Kreikka,  Yleinen

Välimeren risteily, osa 8 : Hania, Kreeta

Viimeinen päivä maissa. Tänään kohteenamme on Kreetan Hania, jota kohtaan minulla ei ole juurikaan odotuksia. Päivä maissa on lyhyempi kuin muissa kohteissa eikä meillä sen takia ole muita suunnitelmia kuin kierrellä hieman Hanian kaduilla ja haistella kaupungin tunnelmaa. Tavoitteena on ottaa selvää kannattaako tänne tulla vielä uudestaankin, vai jääkö Haniassa vierailu tähän yhteen kertaan.

Tilasimme vaihteeksi aamiaisen hyttiin eikä tilaus taaskaan ollut tismalleen samanlainen kuin olimme pyytäneet. Mahat tuli kyllä täyteen ja aamiainen oli maittava, joten en valita, mutta ihmettelen silti hiljaa mielessäni mikä siinä on niin vaikeaa tuoda oikeat ruoat oikeaan hyttiin.. Tänä aamuna emme osallistuneet triviaan emmekä muihinkaan aamun aktiviteetteihin vaan suuntasimme heti aamiaisen jälkeen maihin. Bussi vei meidät Soudan satamasta Haniaan, jossa ihmettelimme hetken sijaintiamme ja päätimme sitten lähteä sinne suuntaan, jossa oletimme meren olevan.

Hanian kadut olivat täynnä erilaisia kauppoja ja kojuja. Oli turistikrääsää ja tavallisia kauppoja. Täällä voisi kuluttaa helposti koko päivän shoppaillen. Eräässä kadunkulmassa törmäsimme jälleen samanlaiseen jalkahoitopaikkaan jollaisia ihmettelimme jo Ateenassa. Tuonne akvaarioon tungetaan jalat ja siellä vipeltävät kalat tulevat syömään jaloista kuolleen ihon pois. Omituista, pelottavaa ja ällöttävääkin. Paljonkohan se maksaa, kutittaakohan tai sattuukohan se ja onko se turvallista?

Se selviää nyt, sillä me päätimme kokeilla ennakkoluuloistamme huolimatta kalojen suorittamaa jalkahoitoa. Ajatus jalkojen ihoa syövistä kaloista oli kieltämättä hieman pelottava, mutta jalkapesun jälkeen ei voinut enää perääntyä, vaan jalat piti työntää akvaarioon vaikka ajatuskin siitä hirvitti. Ennen kalojen aamiaisena toimimista paikan työntekijä tarkisti vielä jalkamme ja laastaroi mahdolliset rikkinäiset kohdat etteivät kalat pääse haavoihin käsiksi. Ja sitten vaan jalat altaaseen.


Jalkapesulla. Ei jännitä yhtään.

Jälkeenpäin ajateltuna käytöksemme, jos ei nyt suorastaan hävetä, niin ainakin naurattaa, sillä kahdesta pienestä tytöstä lähti aika kova huuto ja hihitys kun kalat syöksyivät jalkaparkojemme kimppuun. Tuntui kuin olisi työntänyt jalat kuplivaan kivennäisveteen ja etenkin jalkapohjissa ja varpaiden välissä ruokailevat kalat kutittivat melkoisesti. Paikan työntekijä kehotti meitä hengittämään syvään ja pian maltoimmekin rentoutua, vaikka ajatus jalkoja syövistä kaloista ällötti edelleen, enkä uskaltanut kurkistaa heti miltä touhu näyttää.

Lopulta kutina väheni, osa kaloista luovutti (ja yksi niistä kakkasi) ja olo alkoi olla jopa ihan mukava siinä hengaillessa. Jalkojen nostaminen vedestä hoidon loppuessa jännitti hieman, sillä pelkäsin kalojen tarrautuvan suullaan jalkoihini ja tulevan niiden mukana ulos altaasta, vaikka eihän siinä tietenkään niin käynyt. Hoidon tehosta en osaa sanoa muuta kuin että jalat tuntuivat pehmeämmiltä, mutta se voi johtua pelkästä vedessä lillumisesta eikä lainkaan niistä kaloista. Kokemuksena ehdottomasti hauska, mutta voipi olla että kokeilu jäi tähän yhteen kertaan kun hoidon tuloksetkaan eivät vakuuttaneet.

Hoidon jälkeen lähdimme liitämään virkistyneillä jaloillamme kohti Hanian satamaa, joka oli kaunis kuin mikä. Vastaan tuli muutava hevosvaunu, mutta maltoimme tällä kertaa mielemme emmekä menneet niiden kyytiin. Ostin muutaman tuliaisen ja otin monta kuvaa kauniista satamasta. Täällä olisi varmasti ihana kävellä illalla, istahtaa johonkin lukuisista rantaravintoloista nauttimaan kreikkalaisista herkuista ja kilistellä lasillisella retsinaa.

Kauniiseen Haniaan palaan mielelläni vielä uudelleenkin. Täältähän voisi vaikka vuokrata auton ja kierrellä ympäri muutakin Kreetaa. Kreikan eteläisimmällä saarella on ihanan lämmin vielä syyskuussakin, joten Kreetalle voisikin suunnata hieman turistikauden ulkopuolella. Myöhemmin syksyllä säästyy pahimmalta väenpaljoudelta, mutta voi kuitenkin nauttia vielä lämpimistä keleistä. Puhumattakaan ihanasta kreikkalaisesta ruoasta, jota maistelisin mielellään vaikka parikin viikkoa putkeen.

