Farang

Farang on ollut jo pitkään ”To do”-listallani eikä vähiten kehuja kahmineen karkkipossunsa ansiosta. Kun sitten kavereiden kanssa tuli puhe ravintolaillallisesta joko Gaijinissa tai Farangissa, olin heti innoissani kuin pieni lapsi. Joo jee mennään jo! Ravintolaillaksi valikoitui Maajussin morsiamen syntymäpäivä ja mikäs olisikaan sen mukavampi tapa viettää ystävän syntymäpäivää kuin kokoontumalla ravintolaan herkkuillalliselle. Nappasimme myös miehemme mukaan ja suuntasimme eduskuntatalon takana hämärällä sivukujalla sijaitsevaan Farangiin.

Olimme päättäneet jo illallisen suunnitteluvaiheessa ottavamme maistelumenun, johon kuuluu yhteensä 8 ruokalajia. Mukana olisi myös se kuuluisa karkkipossu, joten maistelumenu sen olla pitää! Kun olimme istahtaneet pöytään, tilanneet juomat ja onnitelleet Maajussin morsianta sai herkuttelu alkaa.

Ensin eteemme tuotiin savustettua taimenta, joka nökötti cha plu-nimisellä lehdellä paahdetun pähkinän ja mätipalleroiden kanssa. Lehti käärittiin rullaksi ja työnnettiin ääntä kohti. Suupala oli maukas, pähkinä maistui kivasti ja mätikin oli toki kaltaiseni mätifanin mielestä kiva lisä, vaikkei se juuri erottunutkaan muiden makujen seasta.

Seuraavaksi saimme hamachi sashimia eli raakaa kalaa yrttien sekä mustariisietikan kera. Tämäkin oli hyvää, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen säväyttävää ainakaan kun vertaa siihen, mitä oli vielä tulossa.

Kahden pienemmän alkupalan jälkeen saimme hieman isomman annoksen, joka sisälsi taskurapua. Rapu oli yksi kolmesta lempparistani ja keräsi kehuja myös muilta pöydässä istujilta. Friteeratun ravun kaverina oli vihreää mangoa, raikasta minttua ja karamellisoitua pähkinää. Mukana annoksessa oli listan mukaan myös vihreä nahm jim, mutta minä en tiedä mitä se tarkoittaa. Joku noista vihreistä jutuista se ilmeisesti oli.

Sitten koitti kauan odotettu hetki kun karkkipossu kannettiin pöytäämme. Rapean makea possu on todellakin ansainnut kaiken ympärillään vellovan hypetyksen ja mekin kannoimme kortemme kekoon aterian kehumisessa. Se oli hyvää, koostumukseltaan ihanan rapeaa ja hieman tahmaistakin ja veikkaanpa, että siihen iskee himo vielä monta kertaa tämän jälkeenkin, nyt kun sen makuun on kerran päässyt. Karkkipossu oli ehdoton lempparini maistelumenun annista.

Possun jälkeen pöytäämme tuotiin samanaikaisesti kaksi seuraavaa ruokalajia. Oli thai-roti leipää mussaman curryn ja kookoskerman kera sekä morning glory- niminen annos, jossa oli tofua, vesikrassia ja paksoita. Curryssa oli mukavasti potkua ja sitä kehuttiin pöydässämme kovasti. Tofu ei sen sijaan noussut suosikiksemme, ja jos pitäisi valita maistelumenun heikoin lenkki, niin se olisi mielestäni juurikin morning glory. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, sillä ei sekään pahaa ollut. Tofuannos vaan oli vähemmän hyvää kuin muut menun annokset.

Vielä oli jäljellä viimeinen suolainen ruoka ennen jälkiruokaa, ja se oli pitkään haudutettua vasikanposkea chililiemen sekä minttu-itusalaatin kera. Liha oli todella mureaa ja maukasta, mutta tässä vaiheessa maha alkoi olla jo sen verran täynnä, että sain vain vaivoin syötyä oman lihapalani kokonaan. Pojat söivät possun poskea myös edellisen annoksen curryn kera ja kehuivat sen sopivan lihan kaveriksi todella hyvin.

Ja sitten päästään jälkiruokaan, joka pääsi omaan top kolmoseeni ja taisipa joku rankata sen jopa koko menun parhaaksi annokseksi. Marinoidut hedelmät, sokeriherne, lime, vanilja-kookoskermaliemi sekä mango-mandariinisorbetti sopivat hyvin yhteen luoden ihanan harmonisen makupaletin syöjänsä suuhun. Jälkiruoka oli myös sopivan raikas kaveri tuhdin aterian päätteeksi.

Koko aterian ajan pöydässä oli riisikulhot, joista kauhottiin lisuketta ruokien kaveriksi. Riisin avulla voi hauskuuttaa myös muuta pöytäseuruetta tiputtamalla sitä vahingossa omaan vesimukiin. Minä ainakin sain väsyneen hysteerisen naurukohtauksen katsellessani vesilasin pohjalla hengailevaa riisiä ja sen takana ylpeänä istuvaa Henkkaa, joka kertoi tehneensä ihan oman riisiviina-annoksen.

Ravintola oli sisustukseltaan tunnelmallinen ja hillityn tyylikäs. Muista pöydistä kantautuva puheensorina sai aikaan melkoisen hälyn ja mekin saimme välillä huutaa toisillemme kuullaksemme mitä pöydän toisella puolella istuvalla kaverilla on asiaa. Tänne ei siis kannata tulla kovin isolla porukalla mikäli haluaa kuulla muidenkin kuin vieressä istuvien kavereiden juttuja.

Palvelu oli asiallisen korrektia muttei mitenkään mieleenpainuvaa. Annoksia kannettiin pöytäämme sellaisella vauhdilla, että illallisesta jäi hieman kiireinen vaikutelma. Ihan kuin meistä olisi haluttu nopeasti eroon, sillä annoksia tuli pöytään, vaikka edelliset olivat vielä kesken. Toisaalta parempi niin kuin se, että olisimme joutuneet odottamaan annoksia liian kauan. Nytkin saimme kulumaan illalliseen yli kaksi tuntia, vaikka syömistahtimme olikin todella reipas.

Myös erään seurueeseemme kuuluvan jäsenen raskaus otettiin ravintolassa kivasti huomioon. Hänelle tuotiin oma versio niistä ruoista, jotka sisälsivät jotain, mitä raskaana olevien ei ole suositeltavaa syödä. Ainakin mäti ja idut jätettiin pois ja raaka kala kypsennettiin. Hänelle kerrottiin kattavasti myös alkoholittomista juomavaihtoehdoista, siinä missä muille esiteltiin muutama alkoholidrinkki ja annettiin viinisuosituksia.

Kaiken kaikkiaan ravintolakokemus oli oikein onnistunut ja suosittelen ehdottomasti maistelumenua kaikille Farangissa illallistaville. Päällimmäisenä mieleeni jäivät taskurapu, se ihana karkkipossu ja raikas jälkiruoka, joka todellakin kruunasi koko aterian. Toki myös hyvien ystävien seura teki illasta mieleenpainuvan. Seuraavaksi pitäisi sitten testata Gaijin. Onko kenelläkään kokemuksia siitä? Kumpi on parempi Farang vai Gaijin? Entäs Boulevard Social?

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. keskiviikko, marraskuu 28, 2012 at 09:19

    Mä tykkäsin ihan hurjasti morning glorysta! Olinkin unohtanut sen kokonaan, kaivoin jonkun reseptinkin siitä joskus netistä. Täytyy etsiä se.

    Jälkkärit olivat taas musta koko menun heikoin lenkki, kiva kuulla jos siihen on tullut parannusta!

    Gaijin oli hurjan hyvä (ja meluinen paikka) myös. Herran 31 vee synttäreillä täytyy mennä testaamaan sitten Boulevard Social. Ja jostain luin, että Farang avaa ovensa myös Tukholmassa (vai oliko se sittenkin Gaijin, hmm..), no oli miten oli, pian Tukholmassakin voi maistella karkkipossua. 😛

    http://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2011/09/29/farang-ja-vuotta-vanhempi-herra-longfield/

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 28, 2012 at 10:49

      Mä luulen että meillä Morning Gloryn kohtaloksi koitui se, että oltiin juuri ennen sitä herkuteltu ihanalla karkkipossulla. Mikä tahansa ruoka olisi maistunut sen jälkeen ihan tylsältä. Mahakin oli tässä vaiheessa jo niin täysi, että loppupään ruoat jäivät vähemmälle huomiolle (paitsi se jälkkäri joka oli oikeasti tosi hyvää!). Veikkaan että viimeinen suolainen ruokakin olisi ollut paljon parempaa, jos maha ei olisi ollut siinä vaiheessa jo aivan täynnä.

      Seuraavaksi siis Gaijiniin! 🙂

  • Reply mirkki keskiviikko, marraskuu 28, 2012 at 12:49

    Itse en ole käynyt kummassakaan vielä. Mutta nyt tekee kyllä mieli testata. Ehkä sitten vaikka jonkun merkkipäivän kunniaksi =). Mä varmaan tulisin kyllä ihan liian täyteen tosta ruokamäärästä :O. Voi olla, että pitää ottaa joku muu annos siis.

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 28, 2012 at 13:34

      Tuosta määrästä tuli kyllä aika täyteen, muttei kuitenkaan ihan kamalaan ähkyyn. Mäkin tässä juuri mietin mikä olisi tarpeeksi hyvä (teko)syy käydä testaamassa vielä Gaijinkin. Ehkä joku merkkipäivä tosiaan, harmi että omat synttärit on vasta lokakuussa. 🙂

    Leave a Reply