Tallipäivä

Henkka on ollut tämän viikonlopun ajan viettämässä kaverin polttareita ja moni varmaan arvaakin mitä minä tein yksin jäätyäni. Karkasin tallille tietenkin. Tai tässä tapauksessa kahdellekin eri tallille, nimittäin ratsastuskoululle sekä tallille, jossa vuokraheppani asuvat. Tuossa yläpuolella on kuva ratsastuskoulun pienimmästä ponista. Eikö olekin söpö kaveri?

Suuntasimme Maajussin morsiamen kanssa eilen aamulla ensin ratsastuskoululle kesäkauden viimeiselle tunnillemme. Tarjolla oli parasta antia, eli estetunti tutulla Fullis-hepalla ja tulipa taas todettua, että esteratsastus on minulle todellakin se laji, josta nautin kaikista eniten. Esteiden ylittäminen tutun hepan selässä on yksi parhaista tunteista maailmassa. Se kun heppa kiihdyttää ennen estettä on ihan mahdottoman upea tunne vauhtia rakastavan ratsastajan mielestä. Oli mukava lopettaa tämä kausi näin kivaan tuntiin ja jäädä odottamaan malttamattomana syyskauden alkua.

Nämä kuvat ovat joltakin muulta päivältä, mutta samanlaisia olisi voinut ottaa eilenkin:

Estetunnin jälkeen kävimme hakemassa Teboililta helpotusta hiostavan ilman ja urheilun aiheuttamaan janoon sekä nuutuneeseen oloon 1,5 litran Jaffa-pullon muodossa. Siitä jatkoimme vuokraheppatallille ratsastamaan tutulla Vili-hepalla sekä hieman vieraammalla tinkertamma Mandylla, joka osoittautui varsin kultaiseksi kaveriksi. Katsokaa nyt minkälainen kaunotar Mandy on. Tuosta harjasta on varmasti moni polle kateellinen.

Ennen kuin ukkosmyrskyä enteilevät tuulet alkoivat puhaltaa oli kimpussamme noin satamiljoona erilaista öttiäistä, joista osa oli varsin ärsyttäviä kavereita. Minä en ole mikään kovin hyvä ystävä erilaisten lentävien hyönteisten kanssa, vaan vedän mieluiten pienet paniikkipakenemiset asiaankuuluvine huutoineen ja huitomisineen sellaisen kohdatessani. Mutta koska hevosen selässä ei voi huutaa ja huitoa, tyydyin vain kiroilemaan paarmalle, joka kehtasi purra minua ja tuijottamaan järkyttyneenä hevosen harjaan laskeutunutta tappajaherhiläistä, jonka toivoin katoavan kauas pois kun siirrän hevosen raviin. Jos me juostaan tosi kovaa niin ne ei saa meitä kiinni!

Ötökät unohtuivat kuitenkin kun ryhdyimme verryttelyjen jälkeen hommiin ja kun tuuli puhalsi enimmät ötökät pois kentältä. Ratsastuksen lisäksi tehtävänämme oli laittaa hyttysmyrkkyä laitumella lomailevalle hepalle, täyttää hevosten vesiastiat, ruokkia ratsastamamme hepat, viedä ne takaisin laitumelle ja katsoa että kaikki on kunnossa. Saimmekin kulumaan molemmilla talleilla yhteensä yhden normaalipituisen työpäivän verran ja tuumasimmekin yhdessä, että kyllä tällainen työnteko olisi niin paljon kivempaa kuin normaalit palkkatyömme. Aika meni paljon nopeammin eikä taukojakaan tarvinnut juuri pitää. Päivän liikunnatkin hoituivat siinä samassa.


Vili nautiskelee olostaan pesupaikalla.

Päästyäni kotiin illalla olin melkoisen väsynyt tyttö. Halusin kuitenkin nauttia hieman vapaaillasta, joten piristin itseäni vaniljasiirapilla maustetulla kahvilla sekä herkuttelin Aino-jäätelöllä samalla kun rojahdin sohvalle katsomaan omia tyhmiä hömppäohjelmiani, joita Henkka ei ikinä jaksaisi katsoa. Ilta yksin kotona on välillä todellista luksusta, varsinkin kun ulkona alkoi jyrähdellä kauan odottamani ukkonen samalla hetkellä kun olin lösähtänyt sohvan nurkkaan. Tein sen kunniaksi itselleni margaritan ja jäin nauttimaan omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Ukkonen oli lopulta todella vaisu tapaus, mutta uskon toiveikkaasti, että tänään on luvassa kunnon jytinää.


Oliks sulla vielä sitä leipää taskussa?

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Veera Bianca sunnuntai, heinäkuu 8, 2012 at 18:36

    Mistä tallilta nää on? Mä voisin vannoa et tunnen tämän VIlin 😀 Katsoin eka et oo ihan ku vili ja sitte siinä lukiki vielä et Vili 😀

    • Reply Martina sunnuntai, heinäkuu 8, 2012 at 19:42

      Eikä! Vitsit mikä sattuma jos on sama heppa kyseessä. Vili asustaa AG-tallilla ja herran virallinen nimi on Vihi-Vili. Onko tuttu kaveri?

      http://ag-talli.fi/index.htm

  • Reply Veera Bianca torstai, heinäkuu 12, 2012 at 15:22

    Eikä, sama kaveri on kyseessä 😀 Olen kaverilla joskus ridannutkin ja vesilätäkköön lentänyt ! Söpöä <3

    • Reply Martina perjantai, heinäkuu 13, 2012 at 08:43

      Voi jukra, onpa maailma pieni! Mä kerron Vilille terveisiä kun käyn seuraavan kerran moikkaamassa sitä. Ja oon varovainen vesilätäköiden lähistöllä.. 🙂

    Leave a Reply