Kolmekymppisen toiset synttärit

Eräänä iltana kun könysimme raksalta kotiin, kysyin postipinoa tutkivalta Henkalta onko siellä mitään kivaa. Ja olihan siellä, pinosta löytyi nimittäin kirjekuori, jonka toisella puolella oli Nuuskamuikkunen ja toisella puolella pääkallo. Kuulostaa lupaavalta! Koska kuoressa oli meidän molempien nimet, repi Henkka kuoren auki ja luki sen sisältä löytyneen kutsukortin ääneen. ”Tule juhlimaan!” siinä sanottiin ja isoveljenihän se oli raapustanut omin pikku kätösin lastenkutsukorttiin tiedot juhlapaikasta ja -ajasta. Jee, tiedossa olisi siis hyvää ruokaa ja kivaa seuraa!

Syyskuinen juhlapäivä oli yksi viimeisistä kauniin aurinkoisista päivistä ennen synkkiä ja myrskyisiä syyssäitä. Päräytimme Rinsessallamme Kirkkonummelle tarkoituksenamme ajaa Bistro O Matin pihaan, mutta emmehän me löytäneet perille ennen kuin soitin päivänsankarilta hieman ajo-ohjeita. Tyhmä navigaattorimme kun vei meidät ensin aivan väärään paikkaan ja ainakin minulta puuttuu suuntavaisto kokonaan. Lopulta löysimme kuitenkin perille ja hipsimme pitkän pöydän ääreen odottamaan viimeisiä vieraita ja kohta nautittavaa brunssia.

Odotin brunssia kovasti, sillä olin kuullut siitä hirveän paljon kehuja. Menussa mainittu sana ”mäti” sai minut odottamaan kohta alkavaa herkuttelua vielä enemmän ja skumppakilistelyjen jälkeen ryntäsimmekin alkupalapöytään lappamaan herkkuja lautaselle. Kaikki mitä maistoin oli ihan älyttömän hyvää. Parasta oli ehkä mädillä päällystetty silakkaleipä, mutta myös simpukat ja savulohimousse maistuivat todella herkullisilta.

Pääruoaksi valitsin possun poskea, joka suorastaan suli suuhun. Myös muita pääruokavaihtoehtoja, eli kantarellipastaa sekä ahvenfileitä kehuttiin kovasti, joten eipä ole turhaan Bistro O Matin brunssia hehkutettu. Ennen jälkiruokaa lauloimme synttärisankarille onnittelulaulun samalla kun hän säesti raakkumistamme uudella kitarallaan. Laulun jälkeen haistoimme hyvän tuoksuista synttärilahjakitaraa, sillä kyseiselle soittimelle kuuluu kuulemma tehdä niin. Muiden kitaroiden haistelu on todella typerää, mutta tämän kitaran aukosta leijailevaa tuoksua pitääkin haistella jos haluaa olla hyvä ja viisas ihminen. Ja juuri sellainenhan minä olen, todellakin. Hah.

Kitaran ihastelun jälkeen odotti vielä jälkiruokapöytä, joka kruunasi koko herkullisen brunssin. Ihanan maukkaat herkut olivat toinen toistaan parempia ja lempparin valitseminen oli todella vaikeaa. Kaikki maistui todella hyvälle, mutta ehkäpä suklaiset kuppikakut olivat kuitenkin kaikista ihanimpia. Kuola alkaa valua jo pelkästä ajatuksestakin.. Bistro O Matiin on tultava brunssille vielä toistekin, vaikka Kirkkonummella sijaitseva ravintola onkin hieman kaukaisempi brunssipaikka kuin moni muu hänen kollegansa. Tyylikäs ja viihtyisä sisustus sekä rauhallinen tunnelma tekivät brunssipaikasta erittäin miellyttävän ja ulkona paistanut aurinko kruunasi koko ihanan brunssin.

Ennen kotiin lähtöä silittelimme vielä ravintolan pihassa makoilevaa koiraa ja nappasimme muutaman kuvan synttärisankarista sekä juhlavieraista aurinkoisen vehreissä maisemissa. Sisaruskuvaa otettaessa tuntui hölmöltä seistä siinä monen kameran kuvattavana, samalla kun viereisellä parkkipaikalla tupakalla ollut jantteri ihmetteli, mitä ihmettä me oikein teemme. Kuvaamme itseämme tietenkin.

Valokuvien ottamisen jälkeen lähdimme ajamaan vatsat täysinä kohti kotia. Koukkasimme matkalla kurkkaamassa miltä synttärisankarin sekä hänen vaimonsa Hulin tontti näyttää. Navigaattori vei meidät taas ensin ihan väärään paikkaan, mutta lopulta löysimme oikean maapläntin. Tai ainakin luulimme löytäneemme. Sitten ei muuta kun kotiin sulattelemaan brunssiherkkuja, jotka pitivät nälän poissa koko loppupäivän. Vasta iltamyöhällä napsin jotain pientä suuhuni ennen nukkumaan menoa, vaikkei minulla ollut vielä silloinkaan varsinaisesti nälkä. Mukavan täyttäviä nämä brunssit siis. Niitä pitäisi ehdottomasti harrastaa useamminkin.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. perjantai, syyskuu 28, 2012 at 11:39

    Kiva kuulla, että brunssi maistui myös vieraille. 🙂 Me ollaan jääty vähän jopa koukkuun tähän Bistro O Matin brunssiin.

    Mun tekemä postaus tästä samaisesta brunssista löytyy muuten täältä: http://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2012/09/19/shamaanirumpu-mahonkinen-kitara-seka-sukulaiset-brunssilla-bistro-o-matissa/

    p.s. Kukaan ei löydä sitä meidän tonttia. 🙂 Sitä osoitetta ei ole vielä ilmeisesti merkattu mihinkään, joten joudutaan aina neuvomaan sinne kaikki. Tosin nyt siellä pitäisi olla sellainen kyltti, jossa lukee minkämoinen talo tontille nousee. Aika huisia. 🙂

    • Reply Martina maanantai, lokakuu 1, 2012 at 14:56

      Brunssi maistui meille toooodella hyvin! Harmi että Bistro O Mat on niin kaukana meidän kotoa, vaikka kyllä hyvän brunssin perässä voi reissata hieman kauemmaskin.

      Sitä sellaista kylttiä on muuten hassu katsoa ensimmäisen kerran. Tai ainakin mun kohdalla koko projekti jotenkin konkretisoitui mielessä, kun näin ensimmäisen kerran kyltin, jossa kerrottiin, että tähän valmistuu ihan oikeasti meidän talo. Huisia todellakin! 🙂

    Leave a Reply