Välimeren risteily, osa 6: Kusadasi, Turkki

Välimeren risteilymme Turkki-päivä alkoi leppoisasti kun hyttipalvelija toi edellisenä iltana valmiiksi tilaamamme aamiaisen hyttiimme. Olimme ruksineet listasta eri vaihtoehtoja tietämättä tarkalleen mitä ne pitävät sisällään ja kuinka paljon syötävää kukin vaihtoehto sisältää. Availimmekin jännittyneinä aamiaiskupuja huomataksemme, että toinen tilaamamme jogurtti puuttui ja että tarjottimella oli tölkillinen maitoa, jota emme olleet tilanneet. Muuten kaikki haluamamme löytyi, joten herkuttelu voi alkaa.

Olimme tilanneet paahtoleipää sekä lajitelman erilaisia leipomotuotteita, joista jälkimmäinen sisälsi sämpylän, voisarven, pullan ja viinerin, jotka jaoimme puoliksi. Aamiaiseemme kuului myös molemmille omat hedelmälautaset sekä maustamaton jogurtti, munakokkelia, paistettu tomaatinpuolikas sekä voita ja hilloa leipien kaveriksi. Juomaksi otimme appelsiinimehua, teetä ja bellinin.

Luksusaamussamme oli kuitenkin pieni särö, sillä jo edellisenä iltana temppuillut kylppärimme ei ollut ystävämme aamullakaan. Vessanpöntössä ei ollut lainkaan vettä ja hanastakin tuli vain tulikuumaa vettä. Yritäpä siinä sitten pestä naamaa lähes kiehuvalla vedellä. Auts. Mainitsimme asiasta aamiaisemme tuoneelle hyttipalvelijalle, joka lupasi lähettää jonkun korjaamaan ongelman, mutta mitään ei tapahtunut. Tästä lisää myöhemmin, sillä nyt lähdemme maihin.

Ennen kuin veimme palaneet ihomme ulkoilemaan helteessä kylpevän Kusadasin kaduille levitimme eilisestä viisastuneina ihollemme kunnon kerroksen aurinkorasvaa. Eipähän ainakaan pala enempää. Olin jo ehtinyt unohtaa miten hassusti palanut iho käyttäytyy. Kuumotuksen, kiristävän tunteen sekä myöhemmin tapahtuvan ihon kuoriutumisen muistin kyllä, mutta en sitä, miten kylmä ihonsa kärtsänneellä turistilla on ja miten inhottavasti palanut iho turpoaa. Palaneet silmäluomemme olivat turvonneet aamulla lähes umpeen ja naamani muistutti muutenkin ikävästi Mervi Tapolan pöhöttynyttä olemusta. Myös kirkkaanpunaisena loistavat sääreni olivat turvonneet ihan huomattavasti ja olivat aika kipeätkin. Ai että, ensi kerralla todellakin muistan sen aurinkorasvan..

Jotta kaunis punoitukseni varmasti korostuisi entisestään valitsin päälleni punaisuutta alleviivaavan vihreän paidan ja kiinnitin samanvärisen kukan hiuksiini. Nyt olen valmis ottamaan ensikosketukseni Turkkiin!

Kävelimme ensin satama-alueella olevien kauppojen ohi rantakadulle, joka vei meidät Kusadasin edustalla olevalle Pigeon Islandille. Saarella on vanhoja linnoituksia, joiden suojista rannikkoa puolustettiin joskus silloin kun sinne hyökkäsi vihollisia.

Linnoitukset ovat karuudessaan upeat, saarelta avautuvat maisemat todella kauniit ja siellä on ihanan rauhaisa tunnelma poluilla vaeltavista turisteista huolimatta. Kameramme lauloivatkin saarella jatkuvasti ja pienen saaren kiertämiseen sai kulumaan mukavasti aikaa kun jäimme jatkuvasti ihastelemaan sen kauniita sopukoita.

Saarta kutsuttiin aiemmin Bird Islandiksi siellä esiintyvien lukuisten lintujen ansiosta. Nykyään sen nimeksi on kuitenkin vakiintunut Pigeon Island. Tiedä sitten miksi nimeä muutettiin. Ehkä joku lintuhifistelijä tunnisti saarella pesivät linnut kyyhkysiksi ja halusi muuttaa saaren nimen kyyhkyssaareksi? Ota noista turkkilaisista nyt selvää. Saarelta löytyy edelleen muutama linnuille rakennettu hökötys, mutta onneksemme siellä ei ollut liikaa lentäviä ystäviämme, vaan saarella sai kiertää rauhassa ilman pelkoa ilmahyökkäyksistä.

Löysimme saarelta myös jonkun haudan näköisen jutun, jonka tarinaa emme saaneet selville. Pian huomasimme myös, ettei haudan ympärillä olevissa puissa ja pensaissa suinkaan ole valkoisia kukkia niin kuin ensisilmäykseltä näytti, vaan oksille on kiinnitetty valtavasti paperin paloja. Tässä on nyt varmaan jokin juju, tuumimme älykkäinä, mutta edes google ei kertonut mistä vessapaperien kiinnittämisessä puiden oksille on kyse.

Pigeon Islandilla tarpeeksi kauan kierreltyämme kävelimme takaisin rantakadulle ja sitä pitkin basaarialueelle, joka vain jatkui ja jatkui ja jatkui.. Välillä moskeijoista kaikui rukouskutsut yli basaarialueen, yhdellä kadulla vipelsi ilmeisesti juuri koulusta päässeitä oppilaita ja jokaisen kojun edessä yritettiin houkutella ohikulkevia turisteja ostoksille.

Minä en ole huutelevien kaupustelijoiden enkä myöskään tinkimisen suurin fani, vaikka tiedänkin molempien kuuluvan asiaan kun seikkaillaan turkkilaisella basaarialueella. Tein kuitenkin muutaman pienen ostoksen kojuissa, joissa oli kiinteät hinnat ja joiden myyjät eivät rynnänneet saman tien kimppuumme kun satuimme vilkaisemaan heidän suuntaansa. Tiedän, että tinkimällä olisin voinut saada ostokseni halvemmalla, mutta kuten jo totesin, maksan mieluummin pari euroa enemmän siitä, että saan tehdä ostokseni rauhassa.


Nälkäinen ihminen malttoi ottaa vain tämän yhden epätarkan kuvan ennen ruoan kimppuun hyökkäämistä.

Istahdimme Kusadasin kierroksellamme pari kertaa myös tankkaamaan vettä, sillä kuuma päivä vaati veronsa, ja miksipä emme olisi istahtaneet rantakahvilaan tauolle, kun mihinkään ei ollut kiire. Eräässä hieman isommassa ravintolassa tilasimme meille puoliksi Mixed Mezen ja turkkilaisia alkupaloja sisältänyt lautanen olikin oikein sopiva kuuman päivän lounas.

Kierreltyämme tarpeeksi Kusadasissa palasimme takaisin laivaan juuri sopivasti osallistuakemme Afternoon Triviaan. Tietokilpailun jälkeen menimme vihdoin syömään laivan promenadille Ben & Jerry -jäätelöt. Vihdoin siksi, että olimme intoilleet laivalta löytyvästä jätskikiskasta jo Suomessa matkaa varatessamme, mutta saimme vasta nyt kolmantena kokonaisena risteilypäivänämme aikaiseksi Ben & Jerry -kioskilla vierailun. Tämä kerta jäi myös viimeiseksi, sillä herkuttelimme jatkossa mieluummin ilmaisilla frozen yoghurteilla kuin maksullisilla Ben & Jerryillä.

Jäätelöhetken jälkeen hörppäsin reissun ensimmäisen kahvikupillisen kahvilan rauhallisessa nurkkauksessa, jonne ilmestyi myös aamutriviakaverimme saksalainen herrasmies. Kun kaverimme uppoutui tietokoneeseensa, aloimme me tytöt listata tietämiämme Michael Jacksonin biisejä illan triviaa ajatellen, jossa pitäisi tunnistaa mahdollisimman monta Michael Jacksonin biisiä.

Olimme trivia-intoiluissamme jopa niin säälittäviä, että pyysimme apuja lopulta myös kotijoukoilta biisilistan muodossa ja otimme tekemämme lunttilapun mukaan triviaan. Ja kaikesta tästä vaivannäöstä huolimatta menestyksemme oli tässäkin visailussa melkoisen surkea. Voi meitä..

Iltapäivän kahvihetken jälkeen ennen tärkeää Michael Jackson -triviaa ehti kuitenkin tapahtua vielä kaikenlaista. Ennen suunnittelemaamme suihkuhetkeä ja illalliselle laittautumista kävimme pelaamassa kannella erän minigolfia ja sepä olikin varsin mukavaa, sillä vastustajani oli kerrankin tasaveroinen kanssani. Lopulta piste-eromme olikin vain muutama vaivainen piste ja oli kiva kun ei tarvinnut ottaa jälleen yhtä rökäletappiota superminigolfaaja Henkkaa vastaan.

Minigolfin jälkeen ehtisimme käydä juuri sopivasti suihkussa ennen illallista ja innoissani hyppäsinkin suihkukoppiin pesemään aurinkorasvakerrosta pois iholtani. Hiuksetkin kaipasivat jo shampoota ja ison kasan kosteuttavaa hoitoainetta. Vaan suihkumme olikin eri mieltä kanssani ja päätti sammua juuri kun olin saanut jalkani kasteltua. Onneksi sentään tässä vaiheessa, eikä silloin kun pää on täynnä shampoota.

Aamiaisen hyttiimme tuonut kaveri ei ilmeisesti ollutkaan lupauksistaan huolimatta ottanut kylpyhuoneongelmaamme hoitaakseen, joten jouduimme tarttumaan puhelimeen ja pyytämään jonkun korjaamaan kylppärimme. Pönttökin oli edelleen tyhjä vedestä ja hanasta tuli vain hetki haaleaa vettä kunnes se muuttui lähes kiehuvaksi. Ja suihkusta ei tosiaan tullut enää pisaran pisaraa. Jotain tarttis tehdä, tuumimme ja jäimme odottamaan meille luvattua korjaajamiestä. Niitä luulisi riittävän, sillä minigolf-radallakin oli ollut hetki sitten kolme haalaripukuista miestä maalaamassa yhtä pientä tolppaa.

Kului yli puoli tuntia eikä mitään tapahtunut. Illallisaikamme olisi puolen tunnin kuluttua, joten se jäisi tänään väliin ja söisimme illallisen myöhemmin buffetissa. Soitimme uudelleen ja toisesta puhelustakin ehti kulua vielä puolisen tuntia, kunnes huomasin hyttikäytävällä erään jantterin korjaushommissa seinän sisällä. Hän pyysi saada tulla katsomaan kylpyhuonettamme ja kertoi sen olevan nyt kunnossa.

Ehkä vähän jännitti mennä tämän jälkeen suihkuun, mutta jee, se toimi moitteettomasti koko loppureissun ajan. Harmi sinänsä, sillä me elättelimme jo toiveita siirtymisestä sviittiin jos hyttimme vesijärjestelmä olisi ollut lopullisesti tuhoutunut. Tyyppi oli kuitenkin saanut korjattua kylppärimme, eikä siihen mennyt kuin vuorokausi ensimmäisten ongelmien havaitsemisesta, puoli vuorokautta ensimmäisestä maininnasta ja tunti siitä kun aloimme olla jo hieman kärsimättömiä asian kanssa. Vaikka palvelu laivalla oli muuten erittäin hyvää, jouduimme harmiksemme huomaamaan, ettei homma toimi enää yhtä sulavasti sitten kun on oikeasti ongelmia.

Illallisen söimme tosiaan Windjammerin buffetissa kitaramiehen soittaessa live-musiikkia ruokailijoiden iloksi. Kävimme katsomassa myös sen Michael Jackson -trivian, upean jääshown ja istuimmepa hetken myös ”If you know it, sing it!” -gameshown yleisössä. Illalla olisi ollut myös White Party, mutta vanhukset päättivät jättää siellä vierailun väliin ja nukkua kunnon yöunet ennen huomenna koittavaa päivää Ateenassa. Siitä olisi tulossa rankka päivä helteisine kukkulakiipeilyineen, joten pitkät yöunet oli erittäin fiksu veto. Riittävä lepo oli muutenkin yksi reissumme teemoista ja saimmekin ihan kiitettävästi nukuttua vuoden aikana kertyneitä univelkojamme pois.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply