New York, osa 1

Muistellaanpa lisää menneitä matkoja. Ruokajutut näistä samoista reissuista löytyvät blogista ajalta, kun Keltainen keittiö oli pelkästään ruokablogi, joten en kerro ruokakokemuksistamme nyt näissä uusissa matkapostauksissa sen enempää. Kuten olen tainnut jo aiemminkin neuvoa, löytyvät vanhat ruokapainotteiset matkakertomukset hakemalla niitä vaikkapa eri maiden tunnisteiden alta, ja tunnisteethan löytyvät sivupalkista.

Kun varailimme itsellemme Karibian risteilyä, päätimme käydä samalla reissulla myös Nykissä kun kerran sinne päin maailmaa mennään. Vielä kun löysimme halvat lentoliput Isoon Omenaan, oli Martinan ensimmäinen matka New Yorkiin tosiasia. En oikein tiennyt mitä odottaa kaupungilta, sillä en ollut kokenut mitään kovin palavia haluja matkustaa juuri Nykiin, vaikka tottakai paikka kiinnosti legendaarisuudellaan kovasti. Koska osa siellä vierailleista tutuistani on rakastunut kaupunkiin syvästi ja osa taas pettynyt siihen pahasti, olin kovin hämmentynyt siitä, mikä New York oikein on miehiään tai naisiaan. Siitä pitäisi ottaa selvää ja muodostaa oma mielipide tutustumalla kaupunkiin ihan itse. Lentokone alle ja menoksi!

Kovin syvää tutustumista ei kolme yötä kestäneellä vierailulla voinut Nykiin tehdä, mutta kyllä siinä ajassa ehti nähdä hyvin ne tunnetuimmat nähtävyydet, ja mikä parasta, aistia kaupungin tunnelmaa. New York onnistui hämmentämään minut jo ennen kuin pääsin Manhattanille. Tuijotin ihmeissäni taksin ikkunasta maisemia matkatessamme JFK:n lentokentältä kohti Manhattanilla sijaitsevaa hotelliamme. Viimeistään siinä vaiheessa henkeni salpaantui, kun horisontissa alkoi kohota valtavien pilvenpiirtäjien siluetteja. Vau. Päästyämme jättiläistalojen luokse kurkin niska vinossa miten korkealle talot oikein jatkuvat. Tosi korkealle, alkoi ihan huimata. Fiilis taksissa oli jotenkin ihan mieletön ja sitä on vaikea kuvailla sanoin. Olin samaan aikaan ihmeissäni, innoissani ja pää aivan pyörällä. En voinut uskoa että olen oikeasti täällä!

Heitettyämme kamat tupakanhajuiseen hotellihuoneeseemme ja jätettyämme sen tuuletusikkunan auki, nappasimme Starbucksista kahvit ja hyppäsimme metroon. Sillä mitä muutakaan ihminen tekee päästyään Manhattanille, kuin lähtee sieltä heti pois! Hah, ei kuulosta kovin järkevältä, mutta tarkoituksenamme olikin muodostaa jonkinlainen kokonaiskuva Manhattanista katselemalla sitä joen toiselta puolelta Brooklynista. Syy miksi ryntäsimme sinne juuri nyt heti ensimmäisenä maahan saavuttuamme oli se, että aurinko laskisi pian ja halusimme nähdä maailman kuuluisimman skylinen sekä päivänvalossa että pimeän jo tultua, kun tuhannet valot valaisevat pilvenpiirtäjien muodostaman siluetin tummaan maisemaan.

Metrossa minua jännitti hieman, sillä samaan vaunuun kanssamme osui muutama huumehörhö ja tunnelma metrotunnelin syövereissä oli muutenkin hieman spooky ennen kuin siihen tottui. Odotin tietenkin koko ajan myös terrori-iskua, sillä olen tyhmä median pelottelema turisti. Nämä fiilikset pätivät siis vain ensimmäisenä iltana, loppureissusta pidin kaupunkia jo lähes tulkoon kotinani enkä osannut enää pelätä mitään, vaikka niitä huumehörhöjä näkyi metrossa useampikin. Mutta koska paikallisetkaan eivät näyttäneet lotkauttavan korvaansakaan heille, ajattelin ettei minunkaan tarvitse.


Brooklyn


Brooklyn


Ja vielä kerran Brooklyn

Tosiaan, metro vei meidät Brooklyniin, jossa teimme pienen turistikierroksen ennen kuin suuntasimme Brooklyn Bridgelle ja sitä pitkin takaisin Manhattanille. Oikeasti teimme ylimääräisen kävelylenkin hieman vahingossa, sillä emme löytäneet heti pääsyä sillalle, vaikka se olikin ihan siinä nenämme edessä. Syytän tapahtuneesta jetlagia.


Onhan se aika huomaamaton. Pitkä suora tie, joka lähtee suoraan isosta risteyksestä ja jonne suuntaa aika paljon muitakin jalankulkijoita.

Kävelimme siltaa pitkin kaikessa rauhassa maisemia ihaillen. Tuolla kaukana möllöttää Vapaudenpatsas ja tuo tuossa on Empire State Building. Ja maisema edessämme on yksi maailman vaikuttavimmista. En voi edelleenkään uskoa että olen täällä.


Grand Central


Grand Central

Käpöstelimme siltaa pitkin auringonlaskun ajan ja Manhattanille päästyämme oli jo pimeä ja nälkä kurni vatsassa. Päräytimmekin metrolla lähemmäs noin puolessa välissä Times Squarea ja Grand Centralia sijaitsevaa hotelliamme, bongasimme TGI Fridaysin ja lampsimme sinne hampurilaiselle. Kun ruoka oli mennyt mahaan alkoi väsy painaa niin mahdottomasti, että suuntasimme hotellille nukkumaan. Aikainen herätys lennolle, koko päivän kestänyt matkustaminen ja aikaero saivatkin meidät sulkemaan silmämme melko aikaisin, jotta voisimme avata ne aamuneljältä paikallista aikaa.

Vaikka kuinka yritin nukkua myöhempään, makasin sängyssä silmät apposen auki innoissani siitä missä olen, ja päätin lopulta nousta ylös. Kävin huonenaapureiden iloksi aamusuihkussa ja tiirailin ikkunasta aamiaispaikkoja. Niin aikaisin aamulla hereillä oleminen ei tuntunut ollenkaan hullulta kaupungissa, joka ei koskaan nuku. Koska olin noussut niin aikaisin, oli minulla aikaa laittautua kaikessa rauhassa valmiiksi ensimmäiseen päivään New Yorkissa. Henkallekaan ei maistunut uni sen pidempään, joten hyökkäsimme hotellin vieressä olevaan aamiaispaikkaan heti kun näimme sen avaavan ovensa.


Ensimmäinen aamiainen Nykissä. Vähänkö ruokabloggaajaa hymyilyttää.


Aamu Manhattanilla.


Meitin hotelli.

Aamiaisen jälkeen tapoimme aikaa hotellin lähikaduilla ja kävimme nostamassa hieman käteistä samalla kun odottelimme, että Empire State Building avaa ovensa. Suuntasimmekin rakennuksen luokse hyvissä ajoin päästäksemme jonon kärkeen ja pienen odottelun jälkeen kohti näköalatasannetta, josta avautuivat huikeat näkymät aamuauringossa kylpevään New Yorkiin. Vau!


Käsi ylös kaikki, joista on otettu samanlainen turistikuva.

Hengailtuamme sydämemme kyllyydestä Empire State Buildingin huipulla kävimme ihmettelemässä paikallista ruokakauppaa ja nappasimme sieltä hieman evästä mukaan Staten Island Ferrylle, jolle lähdimme seuraavaksi ihmettelemään Manhattania merellisestä vinkkelistä. Siitä ja muista seikkailuista kuitenkin lisää seuraavassa osassa. Pakko jakaa tämäkin aihe osiin niin pysyvät nämä postaukset edes jotenkin järkevissä mittasuhteissa..

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Heidi maanantai, elokuu 20, 2012 at 14:34

    Voi, rakkaani New York! Viimeksi olen kaivannut sinne tänään, ehkä noin puoli tuntia sitten 😉 Pääsisinpä matkustamaan sinne taas mahdollisimman pian, näkemistä riittää vaikka kuinka monelle reissulle!

    • Reply Martina tiistai, elokuu 21, 2012 at 11:52

      Ja voi mitä minä löysinkään kun kurkistin sinun blogiisi: Oman rakkaani Rooman. Voe mahoton tätä kroonista matkakuumetta.. 🙂

  • Reply Tatjaana maanantai, elokuu 20, 2012 at 14:58

    Kiitos Martina.
    Kolmekymmentäkaksi yötä vielä ja sitten olen minäkin lentokoneessa matkalla New Yorkiin. Katsoin muutama päivä sitten jotain poliisisarjaa, jossa ammuttiin mustia miehiä ja poliiseja Brocklynissä ja alkoi hirvittää koko matka. Onneksi kerroit, että ei mitään hätää. Majoitumme kolmeksi yöksi Brocklyniin. Ikkunasta on näköala sillalle ja siis Manhattanille.
    Sain sinulta monta vinkkiä. Tiedän myös, että juustokakkua pitää maistaa ja käydä istumassa Carrien portailla.
    Tatjaana

    • Reply Martina tiistai, elokuu 21, 2012 at 11:58

      Nääh, turha siellä on pelätä vaikka paikallisissa uutisissa saatetaankin kertoa oikeasta poliisisurmasta, niin kuin meidän matkallamme kävi. Isoon kaupunkiin mahtuu paljon kaikenlaista ja on todella huono tuuri mikäli joutuu lomareissunsa aikana keskelle yhteenottoa. Älkää seikkailko pahamaineisilla slummialueilla (sinne tuskin joutuu edes vahingossa) niin olette turvassa. 🙂

      Kuulostaa upealta tuo teidän majoituksenne ja juustokakkua on suorastaan PAKKO maistaa. Myös hodarikojuista saatavat Philly Cheese Steakit ovat halpoja ja erittäin herkullisia kavereita. Suosittelen maistamaan sellaistakin.

    Leave a Reply