Monthly Archives

helmikuu 2012

Karibian risteily, osa 2


Kas tässä reittimme.


Ensimmäinen osa
täällä.

Kun olimme tutustuneet laivaamme, vilkuttaneet lähtevän aluksen kannella taakse jäävälle Miamille ja nauttineet ensimmäiset drinksut sekä välipalaksi sushia, olivat matkalaukkumme saapuneet hyttiimme ja aloimme laittautua valmiiksi illallista varten. Matkalaukuthan meiltä otettiin heti satamassa taksista ulos astuttuamme, ja laivan henkilökunta hoiti ne puolestamme hyttiin asti. Taisivat he siinä välissä tarkistaa laukkujemme sisällönkin, mutta siinäpähän penkoivat kymmeniä bikineitä sisältäneen laukkuni. Ei haittaa.

Meidän tarvitsi tosiaan hoitaa vain itsemme ja käsilaukut laivaan, mikä oli toki varsin mukavaa, kunhan muistaa ottaa huomioon, etteivät matkalaukut tule ihan heti hyttiin, vaan vasta useamman tunnin päästä. Käsilaukkuun kannattaa siis pakata kaikki, mitä ajattelee tarvitsevansa laivalla ensimmäisten tuntien aikana. Konkariristeilijöillä oli esimerkiksi uima-asut käsilaukussa mukana, joten he pääsivät heti kylpemään aurinkoon ja pulikoimaan uima-altaaseen. Muista myös matkaliput ja passi, mistä sinua kyllä muistutetaan kun jätät matkalaukut iloisille virkailijoille.

Kun ilta koitti, ryntäsimme muiden matkustajien kanssa odottamaan illallisravintolan aukeamista. Risteilyä varatessa sai valita, haluaako syödä joka ilta samaan aikaan samassa pöydässä, vai ruokailla oman aikataulun mukaan. Jos ei halua sitoutua tiettyyn ruokailuaikaan, voi ruuhkaisimpina aikoina joutua odottamaan, mikäli haluaa syödä jommassakummassa pääravintoloista, joissa tarjoillaan päivittäin vaihtuva neljän ruokalajin illallinen.

Me valitsimme vapaan aikataulun, ja koska olimme ensimmäisenä iltana ravintolan ovella juuri sen auetessa, ei kahden hengen pöytiä ollut enää vapaana. Tarjoilija kysyi haluammeko odottaa tovin vai liittyä isompaan seurueeseen, ja nälkäisinä valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Niinpä meidät ohjattiin kahden ikääntyneen jenkkipariskunnan kanssa samaan pöytään istumaan, ja ilta meni mukavasti rupatellessa kohteliaan kiinnostuneiden harmaapäiden kanssa. Pöytäseurueemme oli kovin kiinnostunut Suomesta ja meistä, olimmehan me ainoat suomalaiset koko jenkkien kansoittamalla laivalla ja vieläpä sieltä nuoremmasta päästä.

Vanhusten kummastuneista katseista huolimatta kuvasimme kaikki annoksemme, kuten teimme kaikilla risteilymme illallisilla. Sen sijaan että läväyttäisin tänne kaikkien viikon aikana syömiemme annosten kuvat, julkaisen kokonaisuudessaan vain tämän ensimmäisen illallisen, ja jatkossa esittelen vain aterioiden parhaat palat.
Alkuruoaksi otimme kevätkääryleitä ja jonkun tuollaisen toisen kaverin, josta en muista enää muuta kuin että se oli hyvää. Illallismenu vaihtui tosiaan joka ilta ja joka ruokalajille oli muutama vaihtoehto, joista sai valita mieleisensä annoksen.

Me otimme tuttuun tapaan lähes aina kahta eri ruokaa, joita vaihdoimme puolessa välissä niin, että saimme maistella mahdollisimman montaa eri annosta. Tämä huvitti pöytäseuruettamme kovasti, ja eräs muuten melko hiljaa pysytellyt papparainen heitti hauskoja vitsejä touhujamme katsellessaan. Se oli mun lempparipappa. Ei turhia höpötyksiä vaan silloin tällöin pilke silmäkulmassa heitettyjä nerokkaita kuittailuja outojen suomalaisten touhuista.
Alkuruokien jälkeen tarjoiltiin jonkinlaista välikeittoa, joka oli poikkeuksetta aterian heikoin lenkki. Ensimmäisenä iltana keittomme oli laimeaa lihalientä, jossa oli seassa pieniä sienen palasia ja yrttejä. Ei mitään taivaallista herkkua, mutta kyllä tuon pienen kupollisen lusikoi naamaansa.
Pääruokaksi valitsimme kaksi erilaista liha-annosta. Oikein hyviä olivat molemmat. Näiden jälkeen vatsat alkoivat olla jo kovin täynnä, ja vielä pitäisi jaksaa jälkiruokaa. Onneksi makeat ruoat menevät eri mahaan kuin suolaiset, joten ei muuta kun kakkua pöytään kaverit!
Suklaakakku metsämarjojen kera oli herkullista, mutta tuon toisen, mikä lie kohokas se nyt olikaan, koostumus oli vähän hassu. Maku oli kuitenkin hyvä, varsinkin kun laittoi paljon vaniljakastiketta päälle. Kaunis sydämenmuotoinen suklaaleivonnainen oli Henkan vieressä istuneen papparaisen, joka halusi kuvauttaa myös oman annoksensa kuultuaan puolivahingossa blogistani. Leivos oli nimeltään Love Boat ja se oli listalla joka ilta, kuten muutama muukin vakioannos.

Muistakaa, että Casinolla ei sitten saa kuvata.

Illallisen jälkeen lyllersimme vatsat täynnä haistelemassa laivan iltatunnelmaa. Kävimme juomassa jälkkäridrinkit ja vetäydyimme ajoissa hyttiin nukkumaan, sillä huomenna olisi luvassa ensimmäinen saaripäivä.

Hyttipalvelijamme Romulo kävi joka ilta hytissämme meidän ollessa syömässä tai muissa iltariennoissa. Hän avasi petimme, jätti sängylle suklaata ja muita ylläreitä, kuten tällä kertaa laivayhtiön rantakassin seuraavan päivän Bahamalle saapumista ajatellen. Päivittäin hyttiin ilmestyi myös risteilyohjelma sekä infopaketti seuraavan päivän saarikohteesta, joita selailimme joka kerta innostuneina kuin pienet porsaat.

Ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena ja allekirjoittanut vietti ihanan raukean tovin tuijottaen ikkunasta kaunista Karibian maisemaa, ennen kuin nousin ylös sängystä. Avasimme television infokanavan, jossa kerrottiin sijaintimme, reittimme, sää ja muuta oleellista tietoa. Pian kapteeni kuulutti meidän jättävän Bahaman väliin, sillä aallot olivat niin isot, ettei yhteysaluksella kulkeminen olisi ollut turvallista. Ja totta tosiaan, iso laivamme keikkui niin paljon, että turvallisuussyistä minäkin nuori ihminen valitsin jalkaani matalimmat kengät, etten kaatuisi mukkelismakkelis esimerkiksi portaita alas.

Väliinjäänyt saarivierailu hyvitettiin matkustajille vähentämällä risteilyn hinnasta jonkun verran dollareita. Lisäksi seuraavalla saarella luvattiin viipyä hieman pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Tämä sopii meille! Menetetty saaripäivä ei juurikaan harmittanut, vaikka olisihan Bahamakin ollut kiva nähdä. Laivalla oli niin paljon tekemistä, että yksi ylimääräinen meripäivä oli kuitenkin vain tervetullut. Edessämme olisi nyt siis kaksi meripäivää, jolloin meillä olisi aikaa tutustua laivamme tarjoamiin aktiviteetteihin oikein kunnolla.
Ihan ensimmäiseksi parkkeerasimme yläkannen ikkunapöytään aamiaiselle hiomaan päivän suunnitelmaa. Buffetaamiainen oli valtavan runsas, josta löytyi perusvalikoiman lisäksi joka aamu vaihtuvia erikoisuuksia. Tukevan aamiaisen jälkeen hengailimme hetken kannella aamupalaa sulatellen, kunnes suuntasimme laivan päädyssä sijaitsevalle kuntosalille treenaamaan.


Keikkuvan laivan kyydissä crossailu oli hieman haastavaa, mutta pysyin kuitenkin heiluvan kuntolaitteen kyydissä kun tuijottelin edessä aukeavan merimaiseman horisonttia. Kyllä muuten kelpasi niissä maisemissa jumpata.

Saanko esitellä lomaromanssini Mac and Cheese tuossa etualalla.


Kunnon hikitreenin jälkeen kävimme suihkussa, lepäsimme hiukan, ihastelimme isoja aaltoja, kiertelimme kaupoissa ja kun nälkä tuli, menimme testaamaan laivan lounasbuffetin. Lounas oli vähintään yhtä runsas ja monipuolinen kuin aamiainenkin, ja jos siellä ei saa vatsaansa täyteen, niin ei sitten missään. Lounaallakin oli tarjolla perusvalikoiman lisäksi lukuisia päivän erikoisuuksia, jotka takasivat sen ettemme olleet viikon aikana lähelläkään kyllästymistä. Aina löytyi jotain uutta ja ihanaa maistettavaa. Niin ja aina löytyi myös mac and cheesea, jonka upeuden tajusi meistä kahdesta vain minä. Juustoa, voita ja höttöhiilareita, ihan parasta lomaruokaa!

Jälkkäripöydässä oli joka päivä ainakin tuoreita marjoja ja hedelmiä, ihania tartaletteja sekä omia lemppareitani suklaisia leivonnaisia, jotka sulivat suuhun. Nammm.. On varmaan sanomattakin selvää, että tällä reissulla elopainoa tarttui mukaan muutama kilonen. Mutta lomalla voi tarttuakin! Se on melkeinpä suotavaakin, sillä ilman herkuttelua ei ole kunnon lomaa.

Tällä kertaa illan teemavärimme oli turkoosi, johon pukeuduimme molemmat sitten kun ilta koitti. Hölmö teemaväripukeutumisemme jatkui koko reissun ajan, minkä myös kanssamatkustajamme huomasivat kehuen kohteliaasti yhteensopivia asujamme. Todellisuudessahan näytimme varmasti todella pelleiltä, mutta kohteliaat jenkit vain sanoivat meidän olevan söpöjä samanvärisissä asuissamme.

Tuo tuossa keskellä ei sitten ole tuhkakuppi vaan kulhollinen pieniä suolaisia naksuja. Ja kuten varmaan arvasittekin oli oikeanpuoleinen drinkki minun ja vasemmanpuoleinen miehekäs juoma Henkan.

Ennen illallista kävimme Martini Barissa alkudrinkillä, sillä olimme antaneet itsellemme luvan maistella alkoholia hieman enemmän nyt, kun seuraavanakin päivänä olisi tiedossa meripäivä. Tällä kertaa, kuten kaikkina jäljellä olevina iltoina, illallistimme kahdestaan ja saimme turista rauhassa tyhmiä juttujamme suomen kielellä.
Illan menu
Alkuruoat olivat toodella hyviä. Katkarapujuttua sekä ikilemppariani prosciuttoa ja melonia. Nam.
Tällä kertaa keittokin oli onnistunut.
Toinen pääruokamme oli kalaa.
Ja jälkkäriksi maistui jätskikakku.

Illallisen jälkeen suuntasimme tietovisaan, joita laivalla järjestettiin useita päivän aikana. Tämä sopi meille ja koukutimmekin itsemme erilaisiin visailuihin aika lahjakkaasti. Tietovisaisäntäkin oppi tuntemaan meidät ja vitsaili kustannuksellamme. Olimme ne tietovisoista pitävät suomalaiset, jotka eivät tunne edes kieltä, mutta osallistuvat silti. Ja pakkohan se on myöntää, että vaikka kieltä osaammekin, olivat jenkeille suunnatut kysymykset välillä hieman haasteellisia. Hauskaa meillä oli silti, ja sehän on pääasia.

