Välimeren risteily, osa 7: Ateena, Kreikka

Ateena on ollut minulle sellainen kaupunki, jonne reissaamisesta en ole koskaan suoranaisesti haaveillut. Oikeastaan en ole koskaan edes ajatellut Ateenaa varteenotettavana matkakohteena. Se ei vaan yksinkertaisesti ole tullut mieleeni matkakohdetta valitessani. Martinan päänsisäisessä kartassa on ollut pelkkää tyhjää Ateenan kohdalla, siinä missä Kreikan saaret ovat kyllä loistaneet mielikuvissani kirkkaina ja houkuttelevina.

Nyt Välimeren risteilyn neljäntenä aamuna olimme kuitenkin Ateenan edustalla Piraeuksen satamakaupungissa, joten pian olisin ottanut pintaraapaisun Kreikan pääkaupunkiin. Toki olin tutustunut Ateenan anteihin ennen matkaamme tilaamalla jopa pienen Ateenan matkaoppaan ja viettämällä useita tunteja läppärin äärellä matkakohteistamme ehdottomasti isointa ja monipuolisinta tutkien. Tutustuessani Ateenan erilaisiin kaupunginosiin, sen historiaan ja vanhoihin rakennelmiin Agropoliin kukkulan tönöistä alkaen, soimasin hieman itsenäni siitä, etten ollut ajatellut Ateenaa matkakohteena aiemmin. Kaupungillahan on vaikka mitä annettavaa!

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuumin kun lähdimme köpöttelemään kuuman Ateenan kaduille. Ennen sitä olimme kuitenkin syöneet runsaan aamiaisen laivan buffetissa ja tehneet pohjanoteerauksen aamutriviassa, joka oli ihan tyhmä leffa-aiheinen visailu. Muistan vieläkin eräiden kanssakilpailijamammojen säälivät ilmeet kun emme tienneet vastausta muka johonkin tosi helppoon kysymykseen. He katsoivat meitä kuin jälkeenjääneitä, eivätkä voineet ymmärtää, ettemme me ihan tosi tiedä kuka näytteli Luke Skywalkeria. Saimme kuitenkin lopulta yhden pisteen kymmenestä, kun visailun pitänyt jantteri auttoi meitä kertomalla vastauksen olevan yksi seuraavista vaihtoehdoista: East, North, South, EAST!! Hmmm, olisikohan vastaus East. En tosin edelleenkään tiedä mikä kysymys oli.

Halusimme yrittää piristää itseämme surkean visailumenestyksen jälkeen osallistumalla vielä Sudoku Challengeen ennen kuin lähtisimme seikkailemaan Ateenan kadulle. Tässä meidän pitää pärjätä, olemmehan viettäneet jo aikoja sitten biletyslomallamme Rodoksella mummohetkiä hotellihuoneessa sudokun parissa. Parhaassa biletysiässä olleita turisteja houkutteli nimittäin enemmän sudokujen täyttäminen kuin baarikadun vilinä, mutta täytyy silti yrittää pelastaa maineemme kertomalla, että kyllä siellä Rodoksen baarikadullakin tuli jammailtua ihan tosissaan.

No niin, se siitä, mennään takaisin sinne Sudoku Challengeen, jossa meille oli juuri jaettu sudokut ja aikaa olisi kymmenen minuuttia täyttää se. Ja jee, hyvä että otettiin osaa taisteluun, sillä Maajussin morsian otti suvereenin voiton ja minä tulin toiseksi! Kaksoisvoitto jälkeenjääneille suomalaisille siis! Ei puhuta siitä, että kolmas osallistuja teki virheen ja joutui näin ollen jättämään leikin kesken. Maajussin morsian olisi joka tapauksessa voittanut vaikka vastassa olisi ollut kaikki risteilymatkustajat, mutta oman toisen sijani joutuisin siinä tapauksessa ehkä kyseenalaistamaan..

Iloisena siitä, että pärjäsimme edes jossakin rantauduimme Piraeuksen kaduille, jossa noin satamiljoona taksikuskia oli kimpussamme kertoen ettemme todellakaan jaksa kävellä metrolle, sillä se on tooosi kaukana. Jaksetaanpas, joten tassua toisen eteen sinne suuntaan, jossa arvelimme metron olevan. Eteen tuli aina uusi kortteli eikä metroa näkynyt missään. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua kesken, mutta kun eräät kartan omistaneet kanssaturistit näyttivät meille missä metron pitäisi sijaita, jatkoimme sinnikkäästi matkaamme.

Yli puoli tuntia käveltyämme löysimme opaskartan, joka kertoi meidän olevan jo todella lähellä. Niin, siinähän se metroasema möllötti selkämme takana, enää olisi vain pitänyt kääntyä ympäri. Vaan mitä tekivät turistit? Kiersivät tietenkin vielä melkein koko rakennuksen ja menivät sisään sen toisesta sisäänkäynnistä. Lähimmästä sisäänkäynnistä meneminen on ihan yliarvostettua.. Mutta hei, me löysimme kuin löysimmekin metron ja olimme niin ylpeitä itsestämme! Osasimme ostaa vielä oikeat liputkin ja tajusimme myös leimata ne. Nyt pitäisi enää odottaa, että metro nytkähtää liikkeelle. Ollaan me aikamoisia maailmanmatkaajia.

Ateenan metro on itseasiassa todella helppokäyttöinen. Linjoja on vain kolme ja selkeiden kuulutusten lisäksi seuraavat pysäkit lukevat vaunun sisällä olevissa valotauluissa. Hintakin on vähintään kohtuullinen: Yksi matka maksoi alle euron, olisiko ollut 60 tai 70 senttiä. Näin helpolla metrolla suuntavaistoton eksyjämestaribloggaajannekin osasi kulkea ilman ongelmia.


Tuulten torni ilmestyi eteemme matkalla metroasemalta kukkulalle.

Piraeuksesta Monastirakin metroasemalle oli noin vartin matka ja siitä matkamme jatkui jalan kohti edessämme siintävää Agropoliin kukkulaa. Helteinen kipuaminen otti kunnon päälle ja pidimmekin ansaitun jääteetauon ennen kuin astelimme Agropoliin portista sisään. Ilmeisesti edellisen päivän yleislakosta johtuen sisäänpääsy kukkulalle oli tänään maksuton, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Normihinta olisi ollut 12 euroa henkilöltä.

Agropoliin kukkulalta oli upeat näkymät pitkin Ateenaa ja loputonta kattorivistöä katsellessa tajusi paremmin, miten valtavasta kaupungista onkaan kyse. Kukkulalla möllöttävät vanhat hökötykset olivat myös hienoja, ja etenkin Parthenonin pylväspääty on ollut mielikuvissani yhtä kuin Ateena. Täytyy silti myöntää, että maisemat sykähdyttivät hieman kukkulalla nököttäviä vanhoja hökötyksiä enemmän.

Kukkulalla tarpeeksi talsittuamme lähdimme laskeutumaan alas kohti vanhaakaupunkia eli Plakan kaupunginosaa, joka oli aivan syötävän suloinen kapeine kujineen ja kauniine kukkaköynnöksineen. Plakasta löytyi myös hieman yllättäen koko Välimeren reissumme parhaat jätskit, jotka lusikoimme kaikessa rauhassa pienellä sivukujalla jonkun oven kiveyksellä istuen. Plakasta ostin myös muutaman tuliaisen ennen kuin lähdimme talsimaan kohti Monastirakin metroasemaa.

Matkalla näimme vielä hieman kaoottisempaa Ateenaa kun joku päätti pysähtyä keskelle kapeaa katua tukkien näin kaikkien tien. Siellä sitä sitten tööttäiltiin ja odotettiin että päästään jatkamaan matkaa. Kävellen olisit jo perillä, tuumasin kun puikkelehdimme autojen välistä. Kyseisenä päivänä Ateenassa oli kuulemma ollut joku mellakkakin, mutta me emme huomanneet mitään muuta kuin yhden rääkyvän mummon poliisien otteessa, mikä ei todennäköisesti liittynyt itse mellakkaan mitenkään.

Piraeuksen metrolta otimme taksin satamaan, jossa nousimme takaisin laivaan lepuuttamaan reissussa väsyneitä jalkojamme. Tilasimme hyttiimme iltapäiväsnackia sipulirenkaiden, juustopizzan ja ranskalaisten muodossa. Ranskalaiset olivat tosin vaihtuneet sandwicheiksi kun tilaus tuli perille, joten jouduimme olemaan tämän päivän ilman jokapäiväistä ranskalaisannostamme. Voi ei, miten tästä selvitään. Huomenna täytynee korjata tilanne syömällä tupla-annos ranskalaisia.

Illallisen nautimme suomalaisten seurassa Coppeliassa ja harmikseni huomasin jossain vaiheessa, että toinen linnunlihapötkäleeni oli keskeltä raakaa. Apua, ehdinköhän laittaa punaista lihaa epähuomiossa suuhuni? Nyt minulla on varmaan salmonella, ajattelin ja ehdotin Maajussin morsiamelle, että desinfioin mahani viskillä heti illallisen jälkeen. Niinpä suunnistimme ravintolasta suoraan tunnelmallisen Two Poets -pubin tynnyristä tehtyyn pöytään ja aloin tutkia viskilistaa.

Listalla ei ollut lainkaan hintoja, joten yritin valita vähäisellä viskitietämykselläni jonkun sellaisen merkin, joka ei maksa ihan älyttömyyksiä. Päädyin lopulta tilaamaan annoksen Jamesonia, ja tarjoilija katsoi tarpeelliseksi varmistaa, että haluan varmaankin viskipohjaisen drinkin? Ei kun raakaa kamaa, kiitos, vastasin ja tarjoilija lähti innoissaan hakemaan minulle viskiannostani. Jameson oli hyvää, mutta annoksessa olisi voinut olla vähemmän jääpaloja. Minun pitikin juoda viskini nopeasti ennen kuin sulavat jäät laimensivat desinfiointiainettani liikaa.

Viskiä juova tyttö tuntui olevan hauska näky, sillä jossain vaiheessa pubin toinenkin tarjoilija tuli kurkkaamaan minua ja viskiäni. Vielä seuraavinakin päivinä pubin ohi kävellessämme huusi tarjoilija nimeäni leveä hymy kasvoillaan ja kysyi tulenko taas juomaan viskiä.

Äijämäisen viskihetken jälkeen suuntasimme kaiken logiikan mukaisesti suoraan kävelykadun toisella puolella olevaan Pets at Sea -pisteeseen. Siellä Maajussin morsian täytti valitsemansa ihanan sileäkarvaisen simpanssipehmolelun ja laittoi sen sisään toiveen sisältävän tähden pyörittyään ensin silmät kiinni kolme kertaa ympäri toive mielessään. Kas näin aikuismainen viskinjuontihetki vaihtui hetkessä kahteen innoissaan hihittävään pikkulapseen, tai siis aikuiseen, jotka innostuivat pehmolelun tekemisestä vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin.

Pehmolelu sai nimen Mattie, sille tehtiin syntymätodistus ja kaveri pääsi loppureissun ajaksi kunniapaikalle hyttiimme. Mattieta hyttiin viedessämme saimme uuden riemukohtauksen kun huomasimme sängyllämme toisenkin uuden kaverin. Pyyhkeistä tehty norsu! Pyyhekoiramme mystinen katoaminen tosin hieman epäilytti etenkin kun suolapähkinöistä sille tekemämme silmät olivat siirtyneet norsun naamalle. Norsu sai nimekseen Metusalem ja se sai viihdyttää Mattieta silloin kun me emme olleet hytissä vahtimassa pehmo-otuksiamme.

Nyt alkaa kuulostaa jo hieman liian pelottavasti BB:n pehmolelukohtauksilta ja muutenkin näiden juttujen jälkeen mielenterveytemme tila saattaa huolettaa herkempiä, joten lienee parempi jatkaa ihan normaaleilla sivistyneiden ihmisten jutuilla. Seuraavaksi menimme nimittäin katsomaan illan shown, joka koostui hurjasta ilma-akrobatiasta sekä miimikko Michael Menesin venkoilusta. Odotimme tämänkin shown olevan yhtä upea kuin aikasemmin katsomamme musiikkishow, mutta ei, tämä ei valitettavasti ollut sinne päinkään.

Ilma-akrobatia oli toki hienon näköistä ja aika hurjaakin seurattavaa, mutta Michael Menes.. Voi voi.. Herralla oli kyllä kehonhallinta huipussaan ja jonglööraus oli epäilemättä taitavaa, mutta ukkelin mukahauska heiluminen aiheutti minussa lähinnä säälin tunteita ja ahdistunutta naureskelua. Ihan oikeasti hei, onko herra nyt ihan tosissaan ja ennen kaikkea, onko esitykselle hurraava yleisö tosissaan? Okei, on varmaan ihan kohteliasta taputtaa toisen tempuille, mutta minä en kyllä varsinaisesti villiintynyt showsta niin kuin muutama katsomossa riemuitseva eläkeläinen.. No mutta, hyvä jos he viihtyivät. Minä tyydyn vain sanomaan ettei Michael Menesin show ollut mieleeni. Piste. Ja sitten nukkumaan!


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply