Kiss My Turku

Vaikka olenkin vieraillut Turussa muutamiakin kertoja, on kaupunki ja sen nähtävyydet jääneet minulle melko vieraiksi. Rautatieasema on tuttu, samoin satama, josta olen lähtenyt monelle riemukkaalle GooM-risteilylle, mutta itse kaupungista olen nähnyt oikeastaan vain Kauppatorin bussipysäkin sekä Maajussin morsiamen entisen kodin Kupittaalla. Jos en väärin muista niin olen kävellyt myös Tuomiokirkon ohi opiskelijahaalareissani parin aamumimosan jälkeen kohti Kauppatoria, josta bussi vei meidät Silja Linen satamaan. Siinäpä se, Turku-muistoni ovat olleet siis erittäin GooM-painotteisia.

Nyt kun olen jo niin vanha ja työelämään juurtunut etteivät GooM-risteilyt ole enää ajankohtaisia, päätimme tehdä tällä kertaa hieman aikuismaisemman turistireissun Turkuun. Ohjelmassa olisi yöpyminen hienossa hotellihuoneessa, kolmen ruokalajin ravintolaillallinen sekä roppakaupalla nähtävyyksiin ja Turun tunnelmaan tutustumista. Jospa Turku näyttäisi meille nyt todelliset kasvonsa. Reissulla juhlistimme neljättä vuosipäiväämme ja varasimme sitä varten jo etukäteen pöydän kivan oloisesta ravintolasta, joka osoittautui oikeaksi helmeksi. Wanhan Paronin Kellarin esittelinkin jo aiemmin, nyt lähdetään tallaamaan Turun katuja.

Ennen kävelykierrosta tankkasimme kuitenkin hieman energiaa hotellimme alakerrasta löytyvässä Oskarin olohuoneessa, jonka lounaalla nautimme salaattipöydän herkuista, tilasimme kerrankin lounasjuomaksi alkoholijuomat (lomalla niin voi tehdä) ja valitsimme listalta minulle hummerikeittoa ja Henkalle pannupihvin. Lomafiilis iski muuten tasan sillä hetkellä, kun pyysimme tarjoilijaa tuomaan meille veden sijaan sittenkin lasin valkoviiniä ja tuopin olutta ruokajuomaksi. Minulle viiniä ja Henkalle olut. Tästä loma voi alkaa!

Lounashetken jälkeen otimme suunnaksi Tuomiokirkon ja kurkistimme matkalla myös miltä näyttää Aurajoki. Aika ruskeahan se oli. Tuomiokirkko oli vaikuttava näky ja ihailimmekin sitä hetken miettien kuinka korkea se mahtaa olla. Kirkolta lähdimme vaeltamaan tois puol jokkee ja löysimme söpön vanhan kapean kadun, paljon mukulakiviä ja portaat Vartiovuorelle, jonne kiipesimme turkulaisen papparaisen perässä.

Vartiovuori jatkui ja jatkui vaikka kuinka korkealle ja matkalla näkyi kylttejä, jotka kertoivat missä kohtaa merenpinta on ollut. Turkulainen papparainen varmaan nauroi partaansa kun ihmettelin ensimmäistä merenpintakylttiä ääneen todeten, että onko merenpinta muka ollut näin korkealla!? Hah, se on ollut vielä paljon korkeammallakin, sillä viimeinen merenpintakyltti löytyi vuoren korkeimmalta kohdalta.

Vartiovuorella on myös tähtitorni ja useita näköalapaikkoja. Näköalapaikoilta voi ihailla Turun kattomaisemaa ja möllöttipä se Tuomiokirkkokin siinä ylväänä keskellä maisemaa.

Vartiovuoren kupeesta löytyi myös Turun palolta säästynyt Luostarinmäen alue, jonka ikivanhat söpöt pikku talot muodostavat tätä nykyä Luostarinmäen käsityöläismuseon alueen. Me ihailimme söpöjä Röllin mökkejä vain ulkopuolelta, mutta sisäänpääsymaksua vastaan tönöjä olisi päässyt ihailemaan myös aidatun alueen sisäpuolelle.

Me jatkoimme kuitenkin matkaa kohti jokea ja siellä nököttäviä jokilaivoja, jotka olivat harmiksemme kiinni. Turun turistikierrokseen olisi ehdottomasti kuulunut tuopillinen jokilaivassa, mutta koska ovet eivät auenneet meille kiipesimme seuraavalle kukkulalle.

Jos olimme ajatelleet Turun olevan lättänä kuin pannukakku, niin olimme väärässä. Turun reissumme osottautui nimittäin todelliseksi reisi-pakaratreeniksi kiivetessämme Vartiovuorelle, Samppalinnan vuorelle, Turun urheilupuistoon (joka myöskin sijaitsee kukkulan laella) sekä Kakolanmäelle. Seuraavana päivänä kiipeilimme vielä Turun linnan portaita ylös ja alas, joten liikuntaa tuli harrastettua kuin huomaamatta.

Tosiaan, seuraavaksi kiipesimme Samppalinnan vuorelle, jossa möllötti ainakin Kesäteatteri ja pieni orava. Oravasta tuli aivan mieleeni New Yorkin Central Park, jossa niin ikään seurasimme hassun oravan vipeltämistä ja yritimme saada ikuistettua pienen kaverimme kameran muistikortille. Samppalinnan vuorella oli myös tuollainen tykkihökötys, jonka toiminnasta en tajunnut hölkäsen pöläystäkään, vaikka yritinkin ymmärtää sitä.

Seuraavana rivissä oli Turun urheilupuiston kukkula, jossa istahdimme hetkeksi Paavo Nurmen stadionille katsomaan yleisurheilevia koululaisia. Stadionin vieressä möllötti myös vanha mylly, ja älykäs bloggaajanne innostui kovasti tajutessaan että hei, myllyn vieressä sijaitseva Myllysilta on varmaan saanut nimensä tästä myllystä! Ei kai.

Kolmelle kukkulalle kiivettyämme alkoi turistien jalat olla jo hieman hapoilla, mutta vielä pitäisi nousta Kakolanmäelle. Matkalla eteemme osui pieni puoti, jonka ovi oli kutsuvasti auki ja kyltti kertoi puodista saatavan Turku-tuliaisia. Jee, täältä löytäisimme varmasti jääkaappimagneetin muistoksi tästä reissusta muiden matkamuistomagneettiemme seuraan. Ja niin kiipesimme jääkaappimagneetti käsilaukussani Kakolanmäelle, jonka hiljaista karuutta aistimme kaikessa rauhassa, kunnes huomasimme vasta mäeltä laskeutuessamme ”Asiaton oleskelu kielletty” -kyltit, mikä selitti osaltaan sen, miksei mäellä näkynyt muita ihmisiä.

Totesin Henkalle pitäväni eniten sellaisista nähtävyyksistä ja paikoista, jotka ovat korkealla, jotka ovat vanhoja ja/tai jotka ovat jollain tapaa karuja ilmestyksiä. Kakolan vankila täytti kaikki nämä kriteerit ja olikin siksi mielestäni melko vaikuttava tapaus. Turun lemppariksi Kakolanmäki ei silti ihan päässyt, sillä Turun linna oli vielä upeampi paikka. Siitä teen myöhemmin ihan oman juttunsa, joten odottakaapa vaan Turku-fanit vielä hetki linnapostauksen julkaisemista. (Hahaa, tajusitteko vitsin? Eihän Turku-faneja ole olemassakaan!)


Mikaelin kirkko

Kakolanmäeltä laskeuduttuamme kävelimme takaisin kohti Kauppatorilla sijaitsevaa hotelliamme ja ihastelimme matkalla muun muassa kaunista Mikaelin kirkkoa. Ihmettelimme myös sitä, miten eri aikakaudelta olevat rakennukset sijaitsivat sikin sokin sulassa sovussa toistensa kainalossa, mikä teki Turusta hauskan moni-ilmeisen kaupungin. Siinä ne kaikki nököttivät saman kadun varrella: vanha matala puurakennus, neliömäinen kerrostalo ja joku modernimpi yksilö vielä kolmantena pyöränä. Ja kaikki näyttivät onnellisilta, paitsi se yksi hieman notkahtanut puutalo, jolla oli varmaan jo hieman vanhuuden vaivoja.


Kauppahalli

Kaikenmaailman kukkuloilla kiipeily oli verottanut energiavarastojamme niin paljon, että päätimme haukata jotain pientä välipalaa ennen kuin suuntaisimme hotellille valmistautumaan illallista varten. Ennen sitä kurkistimme vielä miltä Kauppahalli näyttää ja ostimme siellä sijaitsevasta Kultasuklaasta muutaman maukkaan tuliaisen.

Välipalapaikaksi valikoitui Red Hot Chilis Bar & Grill. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyimme ottamaan sekoituksen kaikkea pientä kivaa, kuten mozzarellatikkuja, jalapeno-popperseja, ranskalaisia perunoita, cantaloupe-melonia ja muuta sellaista. Janojuomaksi valitsimme tuopilliset olutta, sillä lälläslää, mepä ollaankin edelleen lomalla!

Kiertelimme hieman myös Kauppakeskus Hansassa ennen kuin siirryimme hotellihuoneeseen hengailemaan ihanan kaari-ikkunamme ääreen, kilistämään kuohuviinillä vuosipäivämme kunniaksi ja valmistautumaan illallista varten. Mmm, onhan tämä Turku sittenkin ihan mukava tapaus.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Veera Bianca tiistai, lokakuu 23, 2012 at 13:43

    Oi vanha kotikaupunkini, aina yhtä suloinen 😀

    • Reply Martina tiistai, lokakuu 23, 2012 at 14:25

      Sana suloinen kieltämättä kuvaa Turkua hyvin. Olen mieltänyt kaupungin aikaisemmin isoksi, rumaksi ja hankalaksi, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen se osoittautuikin söpöksi ja helposti hahmotettavissa olevaksi paikaksi. Tykkäsin, vaikken tiedä kehtaanko myöntää sitä ääneen (myönsin jo).. 🙂

    Leave a Reply