Tietovisojen lisäksi laivalla oli runsaasti muutakin ohjelmaa. Tämä heilahtanut stand up -koomikko kuului ehdottomasti parhaimmistoon ja pubi olikin herran toisen shown aikana niin täynnä, ettemme mahtuneet millään mukaan. Onneksi olimme ehtineet hihitellä jo ensimmäiselle esitykselle.


Jos ja kun stand up -koomikko oli hurjan hyvä, niin laivalla esiintynyt taikuri oli sitävastoin hurjan huono. Ilmeisesti kuitenkaan jenkkivanhukset ja -lapset eivät nähneet ilmassa leijuvia vaijereita ja muita todella huonosti peiteltyjä huijauksia, sillä taikuri sai hurjat seisoma-aplodit tyhmiltä jenkeiltä. Tai sitten yleisö oli vain kohteliasta, sillä ne vaijerit loistivat ihan oikeasti salin takaosassa sijaitseville paikoillemme asti ilman että tarvitsi edes siristellä silmiä.

Maistelimme illan aikana erilaisia drinkkejä, rupattelimme ja kiertelimme katsastamassa erilaisia esityksiä ja ohjelmanumeroita. Yön pikkutunteina siirryimme keikkuvan paattimme yökerhon vilkkuvalle tanssilattialle jammailemaan paljain jaloin. Tanssihetki oli yksi risteilyni ikimuistoisimmista, sillä tunsin olevani niin vapaa ja onnellinen heiluessani Karibian aaltojen tahdissa ilman kenkiä. Ulkopuolisen näkövinkkelistä vaikutin varmasti huumaantuneelta hörhöltä, mutta ulkopuolisen mielipidettä ei kysytä. Mä saan heilua niin paljon kun mä haluan, sillä mä oon lomalla nyt!


Myöhemmin yöllä kotimatkalla hyttiin törmäsimme myös Ghostbustersiin. Laivayhtiöllä on näköjään kaikki keinot käytössä matkustajien turvallisuuden takaamiseksi.

Toinen aamu Karibialla alkoi jälleen myrskyisissä merkeissä, kun laiva keikkui isoissa aalloissa niin, että meille raukoille tuli ihan paha olo. Edellisen illan drinkeillähän ei ollut vaikutusta asiaan..

Heikossa hapessa olleet risteilijät päättivätkin testata hyttipalvelua ja tilata pizzan aamiaiseksi. Puhelin käteen siis ja hetken kuluttua tarjoilija koputteli ovella pizza kädessään. Parasta.

Kun pizza oli syöty tutkimme hyttipalvelun listaa lisää ja teimme uuden tilauksen. Kai nyt kun nämä kaikki herkut kuuluvat risteilyn hintaan, ja niitä voi tilata hyttiin ihan mielinmäärin! Niinpä otimme puhelimen uudelleen esiin ja tilasimme niin ison satsin sapuskaa kuin vain suinkin kehtasimme. Henkka haki hyttimme välittömässä läheisyydessä sijainneesta Casinosta vielä täydennystä limumukeihimme ja puitteet leffapäivää varten oli valmiit. Limppariahan saimme hakea niin paljon kuin halusimme, sillä olimme ostaneet muutaman dollarin hintaiset limupaketit risteilymme ajaksi. Limumuki olikin oikein mukava kaveri helteisellä Karibialla seilatessa.
Pienenpieni välipala vain..

 

Hampurilaisateria ei halunnut näyttäytyä oikein päin.

Toinen meripäivä menikin pitkälti hytissä herkutellessa ja leffoja katsellessa. Taisimmepa ottaa välillä pienet torkutkin ja jatkaa sitten taas Titanicin katsomista. Oikeasti, hytissämme näkyvällä leffakanavalla näytettiin heti risteilyn ensimmäisinä päivinä Titanic sekä se toinen laivanuppoamisleffa, jonka nimeä en nyt muista. Kivat niille, jotka pelkäävät laivoja ja merellä seilaamista. Lapsillekin kivaa iltakatsottavaa, niin tulee sitten varmasti uni eikä pelota yhtään heilua Karibianmeren myrskyisillä aalloilla.

Niin ja mehän tosiaan seilasimme juuri tuolloin pahamaineisella Bermudan kolmion alueella. Heikompaa olisi varmaan hirvittänyt, mutta musta se oli vaan hauskaa. Äiti mä oon Bermudan kolmiossa ja meidän laiva menee melkein ylösalaisin!

Lähes kokonaan hytissä vietetyn rentoilupäivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan, sillä huomenna olisi maata näkyvillä! Laivamme rantautuisi St.Martinin saarelle, eli saarelle, jota olimme odottaneet kaikista eniten. Halusimme olla pirteitä Maho Beachilla lentokoneita katsellessamme, sillä kyseinen ranta oli suurin syy miksi varasimme juuri tämän risteilyn ja tämän reitin.

Seuraavissa Karibian risteilyn postauksissa päästään muun muassa St.Martinille sekä romminhuuruisille Neitsytsaarille. Pysy mukana, sillä tiedossa on ratkiriemukasta menoa, yksi aaltojen vallassa pyörivä bloggaaja sekä kaksi krapulasta uuteen nousuun päässyttä hulvatonta baarimikkoa, jotka yrittivät saada meidät hylkäämään laivamme ja jäämään St.Thomasille.

Romulolla oli myös minttusuklaata.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii!

Karibian risteily, osa 1


Yksi unelmieni lomakohteistani on ollut iät ja ajat Karibia, tai oikeastaan Karibian risteily. Olen aina ajatellut, että sitten joskus monen vuoden kuluttua kun minulla on varaa, menen aivan varmasti risteilemään Karibian turkooseille aalloille. Eksyn valtavan risteilijän käytäville ja tanssin kannella kuuman auringon alla. Vierailen toinen toistaan kauniimmilla saarilla, juon rommia, syön hyvin ja nautin olostani.

Noh, tämä Once in a lifetime -kokemus toteutettiin kuin varkain viime vuoden keväänä, kun päätimme pitää kunnon loman ennen kun taloprojektimme pärähtää kunnolla käyntiin. Selasimme nettiä ja huomasimme, ettei kalliina pidetty risteily ole niin ökyhintainen kuin mitä mielikuvamme kertoivat. Toki jos varaat suoraan matkatoimistosta ylihinnoitellun pakettimatkan, saat maksaa itsesi kipeäksi, mutta pienellä vaivannäöllä voit säästää sievoisen summan. Suosittelenkin ehdottomasti varaamaan lennot, risteilyn sekä majoituksen erikseen, ja mitä aiemmin alat matkaa suunnitella, sitä kauemmin ehdit kytätä hyviä tarjouksia. Risteily kannattaa varata dollarihintaisilta sivuilta, sillä valuuttakurssista riippuen dollarihintaisen risteilyn voi saada huomattavasti halvemmalla kuin maksamalla risteilyn hinnan euroissa.

Risteilymme reitti kulki itäisellä Karibialla ja viikon aikana oli tarkoitus vierailla neljällä eri saarella. Laivamme tottelee nimeä Ruby Princess ja siihen mahtuu 3080 matkustajaa. Määrä on vain hieman yli 500 henkeä enemmän kuin mitä mahtuu esimerkiksi Viking Linen Gabriellalle, mutta Karibian risteilijöillä hyttikansien ja viihdekansien suhde onkin hieman eri kuin tutuilla Tukholman risteilyaluksilla. Älkää siis tuijottako matkustajamäärää aluksen kokoa arvioidessanne, sillä se ei kerro läheskään koko totuutta.

Ruby Princess on niin valtava, että onnistuin eksymään laivaamme vielä risteilyn toiseksi viimeisenä päivänä. Okei, meikäläisen suuntavaisto on harvinaisen huono, mutta kyllä parempisuuntavaistoisempi Henkkakin joutui vähän väliä miettimään sijaintiamme. Eikä paattimme ollut edes mikään jättiläinen verrattuna muihin Karibian merellä seilaaviin risteilijöihin. Esimerkiksi eräs Allure of the Seas näytti prinsessamme vierellä aikamoiselta jättimöhkäleeltä lähtöpäivänä Miamin satamassa.


Se vasta onkin valtava.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin miljoonatuhatta sanaa, on tästä alkava neliosainen Karibian risteilystämme kertova postaussarja varsin kuvapainotteinen. Ihan ensiksi, saanko esitellä laivamme:


Tässä hän odottaa meitä Grand Turkin edustalla.


Ja tässä paattimme on valmiina vastaanottamaan romminhuuruiset matkustajansa Neitsytsaarilla.


Yksi laivan ulkokansista.


Lisää ulkokantta. Tuolta löysi helposti oman auringossalekottelupaikkansa.

Porealtaitakin oli useita. Ne tosin olivat niin kuumia, etten pystynyt seisomaan siellä kuin nilkkoihin asti vaikka kuinka yritin pulahtaa syvemmälle. Suomalaisille riittäisi vähän viileämpikin allas, tarkoitus ei kai kuitenkaan ole keittää ihmisiä? Onneksi normiuima-altaissa oli sopivamman lämpöistä vettä.


Yksi monista laivan ruokaravintoloista.


Laivaan tutustuessamme näimme yhtäkkiä tulevaisuuteen ja otimme siitä ylläolevan kuvan: Siellä me kävelemme harmaantuneina käsi kädessä sadannella risteilyllämme.


Lisää sisätiloja..


Kaikenlaisia baareja..


Pieni taidemuseo. Me ihan oikeasti kiertelimme täällä eräänä iltana arvostelemassa tauluja. Varsinaiset taidekriitikot. Onneksi muut matkustajat eivät ymmärtäneet suomenkielisiä arvosteluitamme, vaikka oli siellä hienojakin teoksia.


Aulassa setä soittaa pianoa ja siellä on mummot ja papat sikinsokin.

Heti laivaan päästyämme kiersimme tietysti malttamattomina tutkimassa mitä kaikkea seuraavan viikon kodistamme löytyy. Allekirjoittanut taisi jopa tanssia pienen karibiatanssin hyttikäytävällä heti alkajaisiksi, kun laivan kaiuttimista tuli niin mukaansatempaavaa musiikkia. Tästä on valitettavasti olemassa myös videotodiste, mutta taidan säästää silmiänne pitämällä sen sensuroituna. Ja ei, en ollut nauttinut siinä vaiheessa vielä tippaakaan alkoholia! Elämä ja Karibian lämpö vain juovuttivat pienen ja innokkaan maailmanmatkaajan.


Hetken alusta kierreltyämme maltoimme istahtaa kannelle siemailemaan aurinkoiset drinkit odotellessamme laivan lähtemistä satamasta. Ekat drinkit Karibialla, kyllä maistui hyvälle!

Heti alkajaisiksi laivalla oli pelastautumisharjoitus, jolloin kokoonnuttiin omalle pelastautumisasemalle, eli tutummin sinappiasemalle. Pelastusliivit päälle ja kuuntelemaan mitä pitää tehdä, jos italialainen kapteeni vikittelee komentosillalla kaunista naista sen sijaan, että ohjaisi laivaa ja väistelisi karikoita. Me tosin koimme tärkeämmäksi istahtaa viinibaarin ikkunapöytään nauttimaan lasit valkoviiniä ja herkuttelemaan sushilla, joten missasimme iloisesti koko pelastautumisharjoituksen. Asiat tärkeysjärjestykseen ja silleen..


Pitäähän ihmisen saada välipalaa silloin kun on nälkä.


Oli muuten varmasti tuoretta kalaa.


Otimme sentään kuvan sinappiasemastamme. Tänne siis jos tulee hälytys.


Vihdoin lähdimme satamasta kohti viikon kestävää ihanaa seikkailuamme Karibian aalloissa.


Hei hei Miami! Ihmiset vilkuttivat rannalta ja parvekkeiltaan paattimme töräyttäessä torvella heipat rannalle ruikuttamaan jääneille kavereille. Matka voi alkaa! Seuraavassa osassa kerron ensimmäisistä päivistämme Karibian aalloissa, joten pysy mukana!



CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii!