Oli lämmin juhannus

Noniin kaverit, juhannus alkaa olla ohi tältä vuodelta. Toivottavasti kaikilla on ollut kivaa. Minä vietin keskikesän juhlaa ihan täällä kotosalla rauhallisissa merkeissä hyvän ruoan, äidin kanssa tehdyn kävelyretken, juhannussaunan ja rennon oleilun merkeissä. Pieni lepohetki teki hyvää kahden viikon tiukan ratsastusputken päätteeksi, varsinkin kun olen saanut tällä viikolla ystäväksekseni myös pienen kesäflunssan.

Aloitin juhannusaaton reippaasti siivoamalla kämpän ja alkamalla valmistella ruokia illaksi. Kun kämppä oli siisti rojahdin parvekkeelle syventämään rusketusrajojani, lukemaan kirjoja ja lepäämään huonosti nukutun yön jäljiltä. Inhottavat yskäkohtaukset nimittäin herättivät minut monta kertaa yöllä, enkä oikeasti tiedä kovin montaa ärsyttävämpää asiaa, kuin keskellä yötä iskevä yskäkohtaus, joka ei tunnu loppuvan millään. No, onneksi aamulla ei tarvinnut herätä aikaisin, joten yölliset heräilyt eivät haitanneet niin paljon kuin ne olisivat haitanneet työpäivää edeltävänä yönä.

Tosiaan, olin valmistellut meille neljän ruokalajin illallisen, joka koostui eri ruokakulttuurien klassikoista. Illallinen alkoi lasillisilla margaritaa ja afrikkalaisilla tapaksilla, joihin kuului muun muassa popcornia. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin en tiedä, ovatko afrikkalaiset tapakset mitään suuria klassikoita, mutta poikkeus vahvistaa säännön vai mitä? Muut ruokalajit olivat nimittäin niin klassisia kuin voi olla, vai mitä sanotte italialaisesta pestopastasta, viskiglaseeratuista ribseistä ja crepes suzettesta. Kaikkien ruokien reseptit tulee blogiin myöhemmin, sillä en viitsi tukkia niillä tätä postausta. Jos on toivomuksia siitä, minkä reseptin julkaisen ensimmäiseksi, niin kertokaapa ihmeessä.

Juhannusilta venyi pikkutunneille kun innostuimme kuuntelemaan illallisen jälkeen musiikkia niin koneelta kuin pihaltakin, jossa eräs naapureistamme soitti harmonikkaa. Miten suloista! Suomen kesäyön tunnelmaa parhaimmillaan.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä ja pelkäsinkin hieman, miten äitini ja minun juhannuspäivälle suunnitellun Helsinki-kävelyn käy jos alkaa sataa. No mutta, emmehän me ole sokerista, tuumin kun nappasin sateenvarjon mukaan laukkuun ja asettelin juhannusseppeleen päähäni. Yksi kesäsade ei lannistaisi minua eikä äitiäni, joka kasteli itsensä taannoin litimäräksi ryöppyävän räystään alla. Hullu mikä hullu. Valitettavasti se kulkee suvussa..

Säiden jumalat olivatkin meille melko armollisia, sillä pisaroita alkoi tipahdella vasta taipaleemme loppupäässä, kun olimme kierrelleet jo hyvän tovin Punavuoressa ja Kampissa, eksyneet kerran, käyneet syömässä Salvessa ja matkatessamme jo kohti kävelyn päättävää kuohuviinidrinkkiä Hotelli Tornin näköalabaarissa. Iltasella kun Henkka tuli töistä kotiin kävimme juhannussaunassa ja rääpimme aatolta jääneitä ruokia.

Tänään olen hellinyt kipeää kurkkuani syömällä pakastimessa jäädyttämääni limua. Kylmä tekee hyvää kipeälle kurkulle, toisin kuin eilinen vesisateessa kävely märät kengät jalassa. En silti vaihtaisi hetkeäkään pois hauskasta turistireissustamme juhannuksen hiljentämässä pääkaupungissa, ja sitäpaitsi, voihan olla että flunssa olisi pahentunut muutenkin. En kuitenkaan palellut eilen, vaikka kastuinkin hieman.

Kirjoitan kävelyretkestämmekin myöhemmin oman postauksensa, tai parikin, sillä matkallamme oli taas monta toinen toistaan hauskempaa nähtävyyttä. Eksyminen ankealle teollisuusalueelle huumevieroituksen kulmille oli myös luku sinänsä (hyvin ahdistava sellainen), joten pysykää mukana kaverit. Nyt ajattelin käpertyä vielä hetkeksi sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa ja odottelemaan että Henkka tulee ruokakaupan kautta kotiin. En malta odottaa että näen mitä herkkua hän on ostanut meille täksi illaksi. Olo on kuin joulupukkia odotellessa, jotain hyvää ruokaa on tiedossa, mutta en tiedä vielä mitä. Sitä odotellessa toivottelen mukavaa lomaa niille onnellisille, jotka viettävät sitä nyt! Itsehän raahaudun huomenna taas töihin..

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply