Vuosi 2012

Vuoden 2012 ehdottomasti tärkein asia on ollut omakotitalon rakentaminen Järvenpäähän. Rakennusprojekti on määrittänyt koko vuoden suunnitelmia ja se on määritellyt ehdot kaikelle muulle tekemiselle. Henkan ja minun yhteiset matkat ovatkin jääneet tänä vuonna vain muutaman päivän pikareissuihin ja koko vuosi onkin kulunut odottaessa, että milloin se talo saadaan valmiiksi. Ei ihan vielä, mutta eikös sitä sanota, että matka on vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää? Jaksetaan siis odottaa vielä hetki. Jaksetaan, jaksetaan. Huoh..

Rakentamisen lisäksi vuoteeni on kuulunut paljon hevostelua ja muuta liikuntaa, Italian kielen opiskelua, mukavia juhlia, ravintolaillallisia ja ilahduttavan paljon myös ystävien tapaamista kaiken kiireen keskellä. Olen yrittänyt nauttia parhaani mukaan nykyisestä kodistamme, joka on ollut ensimmäinen omani sekä myös ensimmäinen yhteinen kotimme Henkan kanssa, ja siksi kovin tärkeä pieni pesäkolo.

Blogiharrastus on pysynyt tiiviisti mukana elämässäni vuonna 2012 ja sen saralla on puhaltanut hieman uusia tuuliakin. Vuosi 2012 on ollut täynnä myös vauvoja ja vauvauutisia, moni läheinen on täyttänyt pyöreitä ja muitakin isompia sekä vähän pienempiäkin juhlia on juhlittu pitkin vuotta. Vuonna 2012 olen pitänyt entistä paremmin huolta itsestäni ja keskittynyt omaan hyvinvointiini. Se on ollut oikeastaan välttämätöntäkin kaiken kiireen keskellä ja kulman takaa kurkistavaa stressiä pakoillessa.


Pieni pala luksusta elämään: Shampanjaa Kämpissä.

Vuosi 2012 alkoi juhlan merkeissä, sillä vietimme tammikuussa Henkan 30-vuotissynttäreitä illallistamalla Chez Dominiquessa ja yöpymällä viiden tähden Kämp-hotellissa. Hotelliyöpyminen oli yllätyslahjani Henkalle ja niin mieleenpainuva kokemus, että lahjan antajakin sai itselleen mukavan muiston yllätyksen järjestämisestä.

Vuosi alkoi myös tutustumalla uusiin vuokrahevosiimme Sonyyn ja Viliin, joita olimme käyneet kokeilemassa kerran jo joulun välipäivinä edellisen vuoden puolella. Vili ja Sony ovatkin osoittautuneet vuoden aikana oikein kultaisiksi veijareiksi.

Helmikuussa oli taasen aika panna toteen Henkan joululahja minulle, ja sehän oli liput Apassionataan, jonka jälkeen kävimme vielä herkuttelemassa Flada 13:ssa. Upean Apassionata-hevosshown näkeminen on ollut yksi tämän hevostytön unelmista jo pitkään, ja nyt pääsin näkemään sen. Ja voi miten upea se olikaan!

Helmikuussa alkoi myös työpaikkani järjestämä kuntokampanja, jossa kerättiin 15 viikon ajan liikuntamerkkejä. Puolen tunnin liikuntasuorituksesta sai yhden merkin ja meikätyttö innostui hommasta niin kovasti, että keräsin hullun lailla kaikista eniten pisteitä ja sain siitä hyvästä lahjakortin Stadiumiin. Lahjakortilla kävin hakemassa itselleni kauan haikailemani sykemittarin, joka on ollut siitä lähtien kovassa käytössä. Voin kertoa, että tähän asti korkeimmat sykkeet on mitattu esteratsastustunnilla, joten ihan pelkästä hevosen selässä istuskelusta ei ratsastusharrastuksessa ole kyse, vaikka jotkut höntit niin luulevatkin.

Alkuvuodesta blogin puolella tapahtui suuria, kun Keltainen keittiö muutti Rantapallon sivuille. Muutto toi kaivattua lisäpotkua blogin pitämiseen ja motivaationi tätä ihanaa harrastusta kohtaan onkin pysynyt siitä lähtien korkealla.

Keväällä otimme myös pienen irtioton raksakiireistä ja kävimme Pietarin risteilyllä. Allekirjoittaneen matkakuume kasvoi kevään mittaan niin isoksi, että jonnekin oli ihan pakko päästä, ja parin päivän tauko poissa rakennushommista teki varmasti hyvää myös Henkalle.

Keväällä 2012 koin uusia asioita myös ratsastuksessa. Suoritin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastusmerkkejä jopa kaksin kappalein. Ratsastuskoulun herkkä ja helposti kuumuva Fullis tuli tutuksi merkkisuorituksia harjoitellessa ja vauhdikas hevonen onkin ollut merkkisuorituksista lähtien ehdoton lempparini.


