Rakkaudesta Helsinkiin: Eira ja Ullanlinna

Tämä postaus käsittelee minun ja äidin ensimmäistä kävelylenkkiä Helsingin maisemiin, nähtävyyksiin ja kauniisiin rakennuksiin tutustuen. Edellisissä osissa seikkailimme Kaartinkaupungissa ja Kaivopuistossa, minkä jälkeen pidimme kahvitauon Caruselissa. Vaikka tämä on ensimmäisen kävelylenkkimme viimeinen osa, niin ei hätää, toinenkin turistikierros maamme pääkaupungissa on jo takana ja uusia on suunnitteilla. Helsinki-postauksia on siis luvassa vielä aimo annos tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan.

Caruselin kahvitauolta suuntasimme suorinta tietä kohti Ullanlinnaa ja Eiraa, jossa ihmettelimme ensin ruohikon laidalla lähimpänä merta kököttävää Villa Ensiä, joka on toiminut ainakin synnytyssairaalana, asuintalona ja palvelutalona, ja josta en näköjään ottanutkaan kuvaa, vaikka luulin niin tehneeni. No, käykää itse katsomassa miltä ruohikon laidalla nököttävä vanha rakennus näyttää, tai etsikää se vaikka googlesta jos kiinnostaa. Rakennusta katsellessamme tuumin, että kyllä minäkin voisin putkauttaa lapseni maailmaan siinä miljöössä. Voisin käydä välillä hengittelemässä parvekkeella raikasta meri-ilmaa ja jatkaa sitten pakertamista. Vai miten se synnytys nyt tapahtuukaan..


Yksi eniten odottamiani nähtävyyksiä oli Huvilakatu, jonne halusin ehdottomasti viedä Salkkari-fani äitini ihmettelemään ”Pihlajakatua”. Itsehän en siis voi sietää kyseistä ohjelmaa, mitä nyt nauhoitan kaikki jaksot ja pakotan Henkankin sohvalle katsomaan Ismon ja Sepon uusia kuulumisia.


Onks Ismo kotona?

Huvilakatu olisi ilman Salatut elämät -ohjelmaakin käymisen arvoinen paikka, niin upeita toistensa vieressä nököttävät eri väriset jugendtalot ovat. Minä kuvasin tietysti vain telkkarista tuttua kadunpätkää, vaikka toisessa päässä katua olisi ollut kauniimpiakin taloja. Salatut elämät -matkailumme ei jäänyt pelkästään Huvilakatuun, sillä halusimme myös etsiä Salkkaritalon takapihan ja parvekkeen, jolta Jiri putosi. Veikkaamme, että se oli tämä mesta:

Myös Amanda piti löytää, vaikkemme tienneet ollenkaan missä sitä esittävä rakennus voisi sijaita. Arvelimme sen kuitenkin olevan lähellä Huvilakatua, todennäköisesti Eiran suunnassa, ja Armfeltintie 12:sta kahden suurlähetystön välistä löytyikin tutun näköinen rakennus. Äiti sen siitä bongasi jo kaukaa. Kyllä Salkkarifani aina Amandan tunnistaa, vaikka olisikin muuten huononäköinen.

Ja nyt seuraa juonipaljastus: Amanda on myytävänä! Katsokaa vaikka kuvassa nököttävää vihreää Esittely-kylttiä (ja todetkaa samalla, että bloggaaja taitaa nyt pahasti sekoittaa tosielämän ja tv-sarjan tapahtumat). Enkä muuten yhtään ihmettele miksi, sillä huvilan pihaa kuvatessani häiriintynyt (tai todennäköisemmin vain pesäänsä puolustava) lokki meinasi tappaa minut. Se oli oikeasti aika hurjan näköinen angry bird lentäessään nokka ojossa, siivet levällään ja suoranainen viha silmistä leiskuen kohti minun isoa päätäni. Lokkia viime hetkellä väistäessäni taisi suustani päästä kirosana jos toinenkin, vaikken normaalisti kiroile lainkaan ainakaan ilman välitöntä anteeksipyyntöä. Se oli hullun lokin tappoyritysten syy, vähemmästäkin ilmoille kajahtaa perkeleet sun muut kauniit sanat.


Siellä se vahtii aidan päällä. Mokomakin pirulainen, ammutaan sitä ritsalla.

Tässä komeilee melkoisen hulppean näköinen Eiran sairaala ja sen muurin kolosta otettu kuva sairaalan pihapiiristä.

Eiran sairaalan vierestä löytyi myös todellinen kummitustalo Villa Johanna. Vanhan talon kauniit yksityiskohdat ulottuvat kadun mosaiikkeihin asti, mutta söpöydestään huolimatta talo pihapiireineen on jotenkin todella pelottava. Mitäköhän kamalaa siellä on joskus tapahtunut? Ihan varmasti jotain, sillä kuudes aistimme suorastaan sekosi talon lähettyvillä. Kurkkiessamme talon pihaan ja sen ikkunoista sisään kylmät väreet kulkivat selkää pitkin ja tuli tunne, että tämän lähemmäksi taloa emme halua mennä. Hyi, äkkiä pakoon. Tai jos nyt pari kuvaa ottaisi kuitenkin. Sitten pakoon. Kotiin. Hei hei!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply