Raffaello

Säästelin kesälomaviikkojani mahdollisesti talvella koittavaa muuttoamme varten, mutta koska taloprojekti on vielä sellaisessa vaiheessa, ettei muutto tule ajankohtaiseksi ainakaan tänä talvena, päätin käyttää yhden vaivalla säästämäni lomaviikon vuodenvaihteessa. Ideana oli ensinnäkin levätä ja toisekseen hoitaa rästijuttuja ja siivota häkkivarasto. Haaveilin myös päivittäisistä lenkeistä valoisaan aikaan kun siihen kerrankin olisi mahdollisuus. Vaan kuinkas sitten kävikään, tunnolliset työntekijät sairastavat lomalla, ja flunssassahan se lomaviikko sitten meni. Tulipahan ainakin levättyä kun en juuri muuhun kyennyt. Onneksi jemmassa on vielä yksi kesälomaviikko ja talvilomakin on vielä pitämättä.

Noniin, postauksen aihe ei kuitenkaan ollut lomani ja flunssani vaan ravintola nimeltä Raffaello. Suuntasimme lomaviikkoni alkajaisiksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa tai pöytävarausta keskustaan syömään ja päädyimme lopulta Raffaelloon. Hard Rock Cafe oli ykkösvaihtoehtomme, ja kävimmekin siellä kysymässä ihan kohtuulliseksi osoittautunutta jonotilannetta, mutta löysimme kuitenkin itsemme lopulta Raffaellon italialaisista tunnelmista. En tiedä oliko se hyvä juttu, Hard Rock Cafe jäi nimittäin mieleen kummittelemaan eikä illallinen Raffaellossa ollut mitenkään päätähuimaavan upea.


Antipasto Di Mare


Antipasto Misto

Alkuun otimme Antipasto Miston ja Antipasto Di Maren, jotka jaoimme tuttuun tapaamme puoliksi niin, että pääsimme kumpikin maistamaan molempia annoksia. Minä pidin hieman enemmän Antipasto Mistosta kun taas Henkalle maistui paremmin merellinen Antipasto Di Mare. Molemmat olivat ihan kelpo annoksia, makua riitti ja kaikki lautasella oleva maistui hyvälle.

Pääruoaksi otimme suosituksi mainostetun Pollo al Pepen, jossa broilerin rintafilee hengailee pippurikastikkeessa lohkoperunoiden ja kasvisten kanssa. Annoksen ulkonäkö toi mieleen ensiksi huoltoasemaruoat ja sitten mieleeni pompsahti vielä Jyrki Sukulan Kuppilat kuntoon -ohjelmakin. Ei siis järin mairittelevaa.. Maku oli kai ihan ok, itselläni taisi alkava flunssakin hieman sabotoida makunautintoa, mutta ei se missään nimessä mikään huikaisevan mahtava annos ollut.

Pizza sen sijaan oli hyvää. Otimme ravintolan nimikkopizzan ja vaikka pekonin ja parmankinkun tyrkkääminen samaan pizzaan kuulosti ensin hieman oudolta, oli yhdistelmä yllättävän toimiva. Tätä voisin syödä uudestaankin.

Palvelu ravintolassa oli hyvää ja varsin nopeaakin vaikka oli lauantai-ilta. Ravintola itsessään on ihan viihtyisä, aika sellainen peruspaikka, josta ei oikein löydy mitään moitittavaa, mutten lähde tämän perusteella ihan kauheasti kehumaankaan. En tosiaan tiedä kuinka paljon flunssani vaikutti ravintolakokemukseen, mutta sen tiedän, että ensi kerralla jätän Pollo al Pepen rauhaan ja tilaan mieluummin jotakin muuta. Vaikka sitten sitä pizzaa.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Irina torstai, helmikuu 7, 2013 at 22:04

    Hei! En yleensä koskaan kommentoi, vaikka luenkin tätä kivaa blogiasi. Mutta Hard Rock Cafeen ruoka oli meille ainakin ISO pettymys: perus-amarillon ja chicosin hamppareita huonommat, mutta kalliimmat annokset, hälyinen ja ahdas tila ja supersuolaiset ranskalaiset! Myöskään eat.fi:ssä ei oltu kovin kehuttu.

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 8, 2013 at 07:40

      Kiva Irina että kommentoit nyt! On aina kiva huomata että joku oikeasti lukee näitä höpinöitäni. 🙂 Ja mieltä lämmittää myös se, ettei Hard Rock Cafen ruoka olisi välttämättä päihittänyt tätä Raffaellossa nauttimaamme illallista.

    Leave a Reply