Carpe Diem

Elämä on täynnä ihania pieniä ohikiitäviä onnenhetkiä. Joskus ne kestävät vain muutaman sekunnin, joskus koko päivän, mutta aina niistä pitäisi osata nauttia. Aloin listata minulle merkittävimpiä hyvän fiiliksen lähteitä erään erityisen kivan esteratsastustunnin päätteeksi istuessani bussissa matkalla kotiin, ja kohta minulla oli kasassa niin pitkä lista, että päätin ikuistaa sen tänne blogiinkin. Onnellisten hetkien muistelu on aina hyväksi ja muistuttaa siitä, että hetkeen pitää todellakin osata tarttua. Milloin sinä olet onnellisimmillasi?

1. Ensimmäinen kohta liittyy ylläripylläri esteratsastukseen, olinhan juuri pomppinut hevosella esteiden yli kun aloin onnenhetkiäni miettiä. Yksi parhaista tunteista koko maailmassa on nimittäin se, kun alla oleva hevonen niin sanotusti imee esteelle, eli ampaisee pari askelta ennen estettä kunnolla vauhtiin ja ponkaisee esteen yli. Noiden muutaman sekunnin aikana voi todella aistia hevosen voiman ja tuntea ihanaa vauhdin hurmaa, joka on kuin huume, johon ainakin tämä tyttö on jäänyt totaalisesti koukkuun. Enkä edes halua vieroittautua siitä.

2. Toinenkin kohta liittyy ratsastukseen ja on itseasiassa hyvin samankaltainen ykköskohdan kanssa. Yhtä onnellinen kuin esteitä hypätessäni olen silloin, kun karautamme maastolenkillä täyteen laukkaan. Vauhdin hurma on tuolloin jotain sanoinkuvaamatonta ja ohi vilisevät maisemat kruunaavat hetken. Parasta on, jos alla on luotettava ja tuttu heppa, jonka tietää käyttäytyvän fiksusti, niin että voi heittäytyä täysin vauhdin vietäväksi. Laukkasuoran jälkeen kasvoilla on poikkeuksetta leveä hymy, ja on mahtavaa jos ja kun hevonenkin nauttii maastopoluilla pinkomisesta täysin rinnoin.

3. Myös toiseen intohimooni eli matkailuun liittyy muutama erityisen ihana hetki. Yksi niistä on se, kun putkahtaa Helsinki-Vantaan lentokentällä ulos turvatarkastuksessa, tietää että laukku on matkalla ruumaan, kaikki tarpeellinen on mukana, tai jos ei ole, asialle ei voi enää mitään. Tuolla hetkellä matkastressi purkautuu ja loma voi alkaa! Parasta on, jos aikaa on vielä riittävästi perinteiselle lähtöoluelle ja kauppojen tarjontaan tutustumiselle. Ja hyvä matkaseurakin on melko välttämätöntä.

4. Toinen matkailuun liittyvä onnenhetki on se, kun lentokone lähtee lentoon siellä Helsinki-Vantaalla. Kiitoradalla kiihdyttäminen on kivaa, mutta vielä parempi tunne on se ihana painottomuuden tunne, joka kouraisee hetken vatsanpohjaa kun kone irtoaa maasta. Tunne ei ole yhtä ihana enää kotimatkalla kun loma on jo ohi, vaikka toisaalta onhan se kotiinpaluukin omalla tavallaan kivaa.

5. Kuten näistä tähän mennessä listaamistani onnenhetkistä voi ehkä päätelläkin, vauhdin hurma on se mikä saa tämän tytön erityisen onnelliseksi. Siksi viides kohta saa edustaa kaikkia muita vauhdikkaita hetkiä, kuten täyteen vauhtiin kiihdyttävän auton kyydissä istumista (huom. ei ajamista minun kohdallani todellakaan, se olisi ihan liian vaarallista), kovaa vauhtia menevän moottoriveneen keulassa istumista kun tuuli tuivertaa hiuksia ja suolaiset pärskähdykset kastelevat koko naaman, sekä myös moottoripyörän kyydissä jollain oikein mutkaisella ja mäkisellä tiellä istumista ja muita ihanan vauhdikkaita hetkiä. Vaikka pelkäänkin paljon typeriäkin asioita (hissejä, ampiaisia, korkeita paikkoja) niin vauhtia en osaa pelätä. Päinvastoin, siitä minä nautin!

