Kyyt hämissä


Häät Kymissä.

Aloitin heinäkuun lomaviikkoni railakkaasti kun suuntasimme Kotkaan, Kymiin ja Pyhtäälle viettämään tuttavapariskunnan häitä. Oli mahtavaa päästä heti loman alkajaisiksi pois tutuista kuvioista ja iloiset häät takasivat sen, että lomafiilis oli saavutettu jo matkalla Kotkassa sijaitsevaan hotelliimme, kun radiosta soi ”Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..”. Olin jopa niin lomafiiliksissä, että pyysin dj-Henkkaa laittamaan seuraavaksi Stigin Otetaan Ryyppy -kappaleen, vaikka se onkin aika kammottava, ja minä ryyppäilin matkan ajan hörppyjä vain vesipullostani. Vieressä suhahti kuitenkin lonkero auki ja lomalaisen korviin iloinen rallatus sopi oikein hyvin.

Perillä Kotkassa teimme pienen turistikierroksen hotellin lähistöllä, kävimme syömässä ja laittauduimme tietysti kauniiksi ja komeiksi illan juhlaa varten. Seurueeseemme kuului Henkan ja minun lisäksi myös Henkan veli avovaimoineen ja illalla juhlapaikalla olimme tietenkin koko hääväki kuin yhtä perhettä. Kotkasta taksi vei meidän Kymin kirkolle, jossa tirautin pienet itkut, heitin riisiä ja astuin bussiin, joka vei meidät juhlapaikalle Pyhtäälle. Bussissa sain käteeni siiderin ja siitä se ilta sitten alkoi.

Näissä häissä oli yhdet parhaista tarjoiluista koskaan ja alkuruokia oli pakko hamstrata hieman lisää, niin ihania herkkuja oli tarjolla. Minun ja Henkan ehdoton suosikki oli Brie-juusto jollain sellaisella ihanalla makean tahmaisella pähkinäjutulla. Muista herkuista en osaa nostaa mitään muiden yläpuolelle, mutta ihan mielettömän herkullista oli tosiaan kaikki. Edes perunat eivät olleet tavallisia tylsiä keitettyjä perunoita vaan niihin oli sekoitettu namia kastiketta joukkoon.

Paikaltani kuului riemun hihkaisu (tai kiljaisu?) kun huomasin, että juhlapaikalle on pystytetty myös karkkibuffet! Ihan parasta, mäkin haluan samanlaisen omaan kotiini. Tai ainakin kaikkiin juhliin joita järjestän ja joissa käyn. Kiitos.

Hääjuhlassakin joutui tirauttamaan vielä muutaman pikku kyyneleen, jotka pyyhittiin pois pihan perällä, jonne pysäköityjen autojen takakontissa oli koko ajan puheluita kaikille muille paitsi pastorille. Mutta mitä, puhelun sijaan siellä olikin jallupulloja ja hyttysiä! Ensimmäistä uskaltauduin maistamaan lopulta hieman ja jälkimmäiset maistoivat minua nilkoista. Ja minä tietysti menin raapimaan hyttysten aikaansaannoksia sillä seurauksella, että nilkoissani näkyy vieläkin pienet punaiset jäljet pistojen kohdalla. Muista Martina jatkossa: Älä raavi hyttysen pistoja. Se ei auta.

Ilta sujui iloisesti tanssin ja hengailun pyörteissä ja kello oli jo yö kun taksi vei meidät takaisin Kotkaan. Kotkassa teimme ison virheen, kun päätimme mennä hotellin alakerran Amarilloon vielä yksille. Tilasimme juomat ja katselimme hetken yökerhon humalaista meininkiä ja tunsimme itsemme niin vanhaksi ja joukkoon kuulumattomaksi ettei tosikaan. Saimme juotua juomamme puoliväliin asti kun oli pakko poistua paikalta. Tämä ei vaan ole enää meidän juttu. Siispä suunta kohti hotellihuonetta ja sen ihanan pehmeää sänkyä, jossa uni maistui niin makealta, että missasimme aivan tyystin hotellin aamupalankin. Hupsista.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply