Puglia – Rantoja, lämpöä, upeita maisemia ja herkullista ruokaa

Italialainen ilta. Ruokaa. Viiniä. Bläk Members Club. Perjantai-ilta. Kuvia. Ääntä. Italiaa kaikilla aisteilla.

..ja muutahan ei sitten tarvitakaan siihen, että Martina hihkuu innoissaan. Mennään jo!

Tarkennetaanpa hieman: Saimme Rantapallon kautta kutsun Italian Suurlähetystön isännöimään iltaan, jossa tutustuttaisiin Puglian maakunnan eli Italian saappaan kengänkoron ruokakulttuuriin, nähtävyyksiin, viineihin ja kaikkeen mitä eteläisellä Italialla on tarjota. Kaikki tietävät jo Toscanan, Pohjois-Italian kohteet Alpeista Milanon kautta Piemonteen, puhumattakaan Garda-järvestä, Veronasta ja Venetsiasta. Myös Rooma ja Lazio ovat tuttuakin tutumpia, samoin Sisilia. Mutta mitä tiedät Etelä-Italian maakunnista?

Niinpä. Etelä-Italia on jäänyt aivan suotta tunnetumpien maakuntien varjoon ja täytyy myöntää etten ollut itsekään noteerannut Puglian maakuntaa sen kummemmin, vaikka suuri Italia-fani olenkin. Vaan toisin on nyt, Bläk Members Clubilla vietetyn illan jälkeen suorastaan palan halusta tutustua Pugliaan mieluiten ihan paikan päällä. Kerron kohta hieman lisää Puglian maakunnasta, mutta palataan sitä ennen hetkeksi Italia-iltaan ja sen upeisiin puitteisiin.

Kuvausolosuhteet olivat erittäin haasteelliset, joten antakaa anteeksi kuvien oudot värit (sinertävässä valossa on melko hankala kuvata). Osan kuvista muutin suosiolla mustavalkoisiksi.

Ilta oli siinäkin mielessä hyvin mielenkiintoinen että pääsimme käymään Bläk Members Clubilla, jonne kaltaisillamme taviksilla ei ole normaalisti mitään asiaa. Koiton talon kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevalla VIP-klubilla viettää normaalisti iltaa vain kaupungin kerma, eli he jotka on hyväksytty klubin jäseneksi ja jotka ovat valmiita maksamaan jäsenyydestä tuhansia euroja. Jäsenten nimet pidetään salassa, mutta esimerkiksi kaikenmaailman Kurrien ja Leppilampien on huhuttu kuuluvan Bläkin asiakaskuntaan.

Ja olihan se aika hulppea paikka. Tyylikkäät sisätilat ja iso kattoterassi takaavat sen, että hienompikin herra tai leidi viihtyy klubilla. Muutama erillinen loossi/huone takaavat yksityisyyden sitä haluaville ja erästäkin huonetta kiersi niin kutsuvan näköiset sohvat, että minun olisi tehnyt mieli ottaa siellä päiväunet, vaikken ollut edes väsynyt.

Don Pasta kokkasi sormi teipattuna, soitti samalla musiikkia ja siemaili punaviiniä hymyillen ja välillä mikrofoniin höpöttäen. Hauska ukkeli.

Vessafriikkinä minun oli pakko käydä tutustumassa myös paikan käymälään, sillä olin kuullut että Bläkissä vessapaperikin on mustaa. No ei ollut ainakaan tänä iltana (ehkä mustaa paperia säästellään todellisia VIP-asiakkaita varten eikä tuhlata meihin tavallisiin kuolevaisiin), mutta muuten unisex-vessa oli täyttä luksusta. Sisustus oli vähintään yhtä tyylikäs kuin muu klubi, ellei jopa tyylikkäämpi.

Kädet pyyhittiin valkoisiin pehmeääkin pehmeämpiin froteepyyhkeisiin, jotka heitettiin käytön jälkeen koriin, joka näytti ihan roskikselta ja siksi jouduinkin hetken miettimään mihin tyrkkään käyttämäni pyyhkeen. En minä osaa toimia näin hienoissa käymälöissä.. Vessasta löytyi myös kokoelma erilaisia naisten ja miesten hajuvesiä, ja tottakai minun piti suihkaista yhtä kalliin näköistä tuoksua itseeni. Kerrankos sitä käydään luksusklubin vessassa. Täytyyhän siitä ottaa kaikki irti.

Ilta oli kokonaisuudessaan tyylikäs ja ihanan italialainen. Nautin suunnattomasti kun kävelin kutsuvieraiden seassa, joista ainakin puolet puhui keskenään italiaa. Kuuntelin heidän puhettaan ja yritin ymmärtää edes muutaman sanan. Hetken minusta jopa tuntui kuin olisin ollut Italiassa. Ympärillä oli italialaisia, taustalla soi italialainen musiikki ja edessä oli italialaista ruokaa sekä viiniä. Ihanaa!

Antipastoja

Lihat odottavat vuoroaan

Ihanaa oli myös se, että pääsin käyttämään hieman Italian kieltä pyytäessäni tiskin takana ylväänä seisovalta tarjoilijalta meille lasilliset valkoviiniä. Toisin kuin viimeksi Italiassa lomaillessani sain mieheltä vastauksen englannin sijaan italiaksi ja jopa ymmärsin mitä hän sanoi. Jee!

Tiesittekö, että yksi haaveeni on kiertää läpi kaikki Italian maakunnat, maistella kullekin alueelle ominaisia makuja, tutustua historiaan, nähtävyyksiin, kulttuuriin ja kullekin alueelle tyypillisiin ominaispiirteisiin. Uskon nimittäin että muillakin vähemmän tunnetuilla maakunnilla on paljon annettavaa, vaikka toki haluan koluta kaikki suositutkin Italian matkakohteet läpi. Nyt tutustutaan siis hieman tarkemmin Pugliaan, joka tunnetaan myös nimellä Apulia.

Puglia sijaitsee Etelä-Italiassa ja on tarkemmin ottaen saapasmaan kengänkorko. Maakuntaa ympäröivät Joonianmeri ja Adrianmeri ja Puglialla onkin yli 800 kilometriä rantaviivaa, mikä on maan kolmanneksi eniten heti Sisilian ja Sardinian jälkeen. Etenkin Joonianmeren kauniit hiekkarannat ovat kehuttuja ja Puglian matkakohteet tarjoavatkin paljon vesiurheilumahdollisuuksia niitä kaipaaville.

Suurimmat kaupungit ovat maakunnan pääkaupunki Bari, jonka satamassa pysähtyy myös Välimeren risteilyaluksia, etelän Firenzenä tunnettu barokkikaupunki Lecce sekä Brindisi, josta löytyy niin sataman merellisiä maisemia kuin vanhoja kauniita kaupunginosiakin. Minun täytyisi Pugliassa lomaillessani käydä kurkistamassa myös miltä kaupungissa nimeltä Martina Franca näyttää. Nimi velvoittaa.. Melkein harmittaa ettei tallillamme asustava Franka-heppa ole varsinaisesti suosikkini, muuten tuon kaupungin nimi olisi vieläkin hauskempi.

Pugliassa sijaitsee myös Ostunian valkoinen kaupunki, jonka rakennukset maalataan vuosittain puhtaanvalkoisiksi ja Ostunia näyttääkin kuulemma mereltä katsottuna suorastaan hohtavan valkoiselta. Se olisi hauska nähdä. Hauskaa olisi nähdä myös Alberobellon suipot kivitalot eli trullit ja kahdeksankulmainen Castel del Monten linna, joka on valmistunut kauan aikaa sitten 1200-luvulla.

Puglia sopii etenkin omatoimisille matkailijoille ja maakuntaan suuntavan kannattaakin vuokrata auto, jolla voi kierrellä kaupungista toiseen ja ihastella nähtävyyksiä omaan tahtiin. Puglian bussiliikennekin toimii hyvin mikäli autoilu vilkkailla Italian teillä ei houkuttele.

Orecchiette-pastaa

Kuten kaikilla muillakin Italian maakunnilla, myös Puglian keittiöllä on omat erikoisuutensa. Merkittävin niistä lienee orecchiette-niminen pasta, joka on saanut korvaa tarkoittavan nimensä pyöreän ryppyisestä muodostaan. Yksinkertaisimmillaan orecchiette syödään tomaatin, parmesaanin ja basilikan kanssa. Me pääsimme maistamaan tätä yhdistelmää Bläk Members Clubilla ja täytyy sanoa, että yksinkertainen ruoka toimi jälleen kerran varsin loistavasti.

Puglialla on myös omat viininsä sekä oliiviöljynsä, jotka ovat tietenkin maan parhaita, ainakin puglialaisten mielestä. Ja kyllä meidänkin mielestä tilaisuudessa maistamamme valko- ja punaviinit olivat oikein kelpo kamaa.

Joko matka Pugliaan alkaa kuulostaa houkuttelevalta? Niinpä. Ja ajatelkaa, näin etelässä säätkin suosivat ja Pugliassa on lämmin jo silloin kun me vielä värjöttelemme epävakaisissa kevätsäissä. Turistejakin on paljon vähemmän kuin esimerkiksi kaikkien tuntemassa Toscanassa, joten mikset viettäisi leppoisia lomapäiviä Puglian rauhassa jo tänä kesänä? Jos meillä ei olisi taloprojekti pahasti kesken niin olisin siellä jo.

Lue lisää Pugliasta Rantapallon sivuilta tämän linkin takaa.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Aili Inkeli torstai, tammikuu 31, 2013 at 20:18

    Mustavalkoiset kuvat ovat kontrastiltaan ja tunnelmaltaan yleensä aina laadukasta kamaa. Niissä on se jokin.

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 1, 2013 at 08:41

      Totta, mustavalkoiset kuvat ovat hienoja, samoin seepian väriset. Minä haaveilen että saamme uuteen kotiimme koko seinän kokoisen valokuvatapetin seepian värisenä tai sitten mustavalkoisena, riippuen huoneen muista sävyistä. Pitäisi vaan osata valita sellainen kuva, jota jaksaa katsella pidempäänkin.

    Leave a Reply