Wanha

Oho, tästä ruokahetkestä onkin jo pitkä aika, mutta ei se mitään. Kävimme nimittäin taannoin tutustumassa äidin vakkaripaikkaan eli Wanhan tanssikellariin. Toisin kuin äiti yleensä, emme tanssahdelleet tällä kertaa askeltakaan, vaan keskityimme juhlistamaan pyöreitä täyttänyttä tätiäni hyvän ruoan merkeissä. Äiti jäi toki rakastamansa tanssiharrastuksen pariin pyörähtelemään sitten kun me muut kipitimme ruoan jälkeen autoillemme ja kotiin.

Olen käynyt kerran aiemminkin Wanhan tanssikellarissa syömässä ja tuolloin muistan syöneeni oikein herkullista ankanrintaa. Tälläkin kertaa annokseni oli oikein onnistunut ja näiden parin kerran perusteella voinkin todeta Wanhan tarjoavan hyvää perusravintolasapuskaa kohtuulliseen hintaan. Annokset ovat ehkä hieman pieniä ainakin isompien miesten makuun, mutta tällaiselle keskikokoiselle (kirjoitin ensin pienelle, mutta totuuden nimissä, enhän minä nyt mikään ihan kääpiö ole niin leveydeltä kuin pituudeltanikaan) naisihmiselle annos oli juuri sopivan kokoinen. Erittäin mukava henkilökunta aina narikasta tarjoilijaan asti ansaitsee myös erityismaininnan.

Henkka otti alkuruoaksi kermaista lohikeittoa, joka näytti maistuvan herralle oikein hyvin.

Minä söin kahta eri kalaa sisältäneen annoksen. Nuo grillatut parsakaverukset olivat muuten ihan sairaan hyviä! Samanlaisia voisi tehdä itsekin nyt kun parsakausi on täällä taas.

Ja tätä annosta en muista enää alkuunkaan. Joku meistä kuitenkin söi tällaisen ruoan ja se oli ehkä ihan hyvää. Että hyvää päivää vaan täältä huonojen ruokabloggaajien yhdistyksestä..

Tunnelmaltaan Wanhan tanssikellarin ravintola on mukavan hämyinen ja kotoisa. Lasin takana tanssahtelevia pareja on mukava seurata syömisen ja jutustelun lomassa, paitsi siinä vaiheessa kun joutuu pelästymään koko näkymän peittävää jättimäistä karvapalloa. Anita Hirvonenhan se siinä kävi kurkkimassa hetken päästä alkavan keikkansa yleisöä. Moi Anita.