• Matkatarjoukset:
Valikko

Riva del Garda

Ala-asteikäisenä (ja ehkä vähän vanhempanakin) yksi suosikkipuuhistani oli selailla Aurinkomatkojen ja muiden matkanjärjestäjien lomakuvastoja. Ykköshaaveeni oli päästä Nizzaan, mutta heti perässä tulivat Italian Gardajärvi sekä Itävallan Zell am See. Niin ja Florida.

Nizzassa kävimme lomalla tyttöporukalla lukioiässä, mutta Gardalle pääsyä odottelin vielä 10 vuotta kauemmin ennen kuin nyt toukokuussa löysin itseni alueen kirkkaan veden ja korkeiden huippujen keskeltä.

Gardajärvellä meillä oli tukikohtana pohjoinen Riva. Vaikuttavinta Rivassa (kuten myös muissa Gardan kylissä) oli jyrkästi kohti taivasta kohoavat vuoret, jotka reunustivat maisemaa. Tähän vielä pastellinväriset talot, sininen järvi, kirkontornit ja kapeat kujat, niin onhan se idyllistä!

Säiden suhteen taisi olla tuuria matkassa – toukokuu on tunnetusti hieman epävakainen, mutta lomaviikolle osui vain yksi sateisempi päivä. Sekin vaan sellainen puolisateinen. Silloin näytti tältä:

Gardajärveltä ei löydy varsinaisia uimarantoja auringonpalvojille, vaan se on enemmänkin aktiivilomailijan kohde. Ja nimenomaan sellaisen tervehenkisen aktiivilomailijan kohde. Gardalla purjehditaan, patikoidaan ja purjelautaillaan. Jo anivarhain maastopyöräilijät loikkaavat ajokkiensa selkään ja kiitävät matkaan.

Rivassa oli vielä näin toukokuussa aika rauhallista, mutta voin uskoa sen olevan täynnä populaa kesällä. Yöelämäkään ei näyttänyt vielä heränneen talviunesta – uneliaissa baareissa istui vain muutamia asiakkaita, ja vilkkainta oli aina asuntomme liepeillä sijaitsevassa jäätelöbaarissa.

Rivan miinuspuolena voisin mainita ruoan, joka ei useinkaan ollut kovin mieleenpainuvaa. Pizzat olivat aina huippuhyviä, mutta koko kylä (tai kaupunki?) oli täynnä massiivisia turistiravintoloita identtisine menuineen. Oikein herkullisiakin annoksia mahtui tietysti joukkoon, eikä ruoka missään nimessä pahaa ollut, mutta olisin ehkä odottanut vähän enemmän. Olen joskus vähän turhankin tarkka siitä, että saan rahalleni vastineeksi hyvää ruokaa, muuten ottaa päähän että on ylipäänsä syönyt ravintolassa. Hintataso oli Suomen luokkaa.

Tällaisiinkin söpöläisiin saattoi Rivassa törmätä:

Majailimme huoneistossa Residence Spiaggiassa, johon iskin silmäni edullisen hintansa takia hotels.comissa. Voin suositella Spiaggiaa nimenomaan hinta-laatusuhteensa ansiosta: huoneisto on simppeli mutta toimiva. Järvenrantaan on parikymmentä metriä, samoin ruokakauppaan. Mitään ekstrakrumeluureja tästä majapaikasta ei löydy, mutta joka ei sellaisia kaipaa löytää varmasti kaiken tarvitsemansa. Spiaggian asukkailla on myös oikeus käyttää läheisen Hotel Miragen uima-allasta. Kuusi yötä neljän hengen huoneistossa (jossa oli itse asiassa vuodepaikat kuudelle) maksoi yhteensä 312 euroa. Sopii siis mainiosti vaikkapa perheille tai kaveriporukoille, jotka etsivät edullista majapaikkaa.

