Valkosipulifestivaalit 2012

Kahden väliin jääneen vuoden jälkeen se oli täällä taas! Tai siis onhan Valkosipulifestivaalit järjestetty joka vuosi, mutta minä vain en ole päässyt sinne kahtena viime vuonna, sillä ratsastustuntini on ollut hölmösti keskellä lauantaipäivää niin, etten ole ehtinyt sieltä festareille. Mutta nyt kun ratsastustuntini on aikaisemmin aamulla, ehdin hyvin vierailla Keravan valkosipulifestareilla, joita vietettiin tänäkin vuonna kauniissa elokuisessa kesäsäässä.

Odotin valkosipulilauantaita innolla, sillä koko päivälle oli tiedossa kivaa ohjelmaa. Ensin menimme tosiaan Maajussin morsiamen kanssa ratsastustunnille, joka oli tällä kertaa aivan kammottavan rankka esteistuntatunti. Viimeksi kun meillä oli samanlainen tunti, en kävellyt viikkoon normaalisti kipeillä reisilihaksillani, ja tälläkin kertaa rankkaakin rankemmat harjoitukset ottivat etureisiin niin pahasti, että pääsin parina seuraavana päivänä rappuset alas vain peruuttamalla, ja sekin oli tuskaa. Ne jotka väittävät, ettei ratsastus ole urheilua, niin tervetuloa vaan seuraavalle esteistuntatunnillemme!

Tunnin hikoilun, tuskasta irvistämisen ja jopa hiljaisen kirosanan jälkeen (minähän en kiroile juuri koskaan, mutta nyt suustani pääsi hengästynyt ”Helvetti” kun yritin sinnitellä ravaavan ponin selässä esteasennossa ilman jalustimia) pääsin vihdoin suihkuun, syömään ja Keravalle, jonne kanssamme iltaa viettämään tuli myös Maajussipariskunta. Kiertelimme ensin hetken aikaa festivaalikojuilla, nautimme sitten valkosipulioluet ja istahdimme katsomaan Aurinkomäellä soittanutta cover-bändiä. Vaikka bändin solisti olikin aivan uskomaton energiapakkaus, oli yleisön seuraaminen melkeinpä vielä hauskempaa kuin lavalle tuijottelu. Eräskin täti innostui bändin esiintymisestä niin, että hän koki tarpeelliseksi mennä halaamaan bändin solistia ainakin kaksi kertaa kesken biisin. Voisin veikata, että kyseiselle tädillekin oli maistunut muutama valkosipuliolut..

Ennen kun lähdimme taapertamaan takaisin kohti tyhjillään ollutta Henkan vanhempien kotia ja siellä meitä jo kovasti odottavaa grilliä, kävimme tekemässä vielä muutaman valkosipuliostoksen. Vaikka valkosipulimansikkaviineri houkuttelikin omituisuudellaan, jätimme sen muille kynsilaukkaajille ja nappasimme sen sijaan hieman perinteisempiä valkosipuliherkkuja. Ostospussiin pääsi chili-valkosipulimurskaa, aivan törkeän hyvää chiliaiolia Välimeren Herkut Oy:ltä ja kolme purkkia valkosipulin kynsiä. Oli tervalla maustettua, yrttimarinoituja kynsiä sekä tomaatti-basilikan makuisia valkosipuleita. Maajussi valitsi myös neljä fudgepalaa, jotka jaoimme myöhään yöllä neljään osaan, jotta jokainen sai maistaa kaikkia makuja. Musta lammas oli parasta.


Fudget


Jälkkäri näytti tältä. Palaamme häneen vielä myöhemmin omassa postauksessaan.

Henkan vanhempien kotona ohjelmassa oli grillausta ja tällä kertaa menussa oli grillihampurilaisia. Niistä tuli aivan törrrkeän hyviä, parhaita ikinä maistamiani, joten ne todellakin ansaitsevat oman postauksensa. Odottakaa siis vielä hetki, jaan kyllä maailman parhaiden grillihamppareiden salaisuuden teillekin ihan lähiaikoina. Ennen hampurilaisillallista herkuttelimme terassilla mansikoilla ja kuohuviinillä. Jälkkäriksi oli kahvia sekä Baileys-juustokakkua, joista jälkimmäinen syötiin vasta aika myöhään, sillä hampurilaisten jälkeen olo oli niin täysi, ettei kakku olisi millään mahtunut edes siihen kuuluisaan toiseen mahaan, johon jälkiruoat yleensä sujahtavat aivan tuosta vain.

Pelasimme yömyöhään erilaisia lautapelejä, ja suostuimme Maajussin morsiamen kanssa jopa Party Aliakseen, vaikka tiesimme siinä olevan myös tehtävän, jossa sanoja selittäessä täytyy mennä kyykkyyn-ylös-kyykkyyn-ylös.. Se ei olisi mahdollista meidän rääkätyillä reisillämme, joten toivoimme hartaasti ettei kyseinen tehtäväkortti osuisi kummallekaan meistä.

Hah, kuka arvasi jo miten siinä lopulta kävi? Kyllä, minä sain kyykkytehtävän, ja vaikka tein parhaani, eivät kyykkyni olleet kovin syviä ja sanojen selittäminenkin meni tosi huonosti siinä voimattomien reisilihasten kanssa äheltäessä. Huh, vastajoukkue hyväksyi kuitenkin hapuilevan suoritukseni ja saimme kierroksesta muutaman pisteen. Taisimme lopulta jopa voittaa Maajussin kanssa, vaikka normaalisti olenkin ihan surkea Alias-peluri.

Siinähän se ilta sitten menikin rattoisasti pelien ääressä, niin että yhtäkkiä kello oli jo yö ja haukotus tuli. Ei muuta kuin puhtaisiin lakanoihin nukkumaan ja aamulla odottaisi grillihampurilaisten jämät sekä muita herkullisia aamiaistarpeita, joista loihdimme maukkaan aamupalan. Henkan velikin sai osansa paistetuista aamiaispekoneista, sillä hänellä tuntui olleen astetta rankempi yö.

Valkosipuliteema muuten jatkuu meidän osaltamme syyskuussa Tallinnassa, sillä olemme varanneet kaupungin valkosipuliravintolaan pöydän eräälle syyskuiselle illalle. Päräytämme Henkan kanssa yhden yön visiitille etelänaapurimme pääkaupunkiin juhlimaan vuosipäiväämme ja tutkimaan hieman Tallinnan nähtävyyksiä. Matka lahden yli taittuu Copterlinen helikopterilla, mistä saamme kiittää Rantapalloa, joka sponssasi meille lentoliput.

Helikopterimatka on jo elämys sinänsä ja kirjoitankin reissun jälkeen myös siitä, miten se homma toimii käytännössä. Täytyykö helikopterin aiheuttamia ilmavirtoja vastaan taistella päästäkseen kopterin sisään (voin kertoa jo nyt: ei tarvitse), miltä itse lento nousuineen ja laskuineen tuntuu (tähänkin osaan jo vastata: kivalta) ja miten koko lentoprosessi etenee. Syksyn pimeneviin iltoihin on siis tiedossa Tallinna-aiheisia postauksia, mutta ennen sitä herkutellaan vielä valkosipulifestareiden tuliaisilla ja grillataan kesän viimeiset grilliherkut.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Sanni maanantai, elokuu 27, 2012 at 17:43

    Arvaa, valuiko lurps! kuola suusta, kun katsoin noita ihanien valkosipuliherkkujen ja muiden ihanuuksien kuvia tai luin noita ruokaosioita, oijoi! Täällä ilmoittautuu vannoutunut valkosipulifani. Itse asiassa kerran eräällä reissulla tutustuin valkosipulin ystävät ry:n perustajajäseneen, ja hauskaa oli. Vertailimme reseptejämme tyyliin: kaurapuuro on ainut, johon en ole sitä laittanut. Toinen: mansikkakakku on ainut, johon en ole VIELÄ sitä laittanut, ym. Ja mitä tulee helikopterikyytiin, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä (kaksi kertaa istunut Lapin maisemissa sellaisen kyydissä, hei vähänkö hienoa taittaa matka parissakymmenessä minuutissa, kun toiset taivaltavat kävellen samaa matkaa muutaman päivän…), että maailman paras kyyti on se. Ihan omaa luokkaansa, erilaista kuin esim. vesitasolentokoneen kyyti (ei toiste enää sellaiseen kiitos). Joten hauskaa matkaa!

    • Reply Martina tiistai, elokuu 28, 2012 at 14:33

      Kiitos Sanni! Helikopterimatkaa odotan jo innolla, toivottavasti saan paikan ikkunan vierestä niin pääsen kuvaamaan maisemia. Tosin eipä siellä juuri muuta näy kuin merta ja sekin on liian sininen vääristävien ikkunoiden takia, mutta silti, haluan nähdä maisemat kunnolla. 🙂

      Mullakin alkoi valua kuola kun katselin tuota hampurilaisen kuvaa. Se oli niiiiin hyvää ja juuri sopivan valkosipulista. Tänään pitää syödä iltapalaksi taas noita marinoituja kynsiä, sillä a) ne ovat todella hyviä ja b) ne vievät toivottavasti tänään iskeneen kurkkukivun mennessään. En millään suostu tulemaan kipeäksi nyt ja paras ase taistelussa flunssaa vastaan on iso tujaus valkosipulia. Ja kanssamatkustajat kiittävät. 😀

  • Reply Aili Inkeli maanantai, elokuu 27, 2012 at 19:16

    Minäkin pääsin herkistelemään valkosipulilla pitkästä aikaa viikonloppuna, kun vieraani tykkäsivät siitä yhtä paljon. Nam!

    Ikinä en ole ratsastusta harrastanut ja tekstisi sai aikaan älyttömän lukihäiriön: esteis-tunta-tunti…siis mitäkä?? Ja kohta toisen kerran sama sana ällisteltäväksi. Hehe, meni tovi hauskasti. Melkein yhtä hyvä kuin kaverini kaverin automainoksesta lukema takasu-muvalo. Kyseessä oli muistaakseni vielä japsiauto 🙂

    • Reply Martina tiistai, elokuu 28, 2012 at 14:37

      Hahaa, nuo yhdyssanojen aiheuttamat lukihäiriöt ovat hauskoja. Itsekin ihmettelen niitä toisinaan kun en vaan osaa hahmottaa sanoja oikein.. Samaan sarjaan kuuluu myös se, että hoksasin vasta vähän aikaa sitten, että Pasila on vähän sama kuin Mikkola tai Pirkkola. Siinä on ihmisen nimi! Ennen Pasila oli minulle vain Pasila, ilman että tajusin sen yhteyden nimeen Pasi.

    Leave a Reply