Fladassa taas

Flada 13:sta on tullut vaivihkaa yksi lempiravintoloistani. Siellä on vietetty monta mukavaa hetkeä, syöty hyvää ruokaa ja juotu vielä parempia juomia. Niin ja ihasteltu ravintolan lattiaa aina uudestaan ja uudestaan. Halusin viedä äippänikin syömään Fladaan, joten varasimme pöydän ja lampsimme paikalle eräänä helmikuisena perjantaina työviikon päätteeksi.

Alkuruoaksi meille tarjoiltiin maukasta mustajuurikeittoa, joka oli koostumukseltaan kevyen vaahtomaista, mutta silti maultaan täyteläistä. Pidimme tästä kovasti. Keitto tuli pöytään melkein samalla sekunnilla kun olimme istahtaneet aloillemme ja kilistelleet alkujuomillamme. Nopea toiminta sopi hyvin nälästä kurnivalle vatsalleni, vaikka ihmettelinkin hieman miten keitto voi olla niin nopeasti valmista. No, ihan sama, hyvää se oli ja vei pahimman nälän pois.

Toisena ruokalajina oli blinejä muikun- ja siianmädin kanssa. Näistä kavereista allekirjoittanut oli tietysti todella innoissaan. Blinit olivat ihan kelpo kamaa, vaikkeivät vetäneetkään vertoja Lasipalatsin blineille, ja mätikin oli tietysti herkullista kuten aina.

Pääruoaksi äippä otti karitsan potkaa punajuuriohraton ja tumman balsamicokastikkeen kera. Minäkin maistoin annosta ja hyväähän se oli. Vielä parempaa oli kuitenkin karitsan kaveriksi tarkoitettu KWV Pinotage -punaviini, jota hörppäsin äidin lasista hänen kehuttua sitä todella pehmeän makuiseksi. Fladassa on aina osattu hoitaa juomapuoli ja tämä viini oli todellinen napakymppi. Se oli alkukeiton ja jälkiruoan lisäksi ehdottomasti illallisen parasta antia ja otinkin heti selvää onko viiniä mahdollista saada myös Alkosta. Onhan sitä, 9,99 € maksaa pullo ja se löytyy Etelä-Afrikan kohdalta. Suosittelemme äidin kanssa oikein lämpimästi!

Minä valitsin pääruokavaihtoehdoista lohen, joka tarjoiltiin valkosipuliperunakroketin ja hollandaise-kastikkeen kera. Annoksesta leijaili ihanan valkosipuliset tuoksut ja se oli oikein onnistunut kokonaisuus. Harmi vaan että annos oli niin iso etten mitenkään jaksanut haarukoida sitä kokonaan, vaikka annoin äidillekin maistiaisia.

Ja sitten oli illan kohokohdan vuoro kun kaksi pientä ja etenkin nuorta tyttöstä pääsi leikkimään Amelieta creme bruleen kanssa. Rikoimme timjamilla maustetun creme bruleen kuoren monta kertaa joka kohdasta ja lusikoimme herkkua onnellisina naamaamme. Olen viime aikoina ihastunut aina vain enemmän creme bruleeseen ja tämäkin versio oli ihan älyttömän hyvää. Vaikka annos oli iso, oli meidän pakko lusikoida jälkkäri viimeistä suupalaa myöten suuhumme, sillä se oli oikeasti ihan todella hyvää. Namnamnamnam.

Flada ei pettänyt tälläkään kertaa. Ruoka oli maistuvaa, juomat täydellisiä, palvelu ripeää ja ystävällistä ja tunnelma pienessä ravintolassa oli oikein kohdillaan. Tänne palaan varmasti vielä jatkossakin, jos ei muuta niin ihailemaan sitä lattiaa.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply