein kyllä omassa keittiössä eikä itse illallisen lomaan jäänyt muuta kuin hieman pilkkomista ja paistamista. Marinoimiset, pähkinöiden paahtamiset ja jälkiruoka kokonaisuudessaan oli tehty jo kotona.

Matkamme alkoi Espanjasta, jossa nautimme muutaman pienen tapaksen. Hunajalla ja konjakilla marinoitu manchego-juusto oli oma lempparini, mutta myös chorizo aiolilla ja jokirapuleivät maistuivat mukavalta punaviinin kera.

Seuraavaksi edessä oli hieman pidempi lento, joka vei meidät Thaimaahan. Aurinkoisissa merkeissä siis jatkettiin itse asiassa koko makumatka, ja mikäs sen sopivampaa kun ulkona pyrytti lunta vaakatasossa. Etukäteen illallisen vaatimattomimmaksi tapaukseksi arvioimani thaimaalainen naudanlihasalaatti osoittautui yllättäen koko illallisen parhaaksi ruoaksi. Maukas kastike oli tämän salaatin salaisuus ja reseptin siihen sekä kaikkiin muihinkin makumatkan ruokiin julkaisemme luonnollisesti blogissa tässä kevään mittaan.

Pääruoan ajaksi siirryimme Vietnamiin. Lautaselta löytyi sitruunaruohobroileria sekä inkivääririisiä, joihin olisin toivonut ehkä hieman enemmän makua. Inkivääri olisi saanut maistua riisissä enemmän ja lihaa olisi voinut marinoida vielä pidempään. Oikeastaan taisimme olla vielä Vietnamin ja Thaimaan rajalla (eli Laosissa?), sillä lautasella oli lisukkeena hieman myös edellisestä ruokalajista jäänyttä salaattia. Pääruoan kanssa joimme lasilliset rieslingiä ja kyllä se vaan edelleen on meikäläisen lempivalkkari.

Pääruoan jälkeen pidimme pienen tauon ja tervehdimme paikalle saapuneita matkaseuralaisia, joiden kanssa pelasimme hieman pelejä, maistelimme viskiä ja turisimme yömyöhään asti. Kun vatsasta löytyi taas hieman tilaa lensimme Karibialle nauttimaan jälkiruokaa.

Pina colada -juustokakku ja omatekemä ananasjäätelö maistuivat maukkaalta. Ananaksen, kookoksen ja rommin aromit toivat ihanasti mieleen taannoisen karibian risteilymme ja matkakuume nosti taas päätään uhkaavasti. Tirvaisin kuumepirulaisen pään kuitenkin takaisin piiloon, sillä talonrakentajat eivät matkusta ennen kuin muuttolupa on saatu. Makumatkat ovat kuitenkin onneksi sallittuja, samoin Tukholman risteily, jolle suuntaamme heti huomenna.

Jälkiruoan kaveriksi olimme napanneet Alkosta jälkiruokaviinin sen suuremmin asiaan perehtymättä, ja sokkona valitsemamme pullo osottautui todelliseksi helmeksi. Kuohuva moscato maistui samaan aikaan sekä raikkaalle että makealle, ja tykästyimme siihen niin kovin, että tuhosimme koko pullollisen alta aikayksikön. Nam, tätä täytyy maistella jatkossakin.

Makumatkan reseptit ilmestyvät tosiaan blogiin yksitellen tässä kevään mittaan. Jos joku resepteistä on sellainen, että se on pakko saada äkkiä pian heti nyt, niin kerrothan siitä kommenttiboksissa, sähköpostilla tai blogin Facebook-sivuilla, niin läväytetään ohje ruutuun.


Kokkikin on aina yhtä älykkään näköinen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Aili Inkeli keskiviikko, maaliskuu 20, 2013 at 19:08

    Nam! Reseptejä maltan odottaa, mutta putkahti mieleeni, että oletko koskaan kokeillut Gewürztraminer valkkaria mausteisen itämaisen ruuan kanssa? (Oikeinkirjoitus piti tarkistaa, lausumisen onnistumisesta en sano mitään muuta kuin että hyvin sujuu, kun pullo on juotu.) Kaikki tämän rypäleen viinit sopivat ainakin thaisapuskan kanssa, eivätkä todellakaan säikähdä chiliä 🙂
    Mukavaa reissua Tukholmaan!

    • Reply Martina torstai, maaliskuu 21, 2013 at 07:57

      Kiitos Aili Inkeli! En muista olenko maistanut Gewürztramineria (kauhistus mikä sanahirviö!) itämaisen ruoan kanssa, mutta joimme sitä taannoin italialaisessa ravintolassa voimakkaiden ja tulistenkin makujen kaverina. Toimi erittäin hyvin. 🙂

    Leave a Reply