Me ei olla Fulliksen kanssa aina ihan samaa mieltä suunnasta ja vauhdista.

Kevät ja kesä oli muutenkin hyvin hevospainotteista aikaa. Toukokuussa vietimme ihanan hyvänolonviikonlopun Jatilan tallilla ja kesälläkin lähes tulkoon asuin tallilla muutaman viikon, kun kävin viikon kestäneellä esteratsastuskurssilla ja heti seuraavalla viikolla kävin joka ilta istuntakurssilla. Loppukesästä ratsastukseen tuli pieni muutaman viikon kestänyt tauko, kun ratsastuskoulun hepat olivat kesälomalla, emmekä käyneet moikkaamassa tuolloin vuokrahevosiakaan.

Pidin kesällä töistä lomaa vain viikon, joten sain paiskia kovasti töitä koko kesän. Lomaviikolla olin raksalla hommissa, kävimme Tampereen asuntomessuilla, kiertelimme keittiöliikkeissä ja maltoin minä pari päivää ottaa ihan rennostikin. Kesälomalla koin myös elämäni ähkyn Haraldin hurjan Kolmen kilven retken jälkeen.

Kesällä olimme myös kaksissa häissä. Toiset vietettiin intiimisti pienellä porukalla kauniissa Haikon kartanossa, ja toisia riehakkaampia häitä varten suuntasimme viikonlopuksi Kaakkois-Suomeen Kotkaan, Kymiin ja Pyhtäälle. Eräät Lapissa pidetyt häät jäivät valitettavasti väliin, sillä ne osuivat samalle viikonlopulle Haikon häiden kanssa. Harmi, kaikki kivat jutut ovat aina samaan aikaan..


Ihana kesäinen Helsinki

Kesällä kiertelimme äidin kanssa ahkerasti pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja Helsingin kolkkia tulikin koluttua oikein urakalla. Opin valtavasti uutta ihanasta pääkaupungistamme ja olemme jo sopineet jatkavamme Helsinki-kävelyjä taas kevään koittaessa.

Säästin tarkoituksella kesälomapäiviä raksahommia ja tulevaa muuttoa varten, mutta otin yhden viikon vielä syyskuussa vapaaksi, kun päätimme suunnata Maajussin morsiamen kanssa viikoksi Välimerelle. Pääsin pitkästä aikaa lempimaahani Italiaan, nautin täysillä helteisestä Välimeren syksystä ja latasin akut yli äyräidensä tulevaa talvea ajatellen.

Syyskuussa koitti minun ja Henkan ensitapaamisen vuosipäivä ja suuntasimme perinteiden mukaisesti viettämään sitä tänäkin vuonna uuteen kaupunkiin, jossa emme ole aiemmin juhlapäiväämme viettäneet. Kaupungiksi valikoitui tällä kertaa Turku, sillä Copterline teki oharit ja Tallinnan reissu jäi väliin. Turku osoittautui ennakkoluuloista huolimatta varsin ihanaksi paikaksi enkä ole varma olisiko Tallinna edes pystynyt samaan.

Lokakuussa sain unelmieni auton, joka poloinen viettää vielä toistaiseksi aikaa autojen sairaalassa. Kun Azipod on laitettu vimpan päälle kuntoon alkaa hurja projekti, kun Martina pitäisi saada ratin taakse. Vähän hirvittää, mutta kyllä se siitä kai sitten kun vähän harjoittelee.

Syksyn aikana vietimme paljon aikaa eri ravintoloissa. Mieleenpainuvimmat illalliset syötiin Mad Cookissa, Farangissa, Belgessä ja Klaus K:n Ilmattaressa.

Loppuvuosi on ollut hirmu kiireinen, tosin kaikki kiireisenä pitäneet asiat ovat olleet mukavia, joten siinä mielessä en viitsi valittaa. Mitäs olen haalinut niin paljon harrastuksia ja alkanut rakentaa taloa. Jouluna on voinut vihdoin levätä hieman ja tästä onkin hyvä aloittaa uusi ihana vuosi!

Vuonna 2013 toivon ainakin saavani muuttaa upouuteen omakotitaloon, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan valmistua kesään mennessä. Haluaisin myös matkustaa enemmän ja pitää kaikki kivat harrastukset mukana meiningissä, vaikka ne vievätkin välillä ihan tolkuttomasti aikaa.

Vuoden alussa vaihdan ratsastuskoulussa ryhmään, joka on opettajani mukaan täynnä uhkarohkeita teinejä, jotka eivät haluaisi tehdä muuta kuin hypätä korkeita esteitä. Nähtäväksi jää miten tämä mummo pysyy mukana teinien vauhdissa. Olen kieltämättä kyllä aika hurjapää, joten etenkin estetuntien luulisi olevan mieleeni.

Kiitos kaikesta vuosi 2012 ja tervetuloa uusi jännittävä vuosi 2013!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply