Harald

Olemme puhuneet ties kuinka pitkään erään tuttavapariskunnan kanssa (itse asiassa heidän, jotka vihittiin kesäkuussa Haikossa) kanssa, että meidän pitäisi mennä yhdessä ulos syömään. Aikataulumme eivät vaan ole meinanneet millään mennä yksiin ja sovimmekin hyvissä ajoin erään viikonlopun heinäkuussa. Silloin menisimme syömään ja sillä selvä! Kun viikonloppu lähestyi, tutkimme ravintolavaihtoehtoja ja päädyimme varaamaan pöydän Viikinkiravintola Haraldista. Ennen illallista kokoontuisimme tuttavapariskunnan luokse tulevaan naapuriimme ottamaan muutaman aperitiivin ja siitä matka jatkuisi kohti Helsingin keskustassa sijaitsevaa ravintolaa.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Vielä päivällä kaikki näytti hyvältä ja suunnitelmat olivat voimassa, mutta sitten kaverille nousi hullun korkea kuume niin, että lopulta ravintolaan suuntasimme vain minä ja Henkka. Höh, ehkä me vielä joku päivä päästään syömään myös tulevien naapureidemme kanssa. Vaan nyt syömme kahdestaan, mikä on toki varsin mukavaa sekin.

Haraldin viikinkiteemaan on todella panostettu ja ravintolan sisustus, ruokalista ja kaikki opastekylteistä tarjoilijoiden asuihin on teeman mukaista. Olipa yhdellä turistipojalla jopa päässään sellainen viikinkien sarvikypärä. Hauskaa, minä pidän teemaravintoloista ja niitä saisi olla mielestäni enemmänkin. Suunnittelimmekin illallistamisen ohessa erilaisia teemoja ravintoloihin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi Afrikka-teemainen ravintola, kunnon jenkkiläisten maalaistollojen ruokapaikka tai vaikkapa saamelaisravintola? Ja niin että teemaan on panostettu yhtä paljon kuin Haraldissa, eikä niin, että italialaiseen ravintolaan on laitettu yksi oliivipurkki seinälle kuvastamaan ravintolan teemaa. Ravintoloitsijat, tehkää mulle teemaravintoloita!

Tutkittuamme hetken ruokalistaa ja kuunneltuamme mahtavan tarjoilijamme suosituksia, päädyimme kolmen kilven retkeen, jonka aikana saisimme maistella vähän kaikkea niin ravintolan alku-, pää- kuin jälkiruoistakin. Juomaksi otimme alkuun vehnäoluet, sitten pullon punaviiniä ja sen kaveriksi vettä, joista jälkimmäistä kutsuttiin viikinkiravintolassa muistaakseni Taivaan lahjaksi. Ennen ensimmäistä alkuruokia sisältävää kilpeä pöytäämme kannettiin hapankorppua sekä sulaa voita ja tottahan toki yhdistelmää piti heti kokeilla, vaikka tiedossa olikin armottomat määrät muutakin ruokaa.

Alkuruoista odotin eniten karhunmakkaraa ja se maistui mainiolta. Pidin kaikesta muustakin alkupalakilvellä, mutta erityismaininnan haluan antaa tervasilakalle, joka saattaa kuulostaa oudolta, mutta on todella maistamisen arvoinen. Se kannattaa kuitenkin jättää mahdollisimman viimeiseksi, sillä vahva tervan maku jää suuhun vaeltamaan niin, ettei sen jälkeen ole helppo maistaa herkempiä makuja.

Jossain vaiheessa ruokailun alkupuolella vessafriikki bloggaajanne kävi tutustumassa Haraldin helpotukseen, joka oli ihana tervan tuoksuinen paikka. Tuli ihan viime kevään ratsastusleiri mieleen, sillä sielläkin vanhan tuvan vessassa oli ihana tervan tuoksu. Samainen tuoksu oli muuten myös Tervasaaren Savu-ravintolan pikkulassa, ja taidan kohta haluta tervatun seinän myös meidän tulevan kodin vessaan. Vessafriikki on puhunut, jatketaan ruoasta.

Pääruokakilpi näytti ja tuoksui mielettömän herkulliselta ja sitä se olikin. Perunoita ja kastikkeita sai pyydettäessä lisää, mutta luojan kiitos me tyydyimme vain siihen mitä kilvellä alunperin oli. Loppuähky olisi ollut vielä kamalampi jos olisimme tilanneet niitä lisää, mikä kyllä kieltämättä hieman houkutti, niin herkullisia perunat ja kastikkeet olivat. Minun lempparini annoksesta oli sormisuolalla maustettu ja savustettu naudan sisäfilee, mikä ei sinänsä ole kovin yllättävä valinta. Vaan oli pääruoissakin eräs yllättäjä! Jos alkuruoissa yllätti tervasilakan maukkaus, oli pääruokien ehdoton ylläri se, miten upea yhdistelmä oli yön yli haudutettu karitsanliha ja raparperihilloke. Nam. Yhdistelmä oli Henkan lemppari koko pääruokakilveltä peitoten jopa sen naudan sisäfileen. Se jos mikä on yllättävää.

Ja sitten olikin jälkiruokakilven aika. Myös niistä löytyi yllättäjä, nimittäin tervajäätelö, joka oli aivan mieletöntä herkkua. Koko jälkkärikilpi oikeastaan yllätti, sillä pidin eniten juuri niistä jälkkäreistä, joista ajattelin pitäväni vähiten, ja toisinpäin. Suklainen kakku oli kenties heikoin lenkki, vaikka pidän yleensä eniten suklaisista jälkkäreistä. Toki sekin oli hyvää, mutta alunperin vähemmän houkuttaneet letut ja kanelirieska olivat vielä parempia.

Jotta ruokailun jälkeinen ähky olisi varmasti kammottava, tilasimme loppuun vielä makeat Iirin kahvit eli irish coffeet. Tässä vaiheessahan emme vielä tajunneet vatsassamme muhivaa pommia, josta muodostui niin kammottava ähky ettei tosikaan. Se iski salakavalasti vasta kun nousimme pöydästä, vaikka tarjoilijoista olisi voinut lukea vinkkejä siitä mitä on edessä.. Toinen tarjoilija nimittäin naurahti spontaanisti kuullessaan, että me tässä syödään sitä Kolmen kilven retkeä. Oma tarjoilijamme ehdotti kilpien välissä välirauhaa, mutta me hölmöt sanoimme, että tuokaa vaan seuraava, kyllä meihin mahtuu! Lähtiessämme tarjoilija vielä kertoi, että siinä portaiden vieressä on myös hissi, mikäli askeleiden ottaminen tuntuu pahalta. Tässä vaiheessa me vielä nauroimme että joopajoo, ei tässä mitään, ja sitten kuin salama viikinkien taivaalta se iski: ÄHKY.

Ja minkälainen ähky! Oksennus ei oikeasti ollut kaukana kun vyöryimme ravintolasta kohti junaa, jossa istahdimme vessan viereen, ihan vain varmuuden vuoksi. Olo oli paha eikä junasta olisi tehnyt mieli nousta pois kun kotipysäkki oli kohdalla. Loppuilta meni sohvalla puoli-istuvassa asennossa röhnöttäessä, sillä vaikka meitä väsytti, emme voineet kuvitellakaan menevämme nukkumaan niin täyden vatsan kanssa. Niinpä möllötimme ähkyisinä sohvalla ja katsoimme Jersey Shorea, mikä oli juuri sopivan aivotonta katseltavaa siinä olotilassa. Että sellainen ähky, en ole kokenut ikinä mitään vastaavaa, enkä halua kokea sitä enää koskaan uudelleen. Sen sijaan Viikinkiravintola Haraldin koen mielelläni uudelleenkin, mutta Kolmen kilven retken jätän jatkossa muille tai sitten syön siitä hieman vähemmän kuin tällä ensimmäisellä kerralla.


Ensimmäisen kerran ikinä laskun kanssa tuotu suklaayllätys ei mennyt heti suuhun, vaan odotti laukussani jopa kaksi päivää. Tämän on oltava jonkun sortin ennätys.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Aili Inkeli sunnuntai, elokuu 19, 2012 at 22:50

    Oho. Jos tuo kaikki kuvissasi oleva ruoka oli vain kahdelle, niin onpas ollut iso ähky.
    Olen kuullut Haraldista pelkkää hyvää, ja kun lähikaupungissa eli Oulussakin sellainen on, niin kai sinne pitää vihdoin mennä heti tilipäivän jälkeen. Pitää vain löytää kaveriksi joku yhtä nälkäinen ja isoruokainen kuin minä 🙂 Haraldiin ei tosiaankaan mennä ns. hipistelemään lautasen ääreen!

    • Reply Martina maanantai, elokuu 20, 2012 at 13:44

      Totta, Haraldiin ei mennä maistelemaan vain muutamaa pikku suupalaa, vaan jonkinasteisen ähkyn voisi melkeinpä sanoa kuuluvan asiaan. Ei tosin niin ison kuin mikä meille tuli, se oli oikeasti jo aika kamalaa..

  • Reply Sanni maanantai, elokuu 20, 2012 at 08:36

    Hepskukkuu! Kylläpä Haraldin ruuat näyttivät ihanilta, ja näin aamutuimaan jo rupesi nälättämään, kun katselin tuota kuvasaldoa, ah! Enkä ihmettele ähkyä, olen joskus itse kokenut saman, kun meidät houkuteltiin kokki- ja tarjoilijaopiskelijoiden ravintolaan syömään kaikenmaailman herkkuja. Pelkistä alkuruuista olisi tullut täyteen, muttamutta, ehei, maha piti ängetä niin täyteen että tuon sunnuntailounaan jälkeen seuraavan kerran teki mieli syötävää vasta maanantai-iltana…
    Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että teemaravintoloita lisää, kiitos!
    Itse mietittiin joskus kohti pohjoista ajaessa kaikkea inspiroivaa, kuten teemaravintolaa: Ravintola Raastupa (ajettiin jonkun Tupa-nimisen kuppilan ohi, ja siitäkös ajatus lähti lentoon). Tarjoilijoilla olisi poliisinpuku tai vanginvartija-asu tai raidallinen vangin asu, ruokapöydät sijaitsisi selleissä, siis ei lukittavissa, ikkunoissa olisi kalterit, ja pääkokkina toimisi joku tuomari kiharaisen peruukin kera (kuten joissakin tv-sarjoissa on nähty). Ruokana olisi jotain teemaan liittyviä, ideoitahan voisi kehitellä vaikka kuinka. Näillä ideoilla lähti tämä viikko käyntiin, heh!

    • Reply Martina maanantai, elokuu 20, 2012 at 13:49

      Hepskukkuu vaan! Ravintola Raastupa kuulostaa loistoidealta! Sellainen kiitos vaikka tänne Helsinkiin. Tosin Katajanokallahan sijaitsee vankila-aiheinen ravintola, mutta sielläkin voisi kehitellä ideaa vielä pidemmälle ja panostaa teemaan kunnolla.

      Nyt kun aika on jo kullannut hieman muistoja, alkavat nuo Haraldin ruoat houkutella minuakin uudestaan. Jokin pienempi setti voisi kuitenkin olla parempi, sillä muistot ähkystä ovat kuitenkin vielä liian tuoreessa muistissa. 🙂

    Leave a Reply