Rakkaudesta Helsinkiin: Suomenlinna

Suomenlinna on nähtävyys jo itsessään ja se lienee monelle varsin tuttu. Mekään emme kierrelleet tällä kertaa orjallisesti opaskirjamme reitin mukaisesti, vaan vaeltelimme kaikessa rauhassa ympäri Suomenlinnaa, tarkistaen välillä mitä kerrottavaa kirjallamme on jostakin näkemästämme jutusta. Myös nähtävyyksien viereen asetetut opastaulut auttoivat meitä ymmärtämään mistä minkäkin hökötyksen kohdalla on kyse, joten täällä Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirja ei ollut niin tarpeellinen kuin muilla äidin kanssa tekemilläni kierroksilla.

Kun olimme matkanneet kovaäänisen italialaisporukan seassa Suomenlinnaan, istahdimme heti alkajaisiksi Cafe Vanillen söpön terassipöydän ääreen läikyttämään kahvia tarjottimelle ja syömään feta-pinaattipiirakkaa sekä karjalanpiirakkaa. Aikomuksenamme oli napata viereisestä jätskikiskasta irtojäätelöpallot jälkkäriksi, mutta jäätelökioskin täti kertoi myyneensä kaikki jäätelöt loppuun. Ounou! Onneksi löysimme kuitenkin vähän matkan päästä toisen jätskikojun, josta nappasimme päärynäjädet kouraamme.

Suomenlinnan kirkko näkyy kauas aina mantereelle asti ja onhan se aika vaikuttava näky siinä mäennyppylällä möllöttäessään. Joskus aikojen alussa kun kirkko palveli vielä venäläisiä varusmiehiä, oli siinä viisi sipulikupolista tornia, mutta ne poistettiin kun ortodoksinen kirkko muutettiin luterilaiseksi 1920-luvulla.

Kirkon tornissa on lento- ja laivaliikennettä palveleva majakka, sen edessä joku tuollainen kello, jonka ideaa emme saaneet selville ja ympärillä paljon paksuja kaulakoruja, jollaisen äiti lupasi hankkia minulle. Se saattaa olla vähän painava, mutta eivätkös massiiviset statement-kaulakorut olekin nyt muotia? Mitä siitä jos en varsinaisesti pääse liikkumaan uuden koruni painon alla, tai jos se katkaisee niskani. Pääasia on, että näytän muodinmukaiselta.

Kirkon vieressä oleva pitkä seinämä on Kruunulinna, joka on saanut nimensä siitä, että se on ylhäältä katsottuna kruunun muotoinen. Rakennus valmistui vuonna 1775 ja nykyään siellä toimii muun muassa päiväkoti ja kirjasto.

Suomenlinnan infokeskuksessa on merilinnoituksen historiaa esittelevä museo, jossa on pysyvän näyttelyn lisäksi vaihtuvia teemanäyttelyitä. Täällä voisi opiskella lisää Suomenlinnan historiaa joskus paremmalla ajalla. Tällä kertaa jätimme museon väliin ja kipitimme sen ohi kohti jäätelökioskia lukien opaskirjasta infokeskuksen rakennuksen toimineen aiemmin eräänlaisena varastona, jossa säilytettiin muun muassa veneiden osia.

Kustaanmiekassa ihailimme henkeäsalpaavan upeita merimaisemia sekä ystäväämme Siljan risteilyalusta, jonka lähdön olemme nähneet jo monella eri Helsinki-kierroksellamme. Olemme katselleet Tukholmaan seilaavaa laivaa muun muassa Katajanokalla sekä Lauttasaaren näköalatasanteelta ja nyt tosiaan Suomenlinnassa.

Ohi lipuvaa ruotsinlaivaa katsellessa alkoi päässäni soida PMMP:n biisi: ”Viedään kaksoset Suomenlinnaan ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan..” Ei se ihan noin mene, sillä oikeasti laulussa kaksoset viedään Turun linnaan, mutta minusta Suomenlinna sopisi siihen paremmin. Kyllä minä ainakin veisin lapseni mieluummin Suomenlinnaan kuin Turkuun!

Kustaanmiekassa on hirmuinen määrä tykkejä, valleja ja pelottavia tunneleita, joista ne lapset olisivat varmasti innoissaan. Jos en ihan väärin muista, niin näillä kohdin tapahtui silloin joskus vuosia sitten se surullinen onnettomuus, jossa vallilta tippunut lapsi kuoli. Olkaahan siis varovaisia siitäkin huolimatta, että tapauksen jälkeen suoja-aitauksia on paranneltu.

Kuninkaanporttia pidetään Suomenlinnan tunnusmerkkinä ja hieno tämä edustusportiksi Suomenlinnan perustajan kuningas Adolf Fredrikin maihinnousupaikalle rakennettu möhkäle onkin. Portin seinässä on neljä marmorista tehtyä muistolaattaa, joista yhdessä lukee August Ehrensvärdin Suomen kansalle suunnittelema teksti, joka kuuluu näin: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraaseen apuun.” Okke. En siis luota venäläisiin.

Hyvän omantunnon linnakkeessa toimii Suomenlinnan suosittu kesäteatteri, jossa on tänä kesänä voinut ihailla Riku Niemistä trikoohousuissa. Ohjelmistossa on siis ollut Peter Pan, jota ainakin Meanwhile in Longfieldin Huli on käynyt katsomassa.

Sukellusvene Vesikko nököttää omalla paikallaan rumana kuin ruosteinen sillipurkki, ja opaskirjamme mukaan sen sisään voi mennä mikäli haluaa kokea klaustrofobiaa. Ei kiitos, klaustrofobia ei ole meidän juttu, tai pitäisikö sanoa, että se nimenomaan on meidän juttu, sillä minä ainakin ahdistun todella helposti ahtaissa ja suljetuissa paikoissa. Niin kuin esimerkiksi hississä. Yäk.

Kun kuljimme jo kohti lauttaa, huomasimme yhtäkkiä, että ilma on aivan täynnä lentomuurahaisparvia. Hyi hitto, mistä ne siihen tupsahti! Päähän kopsahtelevista ällötyksistä huolimatta kävimme vielä katsomassa miltä näyttää Maneesi, jossa sijaitsee jälleen yksi Sotamuseo. Räpsäisimme kuvan myös vankilasta ennen kuin kipitimme lentomuurahaisparven läpi kokeilemaan osaammeko ostaa lippuautomaatista äidille lauttalipun. Osasimme, vähänkö me ollaan hyviä!

Me varsinaiset Helsinki-tietäjät bongailimme tuttuja paikkoja lauttamatkan ajan vastapäiseltä mantereelta, jossa näimme ihan selkeästi Tervasaaret ja kaikki, kunnes aloimme ihmetellä mihin väliin valtava Merikasarmi ja jäänmurtajat jäivät. Kun ei niitä näy. Ja mitä ihmettä, kuka on siirtänyt Erottajan paloaseman Kaivopuistoon? Koko Helsinki on muutettu sillä aikaa kun me olimme poissa!

Tai sitten meillä on vielä hieman opittavaa Helsingin kantakaupungin olemuksen hahmottamisessa.. Meidän Kruununhaka, Tervasaari ja kaikki olikin Katajanokka, Kaivopuisto on ihan tuolla vasemmalla ja Erottaja sijaitsee ihan oikeasti tuossa missä näkyy paloaseman torni. Täytynee tosiaan hieman opetella karttaa ennen kuin menemme seuraavan kerran huutamaan Helsinki-tietämystämme kovaan ääneen täpötäynnä olevalle lautalle.