Paistetut sirkat

Tarinamme alkaa oikeastaan jo Mad Cookista, jossa maistoimme muun muassa Rikun ja Tunnan tarjoilemia paistettuja sirkkoja ja yllätyimme siitä, miten hyvältä rapsakat ötökkäystävämme maistuvat. Puhuttuani sirkkojen syömisestä iskän kanssa päätin, että ensi kerralla kun suuntaamme Pohjaan kyläilemään iskän ja hänen vaimonsa luokse, on mukana oltava myös paistettuja sirkkoja. Vielä kun Liemessä-blogin Jenni oli testannut sirkkojen paistamista kotona, oli päätös sinetöity. Tapaninpäivänä iskän luokse kyläilemään lähtisi myös purkillinen paistettuja sirkkaystäviä.

Niin, siitä se ajatus sitten lähti. Toki sirkka-asiaa piti tutkia hieman lisää netin avulla, emmehän halunneet myrkyttää perheitämme väärin valmistetuilla sirkoilla. Vaikka eipä niiden valmistamisessa mitään ihmeellistä ole, ja ötököitä voisi varmasti syödä vaikka elävinäkin. Tämä kaikki piti kuitenkin varmistaa ennen tuumasta toimeen ryhtymistä.

Pari päivää ennen joulua kaksi hölmöä bloggaajaa sitten pöllähti Malmilla majaansa pitävään eläinkauppaan kyselemään ruokasirkkoja. Oletimme ötököiden majailevan hengettöminä pakkasessa, joten elävinä vipeltävät sirkat eläinkaupan perällä saivat meidät hieman epäröimään. Miten noiden kanssa pitää toimia? Nehän elää! Ja hyi, ne on oikeasti aika ällöttäviä vipeltäessään terraarionsa uumenissa. Tuollaistako olen muka syönyt? Hyi yäk!

Vaan nyt ei enää peräännytä. Eläinkaupan myyjä tiedusteli mille eläimelle olemme sirkkoja ajatelleet, ja neitokaisen ilme oli näkemisen arvoinen kerrottuamme, että oikeastaan me ajattelimme syödä ne itse. Ja viedä perheillemme joululahjaksi. Alkujärkytyksestä toivuttuaan myyjä auttoi meitä parhaansa mukaan ammattitaitoisesti ja ystävällisesti (ja välillä puistatuksesta täristen), kun ihmettelimme ääneen miten otukset pitäisi tappaa. Pakastamalla vissiin, sillä kuumalta pannulta ne voivat vipeltää karkuun. Joo, me tutkitaan asiaa vielä hetki ja tullaan parin päivän päästä nappaamaan sirkat mukaamme.

Ja niin me myös teimme vietettyämme vielä muutaman tovin netin ääressä paistettujen sirkkojen reseptejä tutkien (kyllä, niitä löytyi englanninkielisiltä sivustoilta useampikin kappale). Kun Henkka sitten haki sirkat kotiin, oli huhu hulluista sirkansyöjäihmisistä ehtinyt jo kiiriä muillekin eläinkaupan työntekijöille, sillä vuorossa ollut myyjä tiesi heti mistä on kyse. Siellä he sitten lajittelivat sirkkoja yhdessä ja yrittivät estää niitä karkaamasta samalla kun yrittivät valita herkullisimman näköiset otukset pussin pohjalle. Yksi sirkka maksoi 35 senttiä ja otimme niitä 20 kappaletta.

Kotona ihmettelimme hetken muovipussissa vipeltäviä sirkkoja ja laitoimme ne sitten pakastimeen hyvänyöntoivotusten kera. Sinne ne nukahtaisivat ikiuneen. Tämä on kuulemma kiltti tapa päästää sirkat hengiltä. Ne vaan tuupertuvat kylmyyteen ja kuolevat hiljaa pois. Levätkää rauhassa sirkat!


Minä pakastan sinua sirkka.

Niin, tai siis levätkää rauhassa siihen asti, kunnes otamme teidät parin päivän päästä pois pakastimesta ja revimme takajalkanne irti. Sirkan takajalat ovat kuulemma hieman huonommin sulavaa kamaa, joten ne kannattaa nyppiä irti ennen paistamista. Jalat irtoavat melko helposti, vaikka niiden nyppiminen onkin kieltämättä aika ällöttävää puuhaa. Meillä Henkka sai kunnian hoitaa takajalka-abortin ihan yksin minun katsellessani hölmönä vierestä.

Sitten oli paistamisen vuoro! Me lorautimme pannulle runsaasti öljyä, pilkoimme sekaan puolikkaan chilin siemenineen kaikkineen sekä yhden yksikyntisen valkosipulin ja kuumensimme pannun. Tuoksut olivat tässä vaiheessa ihanat, joten ei muuta kuin sirkat perään! Olimme lukeneet varoituksia pannulla tirisevistä sirkoista lähtevästä ällöttävästä hajusta, mutta meillä oli vissiin niin hyvät mausteet, ettei valkosipulin ja chilin alta erottunut kuin pieni hajun häivähdys, jos sitäkään.

Paahdoimme sirkkoja pannulla niin kauan, että niiden kova kuori pehmeni ja ne tuntuivat paistolastan alla pehmeän joustavilta. Tähän meni noin 5-10 minuuttia. Paistamisen jälkeen kippasimme sirkat talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräisen rasvan pois. Lisäsimme ötököihin vielä Chili Explosion -maustetta sekä hippasen suolaa, sillä halusimme varmistaa että sirkoissa on oikeasti jotain hyvääkin makua.

Ja hyviä niistä tulikin! Ellei suorastaan herkullisia. Kaikki 10 henkilöä, jotka sirkkoja uskalsivat maistaa, yllättyivät niiden hyvästä mausta. Ihan kuin söisi tulista popcornia tai jotakin muuta mausteista ja rapeaa naposteltavaa. Chiliä oli herkempien makuun ehkä jopa liikaa, joten ensi kerralla voisimme jättää chilistä siemenet pois.

Vaikka paistetut sirkat olivat edelleen melko ällöttävän näköisiä, oli kokeilu niin onnistunut, että ötököitä voisi tarjota pahaa-aavistamattomille tutuille uudemmankin kerran. Meitä oli tosiaan yhteensä 12 joille sirkkoja tarjottiin, ja jopa 10 uskalsi laittaa otuksen suuhunsa, vaikka osa keräsikin tovin rohkeutta ennen herkutteluhetkeä. Eräs kaveri jopa paloitteli pelottavan näköisen sirkan ennen syömistään, mikä oli minusta todella hauskaa seurattavaa. “Mä söin sen jalan! Sehän oli hyvää! Yäk, se on pelottava! No nyt mä söin sen pään.”

Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa keittiöstämme, jossa mikään ei ole liian outoa testattavaksi. Kaikkea pitää maistaa, mutta mistään ei ole pakko tykätä. Sirkasta tykkäsimme.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Veera Bianca torstai, tammikuu 3, 2013 at 19:47

    Melko rajuja, mutta varmaan hyviä 😀

    • Reply Martina perjantai, tammikuu 4, 2013 at 13:31

      Yllättävän hyviä! Kunhan ei mieti liian tarkkaan mitä syö. 😀

  • Reply Yaelian perjantai, tammikuu 4, 2013 at 19:02

    Mä olisin valmis maistamaan noita myös-Olen kuullut,että sirkkoja saa myös suklaalla kuorrutettuna….

    • Reply Martina lauantai, tammikuu 5, 2013 at 13:43

      Suklaalla kuorrutetut sirkat kuulostaa tosi hyvältä! Niitä voisi kokeilla seuraavan kerran. 🙂

  • Reply Aili Inkeli lauantai, tammikuu 5, 2013 at 00:41

    Herranjestas, varmaan paras postauksesi, jonka olen lukenut! Sain nauruhepulin eläinkaupan myyjän reaktiosta… näin sen silmissäni. Naurattaa vieläkin. Erinomaista ennakkoluuloisuuden torjuntaa 😀

    • Reply Martina lauantai, tammikuu 5, 2013 at 13:48

      Kiitos! Tätä postausta oli myös hauska tehdä. Eläinkaupan myyjälle täytyy antaa täydet pisteet siitä, miten hienosti hän kokosi itsensä ja jatkoi palveluamme niin kuin olisi maailman luonnollisin asia syödä sirkkoja välipalaksi. Ja viedä niitä perheelle joululahjaksi. Hihhih, ihmisten järkyttäminen on toisinaan aika hauskaa.. 😀

  • Reply Nelle tiistai, toukokuu 12, 2015 at 10:28

    Hulluudessaan tää on jotain, mitä mäkin voisin kokeilla, mutta emmääoikein. Olen maistanut Jennin paistamaa sirkkaa ja se oli ihan popkornia, mutta aversio oli aika kova; hyönteiset on pelottavan näköisiä.

    • Reply Martina tiistai, toukokuu 12, 2015 at 10:58

      Kokeile vaan! Kehittele joku oma versio, sulta jos joltain se luonnistuu! Vaikka joku sellainen, jossa sirkka ei näytä niin paljon sirkalta. Joku ehdotti sirkan dippaamista suklaaseen. Se voisi olla kokeilemisen arvoista. 🙂

    Leave a Reply