Monthly Archives

toukokuu 2011

Katz’s Deli


Tiedättehän sen ohjelman, jossa hassu ukko syö kaikkea äärimmäisen herkullisen ja epäterveellisen näköistä pitkin poikin Yhdysvaltoja, ja ottaa osaa erilaisiin ruokahaasteisiin vetämällä itsensä aivan ähkyyn jättimäisillä annoksilla, polttamalla vatsansa törkeän tulisilla ruoilla tai jäädyttämällä itsensä jättimäisen jäätelöannoksen äärellä. Ukon nimi on Adam Richman ja ohjelman nimi Man versus food (suomalainen nimi Kuuluisat kuppilat). Ohjelma on yksi minun ja Ukkelin lemppareista, ja Nykissä ollessamme olikin aivan pakko päästä lounaalle erääseen ohjelmasta tuttuun ravintolaan.

Porukkaa oli paikalla ihan kiitettävästi.

Katz’s Delicatessen on perustettu vuonna 1888 ja se on tunnettu herkullisista sandwicheistaan. Adam Richman vieraili kuppilassa ohjelmansa New Yorkin jaksossa esitellen katsojille annoksen nimeltä Reuben Combo. Olikin itsestään selvää, että minä ja Ukkelikin syömme kyseisen annoksen vieraillessamme ravintolassa.



Leipä oli suurin koskaan näkemäni ja sen sisällä oleva liha jotain niin äärimmäisen hyvää, etten osaa edes kuvailla sitä kunnolla. Vaikka menimme ravintolaan hyvin nälkäisinä ja söin herkkuannostani niin paljon kuin vain mitenkään jaksoin, en saanut millään syötyä sitä kokonaan.


Lopetellessamme syömistä, ilmestyi pöytämme viereen tutun näköinen mies, joka komeili lukuisissa ravintolan seinillä olevissa tauluissa erilaisten julkkisten kanssa. Kyseessä oli paikan omistaja, joka kierteli ravintolassaan kysellen mistä tulemme, mitä söimme ja mitä pidimme annoksesta. Herra kertoi Adam Richmanin käyneen kuppilassa jo lapsena, ja ruokajuomaolusista rohkaistuneina pyysimme miestä samaan kuvaan Ukkelin kanssa, mihin hymyilevä kaljupää suostui ilomielin.


Seinältä löytyi kuva myös Adamista paikan omistajan kanssa.

Olemme ehkä vähän hölmöjä, mutta vierailu kyseisessä kuppilassa oli yksi lomamme kohokohtia, ja ajattelen vieläkin kuola valuen herkullista Reuben Comboa. Suosittelenkin ehdottomasti Katz’s Deliä kaikille Nykissä vieraileville. Sisällä ei kannata vain piipahtaa, sillä ovella otetaan pieni maksu kaikilta, jotka astuvat sisään kuppilaan, vaikkei siellä edes söisi mitään. Tämä on varmasti ihan fiksu ratkaisu, sillä viimeistään Adam Richmanin ansiosta paikasta on tullut suosittu nähtävyys ja se on täynnä niin paikallisia kuin turistejakin, jotka ahmivat hyvällä ruokahalulla herkkuleipiään.

Tässä hieman sotkuinen ja epäselvä kartta ravintolan sijainnista, josta olisi ollut meillekin apua ravintolan löytämiseksi. Ei olisi tarvinnut häiritä poliisia niinkin tärkeän asian kanssa kuin ”Apua, missä on Katz’s Deli. Meillä on nälkä!”. Sori poliisimiehet ja -naiset, mutta kun asiamme oli oikeasti kovin tärkeä…

Her name was New York, New Yoooorkk..



Oikeasti, mitä hittoa! Mitä nämä taivaaseen asti ulottuvat talot ovat? Tai nuo autot, joista yli puolet on keltaisia takseja? Tai tuo järjetön valoshow tuolla aukiolla? Entäs tämä tilaamani pieni take away -kahvi, joka riittäisi täyttämään kuukauden kofeiinitarpeeni? Miten on mahdollista, että pikkuruiseen nurkkakioskiin mahtuu enemmän valikoimaa kuin lähi-Alepaani? Entä miksi kaikki sanovat minua guyksi? Pitäisikö tästä metrokartasta saada jotain selvääkin? Ja miksi kaikki näyttää kuitenkin ihan tutulta?? Juu-u, oli pienellä tytöllä vähän pää pyörällä ensi hetkinään New Yorkissa.

Kulmakuppilan valikoimassa oli todellakin valinnan varaa:




Oli hassua tallustaa kaupungissa, joka on tullut tutuksi niin monesta tv-sarjasta ja elokuvasta, mutta joka on kuitenkin ihan vieras. Pilvenpiirtäjät olivat ensimmäinen asia, jotka saivat silmäni pyörylöiksi. Joo kyllä mä tiesin että ne on isoja, mutta että ihan oikeasti NOIN isoja! Huippaa kun katsoo ylös. Tai kun katsoo alas Empire State Buildingin näköalatasanteelta (oli muuten hurja hissimatka hissikammoiselle). Joka kadunkulmassa myydään hodareita tai niitä rinkelirinkuloita, joiden nimeä en muista. Joka toisessa kadun kulmassa on Starbucks. Joka korttelissa on vähintään yksi aamiaispaikka. Joka tien varresta saa taksin ottamalla yhden askelen kohti autotietä. Ei tarvitse edes heilauttaa kättä kun lähin keltainen auto tuuttaa jo kysyen ”Saisiko olla kyyti jonnekin?”.





Aikamoinen paikka. Aikamoista oli myös Nykin ruokatarjonta. Aamiaispaikkoja oli tosiaan joka kadun kulmassa, ja ehkäpä tärkein aamupala-asia olivat bagelit. Meidän lähikuppilassa oli ainakin kahdeksaa eri bagel-laatua, joista hurjin oli vihreän värinen. Bagelin täytteeksi sai valita mieleisensä lukuisista täytteistä, joista ainakin tuorejuusto tuntui olevan pop. Ja nyt täytyy nolona tunnustaa, etten kuitenkaan syönyt Nykissä yhtäkään bagelia.. Katsoin kyllä kun muut tilasivat niitä, lasketaanko se? Niin ja Karibian risteilyllä söin yhden bagelin, jonka väliin tungin tuorejuustoa, lohta ja sipulia. Se oli hyvää.


Ensimmäisen aamun aamiaisleivät, kahvi sekä tuorepuristettu appelsiinimehu.


Ja viimeisen aamun aamiaisleivät. Kuten kuvasta näkyy, rakkaus Dr. Pepperiin oli jo roihahtanut.


Sen sijaan, että olisin tilannut bagelin aamiaiseksi, tykästyimme Ukkelin kanssa ihaniin lämpimiin aamiaisleipiin, joiden välissä oli juustoa, kananmunaa sekä pekonia. Juomaksi otimme kahvia ja Dr. Pepperiä, joista jälkimmäiseen ihastuimme täysillä lomamme aikana. Kahviinhan olemme jo ihastuneet aiemmin koti-Suomessa, vaikken saisikaan juoda sitä kovin paljon. Toisaalta nyt kun verenpainemittarini on äidillä, en näe missä lukemissa paineeni huitelevat. Ja sitä mitä ei näe, ei ole olemassa, joten voin juoda kahvia niin paljon kuin haluan, ja leikkiä että verenpaineeni pysyy silti matalalla. Ai että mä olen ovela.


Joka kadun kulmassa oli myös hodarikoju, josta oli toki pakko saada suuhunsa perinteinen hodari sinapilla ja ketsupilla. Hyvää oli, mutta vielä parempaa olivat Philly Cheese Steak -nimiset hodarin sukulaiset, joita sai samaisista kojuista kuin perinteisiä kuumia koiriakin. Phillyt vetelimme ensimmäisen kerran naamariimme Central Parkissa kevään ensimmäisellä piknikillämme. Maistui. Rabies-oravallekin olisi varmaan maistunut, mutta sitä ei saanut syöttää vaikka se olikin ihan kesy.


Tekisi mieli jo haukata..


Phillyt mamin syleilyssä.


Ehdoton lempparini ja kuolaamisunieni kohde Nykissä olivat kuitenkin iiiiihanat juustokakut ja etenkin suklaan makuinen juustokakku. Se oli valehtelematta parasta mitä loman aikana söimme. Tilasimme samaan aikaan tavallisen New York cheesecaken sekä suklaaversion syödäksemme molemmat palat puoliksi. Minä aloitin tavallisesta versiosta ja jo se oli jotakin niin hyvää, että olisi tehnyt mieli hotkaista koko pala kerralla suuhun. Vaan suklainenpa olikin vielä sata kertaa parempaa, enkä osaa edes kuvailla sen mahtavuutta kunnolla. Koostumus oli ihanan suussasulava, täyteläinen, pehmeä ja tahmainen. Ja se maku, oijoijoi. Sitä en osaa kuvailla muuten kuin sanalla: Ihanaaaaaaa (Leijonat, ihanaa)!! Maistoimme Nykissä vielä mansikkaistakin juustokakkua, ja kuten arvata saattaa, myös se oli herkullista.


Maailman parasta herkkua.


Mansikkaisessa versiossa oli ihanan raikas kuorrute.


Nykin ruokakauppojen tarjonta oli myös omaa luokkaansa. Jo erilaisia juomia oli ainakin miljoona erilaista ja minä ihastuin eniten ihanan vaaleanpunaiseen greippiveteen, joka todennäköisesti oli täynnä lisäainemyrkkyjä, mutta niin suloinen ja raikas kaveri, että häntä tuli ikävä. Kertokaa terkkuja vaaleanpunaiselle greippijuomalle kaikki Nykkiin suuntaavat!


Staten Island Ferryn eväät. Oikealla suuri rakkauteni vaaleanpunainen greippivesi. Myös cheddarin makuisia sipsejä tuli ahmittua useampi pussi.


Mehua ja jääteetä.

Yksi mieleenpainuvimmista ruokakokemuksista isossa omppupompussa olivat myös osterit, joita tuntui olevan tarjolla joka toisessa ravintolassa. Pitihän meidän päästä niitäkin maistamaan. Osterien kanssa tilasimme varman tapauksen, eli friteerattuja meren otuksia jos osterit eivät jostain syystä uppoaisikaan (hahaa, osterit uppoaa, tajusittekste). Vaan kyllähän ne upposivat, vaikkeivät mitään maailmaa mullistavia makuelämyksiä olleetkaan. Osteri oli kylmää, raikasta, veden makuista ja vähän saman tuntuinen suussa kuin etana. Ihan hyvää, mutten kehittänyt niihin riippuvuussuhdetta ainakaan vielä.


Raikkaita ostereita suoraan merestä.


Ihanat friteeratut kaverit ja niiden herkullinen soosi.


Näiden lisäksi haukkasimme Nykissä myös ainakin hampurilaista ja pizzaa. Niin ja erään teeveestäkin tutun herkun, joten Kuuluisien kuppiloiden eli Man vs Foodin ystävät, pysykäähän kuulolla. Jatkoa nimittäin seuraa.


Pikapizzaa.


Hampparia.