6. Tokihan minun pitää ruokabloggaajana mainita yksi ruokaankin liittyvä ihana hetki. Niitä on toki useampiakin kuin tämä yksi, mutta jouduin tekemään pientä karsintaa ettei listastani tule ihan liian pitkä. Kuitenkin, yksi kivoimmista ruokaan liittyvistä hetkistä on se, kun istuu nälkäisenä mutta hyväntuulisena ravintolassa ja eteen kannetaan herkullisen näköinen annos. Huumaavat tuoksut leijailevat nenään ja vesi herahtaa kielelle. Mieli tekisi samaan aikaan sekä ahmia koko annos kerralla suuhun, että pitkittää ihanaa hetkeä vielä vähän, ennen kuin antaa itselleen luvan käydä ruoan kimppuun.

7. Kivoja onnentuntemuksia voi tuntea myös kun jokin jännittävä hetki on ohitse. Kukapa ei olisi kävellyt kevein askelin ulos hammaslääkäristä tai hymyillyt onnellisena hyvin menneen tentin, työhaastattelun, ajokokeen tai kilpailusuorituksen jälkeen. Omalla kohdallani muistan vielä hyvin viime keväiset ratsastusmerkkisuoritukset, joita jännitin tietysti hieman etukäteen. Onnistuneiden suoritusten jälkeen olo oli ihanan kevyt ja tuntui kuin leijailisi jossain pehmeässä pilvihattarassa koko kasvot valaiseva hymy huulilla.

8. Samantapainen tunne kuin jännittävien hetkien jälkeinen onnentunne, on ihana vapauden tunne, joka valtaa mielen vaikkapa silloin, kun astelee viimeisen kerran koulun ovesta ulos. Pystyn vielä hyvin muistamaan sen hetken, kun kävelin riemuissani ulos viimeisen tentin jälkeen ammattikorkeakoulusta tai kun lukio päättyi ja nuori lakkipää oli niin elämänsä voimissa, että luuli omistavansa koko maailman. Voin kuvitella, että myös armeijasta vapautuvilla janttereilla on melkoinen vapauden tunne rinnassaan. Samanlaisia fiiliksiä voi tuntea koulutaipaleen jälkeenkin vaikkapa silloin, kun sulkee työpaikan oven viimeisen kerran ennen lomalle lähtemistä.

9. Yksi ihanimmista hetkistä on myös se, kun ajantaju katoaa kesken kavereiden tai perheen kera vietetyn illan. Kello on yhtäkkiä tosi paljon, posket ja vatsalihakset ovat kipeinä naurusta, muistojen arkkuun on tallentunut taas yksi onnistunut ilta ja samaisella hetkellä tajuaa, miten mahtavia ihmisiä on ympärilleen saanut. Samaan kastiin voi lukea sen, kun tuntee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi ihan missä vaan ja ihan mistä syystä tahansa.

10. Viimeiseksi listaan vielä sen hetken, jota olen alkanut odottaa jo saapuvaksi. En malta odottaa sitä tunnetta, kun kävelee kevään ensimmäisen kerran paljaalla asvaltilla kevyissä kesäkengissä, takki on auki tai hihat käärittyinä ylös, aurinko paistaa, linnut laulavat ja maasta alkaa puskea vihreää ruohoa. Se hetki on ihana ja yksi syy siihen, miksi rakastan kevättä niin paljon. Kesä on vasta edessä ja pitkän talven selkä on vihdoin taittunut. Silloin ihminen on onnellinen.

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Aili Inkeli torstai, maaliskuu 7, 2013 at 18:39

    Enpä todellakaan osaisi sanoa paremmin! Ratsastusjuttuja kokematta olen 110-prosenttisesti samalla aaltopituudella kanssasi. Onnen hetkesi heppojen kanssa tulivat kyllä ymmärretyksi ilman omaa kokemustakin! Ratsastuksen tilalle voin laittaa oppimiseni nauttia vuosikausien jälkeen saunan leppoisista löylyistä aivan eri tavalla kuin ennen. Toisena, huikean onnellisuuden kokemuksena on se, kun joku ihan uusi tuttavuus – töissä tai vapaalla, aivan sama – ymmärtää yhtäkkiä puolesta sanasta omituisen huumorini! Sen muuten näkee silmistä, ja jos on muita läsnä, niin ihmettelevät kummissaan miksi nuo hirnuu… 😀
    Ihana bloggaus, Martina, kiitos! Tätä tulee luettua varmasti monta kertaa uudestaan.

    • Reply Martina perjantai, maaliskuu 8, 2013 at 07:42

      Minunkin pitäisi oppia tuo saunan löylyistä nauttiminen kunnolla. Pidän kyllä saunomisesta, mutta olen vähän hätäinen enkä osaa rentoutua niin täysin kuin saunassa olisi mahdollista rentoutua. Voisi laittaa ihan silmät kiinni, olla ajattelematta mitään ja vain nauttia saunan lämmöstä. Minäpä kokeilen ensi kerralla, jospa lämmittäisimme saunan vaikka sunnuntaina. Allekirjoitan myös tuon huumorijutun. On mahtava tunne kun löytää samanhenkisen ihmisen, jonka kanssa on heti samalla aaltopituudella.

      • Reply Aili Inkeli perjantai, maaliskuu 8, 2013 at 15:48

        Kuka pakottaa saunaan aina lauantaisin? Tai iltaisin? Suosittelen lämpimästi aamu- tai aamupäiväsaunaa, sen jälkeen päivästä ei voi tulla kuin hyvä! 60-70 astetta, mukava asento ja juotavaa mukaan. Ja se paras: ikkuna raolleen oli kesä tai talvi!! Kaikissa saunoissa pitäisi olla lailla määrätty ikkuna. Happirikasta raitista ja kosteuttavaa ilmaa löylyjen lomaan, niin minäkään en pyörry ja viihdyn lauteilla melkoisen tovin. Kesällä välillä ulos ja taas löylyihin, miksei talvellakin. Nannaa!

        • Reply Martina lauantai, maaliskuu 9, 2013 at 16:12

          Ai että, nyt sait minut todella odottamaan seuraavaa saunakertaa. Olinkin ihan unohtanut miten ihana aamu- tai aamupäiväsauna on varsinkin tällaiselle aamuihmiselle kuin minä. Huomenna laitan saunan päälle aamulla, lähden kävelylle siksi aikaa kun se lämpenee ja menen sitten löylyihin nautiskelemaan. Harmi vaan ettei kerrostalokämppämme saunassa ole ikkunaa. Uuden kotimme valmistumista odotellessa.. Siellä on saunassa ikkuna ja iso terassi jossa vilvoitella välillä. Kiitos Aili Inkeli tästä saunainnostuksesta! Kyllä suomalaisen pitää osata nauttia saunomisesta. 🙂

          • Aili Inkeli lauantai, maaliskuu 9, 2013 at 22:00

            Minä jo pelkäsin, että uudessa kodissanne sauna on keskellä taloa ilman ikkunaa. Voi että teillä on mukavia saunahetkiä tiedossa! Kaikkein parasta on katsella syysmyrskyä saunan lämmöstä – tai ihan mitä säätä vaan. Odotan kovasti tarinaa uuden saunasi sisäänajosta. Mukavia aamulöylyjä joka tapauksessa!

          • Martina sunnuntai, maaliskuu 10, 2013 at 13:21

            Olipa hyvät aamulöylyt! Tätä pitää harrastaa useamminkin. 🙂 Minäkin odotan sitä että pääsen katsomaan joko kaameaa syysmyrskyä, ukkosta tai lumimyräkkää saunan ikkunasta. Mikäs sen parempaa kuin olla itse sisällä lämpimässä kun ulkona on kamala keli. Lupaan kirjoitella saunajuttujakin kunhan saamme talon valmiiksi!

  • Reply alex torstai, maaliskuu 7, 2013 at 22:05

    Loistava postaus (kuten yleensä aina!) ja niin totta: Aina pitäisi muistaa tarttua hetkeen ja nauttia siitä.
    Itselle osui aamulla kohdalle tällainen onnenhetki, kun aamuaurinko helli heräävää kaupunkia!

    • Reply Martina perjantai, maaliskuu 8, 2013 at 07:38

      Kiitos! Kirjoitin tämän postauksen muistuttaakseni myös itseäni nauttimaan niistä pienistä ihanista hetkistä. Ja sehän toimii, minäkin olen ihastellut kauniin punaista auringonnousua jo monena aamuna työmatkallani. Poskia nipistelevä pakkanenkaan ei haittaa kun on niin kaunista.

    Leave a Reply