Ennen kuin suuntasimme takaisin laivaan vietimme Sante Caféssa tovin siemaillen appelsiinimehua, ihmetellen maisemia ja katsellen ohikulkevia ihmisiä. Kävimme vielä kurkkaamassa kauppahallin, mutta se oli niin täynnä ihmisiä, että kävelimme vain rakennuksen läpi ja nousimme bussiin, joka vei meidät takaisin Soudan satamassa odottavaan risteilyalukseemme.

Laivalle palattuamme söimme lounaan Windjammerissa ja menimme sitten ottamaan aurinkoa kannelle. Illalla oli risteilyn toinen formal night, joka oli huomattavasti hiljaisempi kuin ensimmäinen hieno ilta. Kävelimme illan aikana kaikessa rauhassa promenadilla, osallistuimme ABBA-triviaan ja kävimme shampanjabaarissa aperitiivilla ennen illallista. Kävimme myös katsomassa karaokea, jossa ei ollut muuta kuin juontaja houkuttelemassa ihmisiä laulamaan. Missä olivat kaikki känniörveltäjät, Aikuinen nainen ja mikkiin kilpaa huutavat teinikuorot? Vastaan itse: Ruotsin laivalla. Hiljaista todellakin, tuumasimme ja lähdimme hyttiin nukkumaan.

Ennen kuin kerron seuraavassa osassa risteilymme viimeisestä meripäivästä, voisin kertoa tähän loppuun hieman laivan ohjelmasta. Royal Caribbean on tunnettu upeasta show-tarjonnastaan ja minäkin voin allekirjoittaa tämän väitteen typerää miimikko Michael Menesiä lukuun ottamatta. Laivalla esitetty jääshow oli aivan omaa luokkaansa, samoin Metropolis-teatterissa järjestetyt musiikkishowt.

Royal Caribbeanin laivoilla kannattaa siis ehdottomasti käydä katsastamassa ainakin muutama show. Samaa en menisi välttämättä sanomaan Princess Cruisesista, jonka aluksella seilasimme Karibialla. Ohjelma siellä ei nimittäin ollut lähellekään samaa luokkaa kuin Royal Caribbeanilla, vaikka toki se oli sielläkin ihan viihdyttävää.

Laivalla järjestettiin pitkin päivää myös kaikenlaista muuta ohjelmaa ihan laidasta laitaan. Oli humoristisia kilpailuja uima-altaalla, liikuntatunteja ja liikunnallisia kilpailuja. Oli trivioita, Italian kielen kursseja, luentoja ja järjestettiinpä eräänä iltana myös laivan kannella tähtien tuijotteluhetki, jolloin puhuttiin astrologiasta.

Yhtenä iltana auringonlaskun aikaan järjestettiin seinäkiipeilykilpailu, minkä lisäksi oli ainakin Minigolf-joukkuekilpailua ja alakerran luisteluradallekin sai mennä tiettyinä aikoina luistelemaan. Tämä lienee todella eksoottista ainakin eteläisemmistä maista tulleille turisteille. Suomalaisena en kokenut palavia haluja ottaa lähempää kontaktia jäähän, jota olisi pian taas koko kotimaamme täynnä.

Kuntosalilla oli pitkin päivää ohjattua liikuntaa aamuvenyttelystä pilatekseen ja zumbaan, minkä lisäksi sali oli auki omatoimiselle kuntoilulle. Laivan kannella pidettiin päivittäin erilaisia tanssitunteja ja järjestettiinpä yhtenä iltana myös tanssikilpailut.

Laivan kannelle katettiin Hania-päivänä BBQ-lounas ja eräänä iltana oli White Party, jossa valkoisiin pukeutuneet risteilyvieraat jammailivat latinorytmien tahdissa. Teineille oli oma disco jonne aikuisilla ei ollut asiaa ja sinkuille sekä yksin matkustajille järjestettiin yhteisiä lounaita, joille meitäkin yritettiin houkutella mukaan. Taisimme olla niin säälittävän näköisiä, että laivan henkilökunta oletti meidän olevan ihan varmasti sinkkuja. Kuka nyt tuollaisten kanssa haluaisi olla, eiväthän he tiedä edes kuka näytteli Luke Skywalkeria. Miten niin jäi traumat huonosti menneestä leffatriviasta..

Laivalla oli pitkin päivää niin paljon monipuolista ohjelmaa, että väitän tarjonnasta löytyvän ihan jokaiselle jotakin. Aika ei käy kovin helposti pitkäksi viikon kestävällä risteilyllä ja ihan vain laivalla kiertelyynkin saa kulumaan mukavasti aikaan. Minulla oli pari kirjaa mukanani, mutta ehdin lukea toisesta vain alun ja senkin sain aikaiseksi lähinnä lentomatkojen aikana.


Hania-päivän iltana hytistä löytyi pyyhkeistä tehty apina, johon Mattie-simpanssi näytti olevan vähän ihastunut.

Kommentit pois päältä artikkelissa Välimeren risteily, osa 8 : Hania, Kreeta