Monthly Archives

maaliskuu 2012

Key Lime Pie

Key Lime Pie on Floridan Key-saarilta kotoisin oleva herkku, joka on tehty saarella kasvavista Key lime -hedelmistä. Suomen kamaralla piiraassa joutuu käyttämään ihan tavallisia limejä, sillä täältä tuskin saa Key-saarelaisia (onko toi sana..? Saarelaisia, saarisia, saarelta kotoisin olevia..) limettejä, mutta aikamoista herkkua tavallisistakin saa aikaiseksi. Joten ei huolta, jos et löydä Key -nimisiä limejä, ihan tavalliset käyvät myös oikein hyvin.

Limepiiras on ällistyttävän helppo valmistaa ja ihmettelenkin kovasti, miksen ole tehnyt tätä aiemmin. Juuri sopivassa suhteessa raikkautta ja makeutta sisältävä piiras pomppasi heti kärkikahinoihin kun taistellaan keltaisen keittiön makeiden herkkujen mestaruudesta. Key Lime Pie sopii mitä parhaiten kevääseen, joten otapa resepti talteen ja yllätä vaikkapa pääsiäisvieraasi tai äitisi toukokuun toisena sunnuntaina. Tämän herkun uskoisin maistuvan nirsommallekin kaverille.

Pohja:
– 200 g digestivekeksejä
– 100 g voita tai margariinia
– 1-2 ruokalusikallista sokeria (tämän voi mielestäni jättää poiskin)

Täyte:
– n. 3 kpl limejä
– 6 keltuaista
– 400 g kondensoitua maitoa (makeutettua)
– 1 rkl vaniljasokeria

Koristeeksi:
– 1-2 dl kuohukermaa
– hippanen vaniljasokeria
– limeviipaleita

Aloita tekemällä pohja. Murskaa keksit, sekoita ne pehmeään voihin ja tyrkkää vielä sokerikin joukkoon, mikäli haluat lisämakeutta pohjaan. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista kymmenisen minuuttia 150-asteisessa uunissa.

Sitten on täytteen vuoro. Raasta pestyistä limeistä kuori (vain vihreä osa, valkoinen on kitkerää) ja purista hedelmistä desin verran mehua. Vatkaa keltuaiset ja kondensoitu maito vaahdoksi. Lisää limen kuoret, mehu ja vaniljasokeri ja sekoita vielä vähän. Kippaa täyte vuokaan ja paista torttua 175-asteisessa uunissa noin vartti tai kunnes se on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä rauhassa (vaikka on se hyvää lämpimänäkin, joku malttamaton maistoi..) ja koristele se sitten vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja limen viipaleilla. Minä tyrkkäsin kahden desin kermapurkista ylijääneet kermavaahdot pöytään tarjolle, niin että jokainen sai ottaa annoksensa päälle vähän ekstravaahtoa. Oli hyvvee.

Karibian risteily, osa 3


Aiemmat osat löytyvät täältä ja täältä. Postausten kommenteissa on lisätietoa muun muassa pukeutumisesta ja lapsiperheistä risteilyillä, joten selatkaahan kaikki Karibian risteilyistä kiinnostuneet myös kommenttiboksit läpi ja kysykää rohkeasti jos on jotakin mielessä.


Meidän laiva on parempi kuin teidän laiva!

Ensimmäinen pysähtymispaikkamme oli väliinjääneen Bahaman takia vasta St.Martinin saaren pääkaupungissa Philipsburgissa, jonne rantauduimme heti aamiaisen jälkeen. Tuntui hassulta kulkea yhtäkkiä tasaisella maalla, kun tasapainoelimet keikkuivat vielä aaltojen tahdissa. Koskaan ennen ei ole maa jalkojen alla tuntunut yhtä tukevalta kuin laivasta ulos astuessani. Todella omituinen tunne, voin kertoa. Ihan kuin maa painaisi jalkapohjia vastaan sillä astellessa.


Myrskytuulet olivat kaikonneet yön aikana kuin itsestään ja loppuristeily sujui saarivierailuiden lisäksi leppoisan rauhallisilla Karibian aalloilla seilatessa. Keväällä myrskyt eivät ole kovin yleisiä, mutta syksyllä hurrikaanikaudella kannattaa varautua siihen, että laivan reittiä saatetaan joutua muuttamaan myrskyn takia, ja yksi tai useampia saaria voi jäädä väliin. Syksyiset risteilyt ovat epävakaan sään takia edullisempia ja niitä kannattaakin harkita, jos tietää etteivät muutokset risteilyohjelmassa kaada maailmaa. Hurrikaaneja on turha pelätä, sillä laivat pystyvät kiertämään ne hyvin ja myrskyjen aiheuttamat vaaratilanteet ovat hyvin harvinaisia.




Noniin, jatketaanpa sitten St.Martinin satamasta, jossa meidät toivotti tervetulleeksi paikallinen rytmiryhmä. Iloinen karibialainen musiikki nosti tunnelmaa entisestään ja allekirjoittaneella alkoi lantio keikkua kuin itsestään samalla kun hymy levisi korviin. Mä oon Karibialla ja täällä elämä maistuu niiin makealta!

St.Martinin saarta varten meillä oli selvät suunnitelmat ja hyppäsimmekin heti nuoren jenkkiporukan kanssa taksiin, joka kuljetti meidät Maho Beachille. Kyseinen ranta oli suurin syy miksi valitsimme juuri tämän risteilyn ja miksi ylipäätään aloimme tutkia Karibian risteilyn mahdollisuutta, sillä hurjan näköinen lentokoneranta oli pakko päästä kokemaan. Aivan Maho Beach -nimisen hiekkarannan vieressä on nimittäin lentokenttä, jolle laskeutuu koneita vain muutaman metrin päähän rannalla olijoista. Meteli koneiden alla on huumaava ja aika kuluu kuin siivillä lentokoneita odotellessa.


Rannalla olevaan surffilautaan on kirjoitettu suurimpien koneiden saapumisajat ja ranta-alueen reunalla on kyltti, joka varoittaa lähtevien koneiden aiheuttamista ilmavirtauksista. Ja totta tosiaan, lähtevien koneiden katsominen oli vähintään yhtä suurta hupia kuin laskeutuvien koneiden alla hengailu. Mikä kuolemanvaara täällä paratiisissa muka voisi olla?


Itseasiassa lähtevää konetta hauskempaa oli katsoa hölmöjä ihmisiä, jotka yrittivät sinnitellä lähtevän lentokoneen aiheuttamissa ilmavirtauksissa. Eiväthän he pystyssä pysyneet vaan lensivät poikkeuksetta mereen voimakkaan hiekkapuhalluksen saattelemina. Hullut. Oikeasti tässä voisi sattuakin, jos ilmassa sattuisi lentämään jotakin vähänkin isompaa kuin hiekkaa. Ja voihan se hiekkakin tehdä pahaa jälkeä esimerkiksi silmään puhaltaessaan, joten pysytelläänhän me fiksut suomalaiset kauempana pahimmasta hiekkapuhalluksesta, ja katsotaan vaan sivusta kun muut pelleilevät terveydellään.



Halpaa hupia tarjosivat myös villit ranta-aallot, joissa pystyssä pysyminen oli työn ja tuskan takana. Matala ja suojaisa ranta takasi kuitenkin sen, ettei välitöntä hukkumisvaaraa ollut, vaikka aaltojen heittelyn keskellä suu auki nauraessa tulikin nieltyä hieman suolaista merivettä. Kaikista vaikeinta oli ajoittaa aalloista poistuminen oikein, sillä vaikka syvemmällä vedessä aalloilla oli helppo lillua, kaatoivat matalat vain nilkkaan asti ulottuvat aallot helposti vedestä pois pyrkivän lomalaisen.

Allekirjoittanutkin otti hiekkakuorinnan ranta-aaltojen liikutellessa avutonta selälleen kaatunutta bloggaajaa pitkin rantahiekkaa. En ole varmaan koskaan nauranut niin paljon kuin aaltojen vietävänä, ja taisipa siellä muutama muukin rannallaolija hekottaa heittelehtimistäni katsellessaan. Merelle hetkeksi vetäytynyt aalto jätti allekirjoittaneen lopulta makaamaan selälleen rantahiekalle kuin rantaan ajautuneen sinivalaan. Siinä sitten hihitin hervottomana ja pääsin juuri ja juuri möngertämään pakoon seuraavaa aaltoa, joka yritti napata minut taas mukaansa.

Hiekalla pyörimisen jälkeen kävin tyhjentämässä rantakahvilan naistenhuoneessa bikinieni sisään päätyneen hiekan ja voin kertoa, että siitä olisi saanut kunnon hiekkalinnan, niin paljon hiekkaa oli tunkeutunut pienten bikinieni alle.
Kannattaa siis ottaa hyvin päällä pysyvä uima-asu mukaan jos aiot aaltoihin, sekä tietenkin kamera, jolla ikuistaa pään yli lentävät lentokoneet ja muut hauskat hetket. Lapset kannattaa jättää kotiin tai laivaan, sillä Maho Beach ei ole ihan sieltä turvallisimmasta päästä. Saarella on kuitenkin lukuisia rauhallisempiakin rantoja, joille lapsiperheiden kannattaa suunnata.



Auringon painuttua hauskan päivän jälkeen hieman alemmas menimme odottelemaan meitä sovittuun aikaan hakemaan saapuvaa taksikuskia rantabaariin. Joimme odotellessamme oluet (myös minä maksoin omani, vaikka kyltti vihjasikin ilmaisen juoman saamisen olevan mahdollista) ja loimme vielä viimeiset katseet maailman hauskimpaan rantaan. Samalla kyydillä saapuneiden jenkkienkin piti tulla taksin kyytiin, mutta he katsoivat parhaaksi jäädä nauttimaan porukan naisjäsenten hankkimia ilmaisia juomia (se kyltti..) vielä hetkeksi, joten saimme matkata privaattikyydillä satamaan.





Pysähdyimme matkalla vielä näköalatasanteelle ottamaan muutaman maisemakuvan, jonka jälkeen ryntäsimme nälkäisinä laivan kannelle hodarille. Allekirjoittanut ei ollut muistanut kaiken hauskuuden keskellä lisätä riittävästi aurinkorasvaa, joten paahtavan kuuman auringon aiheuttama punoitus alkoi näkyä hipiässäni ja rusketusrajat olivat melkoiset.

 


Kaikilla mausteilla!



Illalla laivan kannella järjestettiin disko, jossa pääsi tanssimaan tähtitaivaan alla sekä seuraamaan erilaisia ohjelmanumeroita ja kilpailuita, joita risteilyisännät ja -emännät järjestivät. Me olimme sen verran väsyneitä pitkän rantapäivän jäljiltä, että vetäydyimme suosiolla hyvissä ajoin hyttiimme rasvailemaan palanutta ihoamme ja odottamaan seuraavana aamuna koittavaa Neitsytsaarille saapumista.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii!

Töölönrannan brunssi

Pääsin viime sunnuntaina elämäni ensimmäiselle brunssille, kun Käly ja Insinööri (eli Huli ja herra Longfield) veivät meidät Töölönrantaan herkuttelemaan kiitokseksi heidän koiransa hoidosta. Aika kiva kiitos siitä, että saimme ihanan vieraan luoksemme viikon ajaksi. Sunnuntai valkeni kauniin aurinkoisena ja kevätauringon säteet lämmittivät ihanasti, kun ihailimme maisemia ravintolan edessä ennen brunssille siirtymistä.

Ihanat maisemat ilahduttivat ikkunapöydässä istunutta seuruettamme koko parituntisen brunssin ajan ja viimeistään tuolla hetkellä uskoin, että lähestyvä kevät on ihan oikeasti tosiasia. Kippistimme lasillisilla kuohuvaa ja ryntäsimme alkupalapöydän kimppuun.


Omia lemppareitani alkuruoista olivat ennalta-arvatusti pikkublinit ja mätimousse sekä lämminsavulohi sitruuna-aiolin kera, paahdetut kasvikset ja herkkusienet sekä kanaa ja pekonia sisältänyt maalaissalaatti. Kaikki muukin alkuruokabuffetissa oli todella herkullista enkä keksi yhdestäkään ruoasta mitään valittamista, vaikka kuinka yritän. Alkuruoat olivatkin brunssin ehdotonta parhaimmistoa.

Pääruoaksi tarjoiltu loimutettu lohi sekä palsternakkapyree oli niin ikään varsin suussasulava tapaus, vaikken jaksanutkaan syödä annosta ihan kokonaan. Sen siitä saa kun santsaa liikaa alkuruokia.. Henkan nauttima karitsan paahtopaisti rosmariiniperunoiden kera oli kuulemma myös oikein hyvää ja uskon, että myös kasvisvaihtoehto olisi ollut herkullista, vaikkei seurueestamme kukaan sitä valinnutkaan.

Brunssin heikoin lenkki oli jälkiruokapöytä, joka näytti aluksi kovin vaatimattomalta ja valikoimaa olisikin saanut olla hieman enemmän. Pöydässä olleet herkut yllättivät kuitenkin toimivilla makuyhdistelmillään. Vaniljapannacotta ja kaneliomena sekä ananas ranskankerman kanssa olivat molemmat todella herkullisia yhdistelmiä. Suklaakakkukin oli hyvää, vaikka omaan makuuni se olisi saanut olla vielä hieman suklaisempaa. Myös juustovalikoima ilahdutti juustofania, ja lemppariyhdistelmääni valkohomejuustoa suolakeksin päällä tulikin ahmittua siinä vaiheessa jo aivan liian täynnä olevaan mahaan.

Kokonaisuutena brunssi oli todella ihana. Aurinkoinen sää, paras seura, asiallinen palvelu ja siisti ravintola loivat upeat puitteet kiireettömälle kevätsunnuntaipäivälle. Myös julkkiksia tuli bongailtua koko viikon edestä, sillä samaan aikaan kanssamme brunssilla olivat ainakin Raili Hulkkonen, Joona Puhakka, Teresa Välimäki ja uskomattoman kaunis Iina Kuustonen. Kiireetön brunssi oli niin tervetullut piristys pitkän viikon päätteeksi, että taisin jäädä kerrasta koukkuun. Mietinkin tässä juuti, minne haluaisin mennä seuraavaksi nauttimaan brunssia? Onko ehdotuksia?

P.S Paremmin brunsseihin perehtyneen Hulin postaus arvosanoineen ja upeine kuvineen tästä samaisesta herkutteluhetkestä löytyy täältä.