Pietarin risteily, osa 1

Matkakuumeeni kasvoi talven ja kevään mittaan niin suuriin mittoihin, että minun oli yksinkertaisesti vain päästävä johonkin reissuun. Edes johonkin ihan lähelle ihan pieneksi ajaksi. Tarvitsin jotain kivaa mitä odottaa, muuten en olisi selvinnyt enää mistään. Onneksi Henkka ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä, ja aloimme miettiä minkälaisen reissun saisimme mahdutettua aikatauluihimme. Taloprojektin kannalta parhaan pituiseksi ja sopivan hintaiseksi matkaksi osoittautui Pietarin risteily, jonka varasimme huhtikuun lopulle. Mukaan otimme Henkan veljen sekä hänen avovaimonsa Annan (kuvassa oikealla tuon isopäisen virnuapinan vieressä, joka myös Martinana tunnetaan) ja niin matka voi alkaa!


Meitsin juomaranneke.

Nopeiden lähtöselvitysten ja passin tarkastusten jälkeen saavuimme laivaan ja paljastimme Henkan veljelle ja Annalle, että olimme ostaneet yllätykseksi meille kaikille juomarannekkeet, joilla sai juoda tiettyjä juomia tietyissä baareissa niin paljon kuin jaksoi. Ei hyvä Martinalle 22v, mutta Martina 27v osasi olla väärinkäyttämättä ”ilmaisia” juomia ja käyttäytyä ihan hyvin. Jee, hyvä minä!

All inclusive -juomiin kuuluivat viinit, viski, rommi yms. sekä alkoholittomat juomat ja täytyy myöntää että muutama rommikola, GT ja kuohuviinilasillinen tuli nautittua. Osasimme tosiaan kuitenkin olla ryyppäämättä liikaa, sillä tällä risteilyllä oli ihan ehdottomasti päästävä maihin. Eikä se krapula ole muutenkaan mikään kovin tervetullut kaveri, varsinkin kun Pietarissa ohjelmassa oli ällöttävien epämuodostuneiden sikiöiden ihmettely. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, jatketaan nyt itse risteilystä..

Meidän tyttöjen mielestä Princess Maria oli jossain määrin verrattavissa Tukholman ja Helsingin väliä seilaaviin risteilyaluksiin, paitsi että Mariamme oli vanhempi ja kuluneempi. Osa naisten vessoista oli melko öklössä kunnossa ja pientä kulumaa löytyi sieltä täältä. Aloin kuvata risteilyn alussa rikkinäisiä asioita, mutta ”Out of order” -lappuja oli lopulta niin paljon, etten jaksanut kaivaa kameraa esiin jokaisen toimimattoman asian kohdalla.

En tiedä olimmeko me Annan kanssa vaan liian hienohelmoja (ei kuulu normaalisti tapoihin) nyrpistellessämme nenäämme jokaiselle pikku kolhulle, sillä Henkan mielestä laiva oli ihan hyvässä kunnossa. Oli se joo ihan toimiva, muttei mikään loistoristeilijä todellakaan. Toisaalta saatan olla ehkä hieman huono arvioimaan aluksen kuntoa nyt, kun olen vasta vuosi sitten seilannut upealla Karibian risteilijällä, jota ei voi edes verrata näihin Pohjolan pikku paatteihin.

Kas tässä kuvassa komeilee tuhruinen hyttimme, jonka ilmanvaihto ei ollut ihan parhaasta mahdollisesta päästä. Ensimmäisenä yönä heräsin useaan otteeseen siihen että on kuuma, mutta toisena yönä tätä ongelmaa ei ollut. Olin varmaan niin väsynyt ensimmäisen huonosti nukutun yön jäljiltä, että toisena yönä nukuin kuin tukki. Se ilman lämpötilaa säätelevä nappi löytyy muuten katosta, eikä seinästä vessan oven vierestä, niin kuin normaalisti. Eri asia on sitten se, että toimiiko se nappi.. P.S. Kokeile tumauttaa nyrkillä toimimatonta ilmastointia tai radiota. Se saattaa auttaa.


Tämä viemäri ei vetänyt.


Ja tämä hissi oli rikki.

Tämä pelikone toimi, toisin kuin osa hänen kollegoistaan. Allekirjoittanut ei muuten pelaa juuri koskaan pelikoneita (ja sen kyllä huomaa sitten kun yritän pelata), mutta tässä sain luvan tuhlata tuplata muutaman Henkan rahan ja onnistuinkin melkein tekemään meistä rikkaita. Voitin ainakin 40 senttiä!


Ah, vihdoin pääsin istahtamaan alas kiireisen työpäivän jälkeen. Näillä kuohuviinilaseilla kilistimme risteilyn alkaneeksi.

Olimme varanneet molemmille illoille buffet-illallisen, johon kuului melko samanlainen valikoima ruokia kuin Tukholman risteilijöilläkin, tosin mielestäni hieman huonompana ja suppeampana versiona. Oikeaa mätiä ei ollut ollenkaan, mutta onneksi merileväkaviaari maistuu melkein yhtä hyvälle ja sitä oli tarjolla oikein riittävästi. Osa kaloista oli todella ruotoisia, mutta oli tarjoilupöydissä todellisia helmiäkin tarjolla. Odotin ehkä hieman enemmän venäläisiä ruokia, sillä nyt paikallisia sapuskoita edustivat vain pelmenit sekä se ”mäti”.

Tältä buffet-ravintolassa näytti. Hieman kulahtanutta, mutta kuitenkin ihan viihtyisää:

Jä tässä niitä herkkuja nyt olisi:


Saa ottaa kaksi lautasellista kerrallaan jos haluaa.


Meren otuksia. Simpukat oli kiva ylläri!

Jälkiruokapöydästä oli syöty lähes kaikki siinä vaiheessa kun pääsimme ensimmäisenä iltana jälkkärivaiheeseen, mutta onneksi jäätelöaltaasta löytyi vielä montaa eri jäätelömakua. Toisena iltana tarjolla oli nimittäin enää vain mansikkajädeä, vaikka olimme silloin jälkkäreiden kimpussa vielä silloin, kun muitakin makeita juttuja oli tarjolla. Ruokailuaika oli tosiaan lyhyempi kuin Tukholman risteilyllä ja ensimmäisenä iltana meitä tultiin häätämään pois kesken jäätelön lusikoinnin.

Keltainen banaanijäätelö oli parasta.

Jotta en alleviivaisi pelkästään risteilyn huonoja puolia niin täytyy kertoa, että buffetin juomapuoli oli oikein onnistunut. Viinien ja limujen lisäksi buffetin hintaan kuului myös lasillinen kuohuviiniä sekä vodkasnapsi, joista etenkin jälkimmäinen oli tosi hyvää. Juomarannekkeella buffetin baarista sai hakea myös kirkkaita viinoja ja toisena iltana Henkka nautiskelikin lasillisen viskiä illallisen päätteeksi. Nam.


Juomapuoli kunnossa..

Illallisen jälkeen oli vuorossa risteilyn parasta antia. Jos venäläiset osaavat jonkun asian paremmin kuin kukaan muu, niin se on kyllä hyvän shown vetäminen. Humppaklubilla illan aikana esitetty show oli nimittäin heittämällä parempi kuin mikään koskaan missään laivalla näkemäni. Esitykseen kuului venäläistä musiikkia, huikean taitavien tanssijoiden esittämiä tanssiesityksiä, laulua ja mitäs kaikkea muuta siellä nyt olikaan. Esitys kesti mukavan pitkään, oli monipuolinen, todella viihdyttävä ja molempina iltoina erilainen, eivätkä edes hetkittäin vilahtelevat tanssijoiden stringipyllyt haitanneet, sillä itse esitys oli asiallinen ja hyvällä maulla tehty. Lapsetkin voi siis turvallisin mielin ottaa mukaan showta katsomaan. Täydet pisteet huikeasta showsta siis venäläisille.

Esitystä ei saanut kuvata.

Shown jälkeen kävimme vielä hieman tanssahtelemassa yökerhossa ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksaisimme heilua seuraavana päivänä kauniissa Pietarissa. Siitä ja vielä lisää risteilystäkin kuitenkin vasta seuraavissa osissa. Tämäkin postaus täytyi nimittäin jakaa useampaan osaan, sillä muuten tästä olisi tullut sellainen kilometripostaus ettei tosikaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply molly torstai, toukokuu 17, 2012 at 11:34

    Kiva infopaketti!jatkoa odotellessa!Samainen risteily suunnitteilla.Paljonko toi juomaranneke maksoi….?

    • Reply Martina torstai, toukokuu 17, 2012 at 14:46

      Kiva jos tykkäsit. Jatkoa seuraa heti kun saan seuraavat osat valmiiksi. 🙂

      Juomaranneke näyttäisi maksavan tällä hetkellä 60 euroa etukäteen ostettuna. Me maksoimme omistamme 20 euroa, mutta hintaa on sen jälkeen nostettu, sillä onhan kaksikymppiä ihan liian halpa hinta koko risteilyn juomille. 60 euroa on mielestäni ihan kelpo hinta ja tulee täyteen jo esimerkiksi yksistä lasillisista kuohuviiniä per ilta ja parista drinkistä illan esitystä katsellessa. Juomat laivalla eivät nimittäin olleet kovin edullisia, joten suosittelen ranneketta.

  • Reply Veera Bianca torstai, toukokuu 17, 2012 at 12:51

    Olipa ajankohtainen infopläjäys. just eilen pohdin näitä pietarin risteilyjä 🙂

    • Reply Martina torstai, toukokuu 17, 2012 at 14:49

      Hyvä että pläjäytin postauksen sopivaan ajankohtaan! Vaikka tuonkin tässä aika hanakasti esiin risteilyn huonoja puolia, niin voin silti lämpimästi suositella reissua. Pietari on todella kaunis kaupunki ja risteilylläkin oli kivaa, kunhan ei jäänyt tuijottelemaan jokaista kulumaa tai kolhua, ja oppi tietämään, missä ovat siisteimmät vessat. 🙂

  • Reply Anna-S lauantai, marraskuu 10, 2012 at 16:02

    Hehhee tää oli hauska, varsinkin tuo ”ei toimi” osasto 😀

    • Reply Martina lauantai, marraskuu 10, 2012 at 16:20

      Niillä oli varmaan iso kasa valmiiksi tulostettuja ”ei toimi” -lappuja, joita ne voi läntätä kaikkiin rikkinäisiin paikkoihin. Sillä niitähän riitti.. 🙂

    Leave a Reply