Rakkaudesta Helsinkiin: C.L.Engel


Oikealla itse herra Engel.

Kirjan Sunnuntaikävelyllä Helsingissä ensimmäinen reitti on nimetty Engelin mukaan, joten tämäkin postaus sai nimensä samaiselta herralta, ja hänhän on suunnitellut Helsingin upean empirekeskustan. Alueellisesti kirjan reitti kulkee Senaatintorilla ja sen lähistöllä, mutta poikkeaa myös Kaisaniemenkadulla ja Tähtitornilla. Myös Katajanokalla sijaitseva Merikasarmi on Engelin suunnittelema, mutta olen esitellyt sen jo Katajanokkaa käsittelevässä postauksessa.

Me kiertelimme äidin kanssa Engelin Helsingissä kahteenkin otteeseen yhdistäen osan siitä Katajanokka-päivään ja osan Kruununhaassa kiertelyyn. Yhdistän nyt molemmat kerrat tähän yhteen juttuun, joten älkää ihmetelkö jos kuvien säätilassa näkyy suuriakin muutoksia. Ne on otettu kahtena eri päivänä.

Presidentinlinna on monelle varmasti tuttu siellä tanssittavien Itsenäisyyspäiväjuhlien ansiosta. Linna näyttää TV-kuvissa upealta sisältäpäin, mutta ulkoa se on itseasiassa melko vaatimaton tönö, ainakin niin komeiden rakennusten seassa mitä sen ympärillä on. Jos jotakuta kiinnostaa historia, niin kerrottakoon vielä, että rakennus toimi ensin kauppaneuvos J.H.Heidenstrauchin talona, jonka jälkeen se muutettiin keisari Nikolai I:n määräyksestä keisarin palatsiksi vuonna 1837. Ja kun Suomi itsenäistyi tuli siitä Presidentinlinna.

Osuimme Presidentinlinnalle juuri vahdinvaihdon aikaan, ja voi että miten vaatimaton tapahtuma se oli verrattuna vaikkapa Tukholman vastaavaan tapahtumaan. Jos minä olisin tuollainen vartijamies, alkaisin varmaan nauraa kun kävelisin siinä neliötä toisen jantterin ympärillä. Sääliksi kävi myös vahtivuoronsa lopettanutta poikaa, joka käveli todella jäykästi sisään seistyään paikallaan ties kuinka kauan. Kauankohan tuollainen vahtivuoro kestää? Kertokaa jos tiedätte, sillä minä en millään muista, vaikka olenkin sen kuullut.

Pohjois-Esplanadilla sijaitseva Kaupungintalo on Presidentinlinnaa paljon komeampi rakennus. Se palveli aikoinaan ylimystön Seurahuoneena ja ensimmäisen maailmansodan aikaan siihen perustettiin venäläinen sotasairaala. Kun me vierailimme talolla, oli sen aulassa äitiyspakkausten historiasta kertova näyttely, josta kävimme bongailemassa äiti-vauvan, Martina-vauvan, isoveli-vauvan ja pikkuveli-vauvan aikaisia äitiyspakkauksen aarteita. Tuollainen valkoinen paita äidillä oli itsellään silloin kun hän oli vauva, ja eräässä kuvassa nähdyn sinisen puvun äiti muisti pukeneensa joko minulle tai veljelleni tai molemmille.

Kaupungintalon toisella puolella Senaatintorilla sijaitsee Vanha raatihuone, eli Bockin talo. Siitä minulla ei ole juuri muuta kerrottavaa (eikä näköjään kuvaakaan, hups..), sillä talon historia on aika tylsä. Ensin se oli kenraalikuvernöörin virka-asunto, sitten raatihuone ja nyt siellä on kokoustiloja ja toimistoja. Boooriiing..

Mutta hei, nyt kun kerran ollaan Senaatintorilla niin pakkohan meidän on mennä vierailemaan Tuomiokirkossa eli Suurkirkossa eli Urkin kirkossa (jälkimmäinen ei sitten ole mikään oikea määritelmä, vaan perheemme omakeksimä juttu). Valtava valkoinen kirkko lienee Helsingin maineikkain rakennus ja kaupungin symboli, minkä takia minua hävettää myöntää, etten ole käynyt sen sisällä aiemmin. Mä olen niin huono helsinkiläinen..


Kukakohan toi Magricola oli?


Upeat urut, noita kun pääsisi soittamaan. Paitsi että en varmaankaan osaisi..


Alttaritaulu on peräisin Venäjältä.

Kirkko on sisältä yksinkertaisen tyylikäs ja aurinkoisena kesäpäivänä sen ulkoseinien valkoisuus suorastaan häikäisee. Ja onhan se upea näky noustessaan maiseman yläpuolelle ihan mistä tahansa katsottuna.. Kirkon mahtava siluetti erottuu kauniisti kun Helsinkiä katsoo mereltä päin ja bongasimme upean Tuomiokirkkomme myös Tornin näköalabaarista kun olimme kiertelemässä Kamppia.


Ulrika Eleonoran kirkon muistolaatta


Mustat ääriviivat Senaatintorilla kertovat missä Helsingin entinen pääkirkko sijaitsi.

Hauska yksityiskohta Senaatintorilla on myös Tuomiokirkon ja torin paikalta väistymään joutuneen Ulrika Eleonoran kirkon muistolaatta ja sitä ympäröivät ääriviivat, jotka kertovat, missä Helsingin edellinen pääkirkko aikanaan sijaitsi. Me etsimme kylttiä ja ääriviivoja torilta vaikka kuinka pitkään kunnes löysimme ne melkein vahingossa Yliopiston puoleisesta päädystä luovutettuamme jo koko Ulrika Eleonoran kirkon etsimisen.


Yliopiston päärakennus


Valtioneuvoston linna

Tosiaan, Tuomiokirkon ovelta torille katsoessa oikealla sijaitsee Helsingin Yliopiston päärakennus ja sitä vastapäätä sen vastapari Valtioneuvoston linna. Muuten rakennukset näyttävät melko samalta, mutta Yliopiston rakennuksen pylväät ovat joonialaiset ja Valtioneuvoston korinttilaiset. Valtioneuvoston linnan portaikossa sattui vuonna 1904 hurja välikohtaus, kun herra nimeltä Eugen Schauman ampui Nikolai Bobrikovia.

Tuomiokirkon takaa löytyy pieni sympaattinen Pyhän kolminaisuuden kirkko, joka raukka jää aivan jättiläismäisen isoveljensä varjoon. Pyhän kolminaisuuden kirkko rakennettiin aikanaan väliaikaiseksi kirkoksi odottamaan Uspenskin katedraalin valmistumista.

Edelleen käytössä olevaa Pyhän kolminaisuuden kirkkoa vastapäätä sijaitsee pitkä pylväsrivi, joka kuuluu rakennukselle nimeltä Topelia. Se on ollut aikoinaan sairaalakäytössä, mutta nyt siinä toimii Yliopiston humanistinen tiedekunta.

Kansalliskirjasto sijaitsee Topelian vieressä Tuomiokirkkoa vastapäätä. Sen sisälle kannattaa opaskirjamme mukaan mennä käymään, sillä sisäosan upeita holvikaareja ja koristeluita pidetään yhtenä mestarillisimmista ei-kirkollisista töistä suomalaisen arkkitehtuurin historiassa. No oliko se sitten hieno? En tiedä, sillä emme tajunneet mennä kirjastoon sisään. Joku toinen kerta sitten..

Kaisaniemenkatua sivuava korkean sokkelimuurin päällä hengaileva rakennus on jotenkin hieman kammottava ja synkkä. Synkähkö on sen historiakin, sillä ennen kuin se pääsi nykyisiin hommiinsa Yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kotipaikaksi, oli Vanhaksi Klinikaksi kutsuttu rakennus sairaalakäytössä. Siellä lääkittiin sukupuolitautipotilaita muun muassa elohopealla ja arsenikilla. Kiva juttu hei.

Valtioneuvoston juhlasali eli Smolna kuulostaa tutulta, mutten ollut koskaan tajunnut sen möllöttävän siinä Kappeli-ravintolan takana Eteläesplanadilla. No, nytpä tiedän senkin. Tässä oppii oikeasti paljon kun kiertelee pitkin poikin Helsinkiä opaskirjan ja kartan kera.

Vuonna 1822 valmistunut Kaartin kasarmi on antanut nimensä Kasarmitorille. Massiivista rakennusta on jouduttu entisöimään paljon, sillä se tuhoutui pahasti jatkosodan pommituksissa. Nykyään rakennuksessa hengailee puolustusministeriön hemmoja.

Korkealla Ullanlinnan kalliolla sijaitsee Tähtitorni eli Helsingin Observatorio. Sieltä oli ennen hyvä näkyvyys koko kaupunkiin, ennen kuin sen eteen rakennettiin korkeita rakennuksia. Toiseen maailmansotaan asti kaupunkilaiset pystyivät tarkistamaan kellonsa katsomalla Tähtitornille, jonka huipulla liputettiin päivittäin kello 12.

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply statisti torstai, elokuu 9, 2012 at 13:24

    Mikä toi kirja olikaan nimeltään ja mistä sen ostit? Näin vastikään helsinkiläistyneenä kiinnostaisi 🙂

    • Reply Martina torstai, elokuu 9, 2012 at 13:59

      Kirjan nimi on Sunnuntaikävelyllä Helsingissä ja sen on kirjoittanut Pauli Jokinen. Ostin omani jostakin verkkokirjakaupasta, muistaakseni adlibris.fi:stä, mutta uskoisin kirjaa löytyvän lähes tulkoon jokaisesta kirjakaupasta. Äitini osti omansa Sokokselta.

      Ja tosiaan, suosittelen ehdottomasti hankkimaan kirjan. Meille se on tuonut jo niin paljon iloa, ettei tosikaan. Kirjaa on kiva lueskella myös ihan ilman kävelykierrosten tekemistäkin, sillä sieltä löytyy mielenkiintoisia tietoiskuja tutuistakin Helsingin nähtävyyksistä. 🙂

  • Reply Aili Inkeli torstai, elokuu 9, 2012 at 21:00

    On sitä ollut pölijä aikoinaan.. tommoset pläjäykset historiaa ja kauneutta silmien edessä ja aina vaan ohi kävelin sisälle poikkeamatta! (Rikhardinkadun kirjastossa kävin usein, kansalliskirjastossa en koskaan.) Toki muistin ihailla rakennuksia ulkoa päin. Tuomiokirkossa kävin sisälläkin. Ajattelitkos yhtään, kuinka pieni kirkkosali on sisältä verrattuna kirkon kokoon? Kryptassakin olen käynyt, se oli hieno kanssa – vaikka tulikin vähän semmonen olo kuin olisin ollut jossain katakombissa 🙂
    Tuomiokirkon katolla olevat apostolien patsaat (ja muistaakseni myös kupolien kultaukset) putsattiin, kun vielä asuin Helsingissä. Oisko ollut 1998. Kyllä oli ihana näky, kun ne tulivat kunnon kuosissa takaisin ja huput poistettiin kupolien päältä!!
    Munkin pitää hankkia opaskirja seuraavaa visiittiä varten ehdottomasti.

    • Reply Martina perjantai, elokuu 10, 2012 at 13:31

      Itse kukin tuntuu olevan valitettavan sokea Helsingissä kulkiessaan. Minä en ole aina muistanut ihailla rakennuksia edes ulkoapäin, niiden sisällä käymisestä puhumattakaan. Nyt olen kuitenkin korjannut asiaa parhaani mukaan. 🙂

      Tosiaan, Tuomiokirkon sali oli pieni verrattuna kirkon kokoon. Enpä tullut ajatelleeksi ennen kuin sanoit. Krypta minuakin kiinnostaisi!

      Minäkin muistan, tai ainakin luulen muistavani, kun kirkon katolla olleet huput poistettiin ja alta paljastui upea puhdistettu kirkko. Onko siitä muka jo noin kauan aikaa..? Vai onkohan kirkkoa uudistettu sen jälkeenkin, muistan nimittäin ihan elävästi ne huput sen päällä, mutten voi uskoa, että olin silloin vasta 14-vuotias! Aika se vaan rientää nopeasti..

  • Reply Huvittunut maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 04:14

    Huvittavaa luettavaa presidentinlinnan osalta. Presidentinlinnaksi väitetään tässä päävartiostoa, jonka vahdinvaihtoa on seurattu. Pressanlinna on siis se viereinen vähän jykevämpi keltainen rakennus.

    • Reply Martina sunnuntai, kesäkuu 25, 2017 at 11:27

      Pahoitteluni että vastauksessa kesti. Kommenttisi meinasi hukkua tuoreempien postausten kommenttien alle, mutta onneksi vaan meinasi. 🙂 Totta, postauksesta sai sen kuvan, että vartiorakennus olisi Presidentinlinna. Korjasin tekstiä hieman. Nyt sen pitäisi olla selkeämpi.

    Leave a Reply