Muutama pikavinkki Rivaan

  • Syö täällä: Leon d’Oro, Via Fiume 28. Hyvä palvelu ja hyvä ruoka! Todella erottui edukseen Rivan lukuisten keskinkertaisten ravintoloiden joukosta.
  • Kruisaile järvellä! Päiväpassi järvilautalle maksaa n. 15 euroa, ja sillä voi pysähtyä monessa eri kylässä Gardajärven ympärillä. Lautan reitti vie mm. Limoneen, Malcesineen ja Gargnanoon.
  • Eksy keskustan pikkukujille. Ja painotus sanalla eksy, sillä vaikka mistään isosta kaupungista ei olekaan kyse, niin Rivan sokkelomaiset kujat muodostavat melkoisen labyrintin. Kaupoista löytyy lähinnä matkamuistoja sekä ruokatarvikkeita ja viinejä, jonkin verran myös vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Parhaat tuliaiset ovat tietysti italialaiset herkut: suklaa, viinit, oliiviöljyt ja balsamicot, liköörit ja pasta-ainekset.
  • Jos rohkeutta riittää, opettele purjelautailemaan. Erityisesti Rivan naapurikylässä Torbolessa näytti olevan aktiivista kitesurfing-toimintaa ja -opetusta.
  • Jos ajatuskin purjelautailusta kääntää vatsalaukkusi ympäri, vuokraa polkupyörä. Tai ota jalat allesi ja patikoi. Rivan turisti-infosta voi ostaa karttoja, joihin on merkitty kaikki patikkareitit.

Rivasta on hyvät bussiyhteydet lähikyliin sekä esimerkiksi Veronaan. Gardajärven muista kylistä lisää myöhemmin!

Eräs päivä Veronassa

Olen lomalla. Ei sillä etteikö täyttämättömien papereiden, lähestyvien tenttien ja unohtuneen vesilaskun paino tuntuisi täälläkin, mutta olenpahan sentään Italiassa! Ja nyt on yksi huoli vähemmän: täällä ei sada.

Paluu Italiaan on nostanut nostalgian pintaan ja olen muistellut viiden vuoden takaista kesää ja jopa vanhaa poikaystävää, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Olen loytänyt kaikki vanhat Italia-suosikit – Baci-pallerot ja Duplo-patukat ja Perugina-vadelmasuklaan – ja juonut punaista Lambruscoa janojuomana. Ja myöntänyt sen, että en oikeastaan ymmärrä italiaa oikein lainkaan, vaikka aina paasaan siitä miten espanjaa puhuva pärjää aika pitkälle italiankin kielellä. No ei pärjää yksittäisiä sanoja pidemmälle, ja nekin lausuu todennäköisesti väärin…

Matka alkoi Bergamosta ja jatkui Veronaan, jossa tehokasta aikaa oli yksi vuorokausi. Lähtöhetkellä huomasin senkin, että en edes tiennyt mitä nähtävyyksiä Veronassa oikein on. No, tiesin sentään Julian parvekkeen. Varmasti olin joskus halunnut käydä Julian talossa, esimerkiksi silloin kun olin 13 ja minulla oli Suosikista repäisty Romeo ja Julia -leffajuliste seinällä. Sinne siis.

Onneksi olen kaikissa uusissa kaupungeissa tyytyväisimmilläni silloin, kun voin kävellä ympäriinsä päämäärättä ja nuuhkia tunnelmaa. Plussaa siitä, jos kaupungissa on paljon karkinvärisiä rapistuneita taloja, joissa parhaassa tapauksessa on ikkunat tai ovet auki.

Luin joskus lukioaikoina Ranya ElRamlyn (nyk. Ranya Paasonen) kirjan Auringon asema, josta on mieleeni jäänyt kahden kulttuurin välissä eläneen päähenkilön kommentti siitä, miten Suomessa talot kunnostetaan jo ennen kuin ne alkavat rapistua. Ei sillä etteikö se olisi hyvä asia, mutta voi että kun tykkään rapistuneista taloista. Yksi unelmani on asua iänkaikenvanhassa leijonankeltaisessa tai persikanvärisessä rakennuksessa, jossa laasti vaan ropisisi kun aamuisin leväyttäisin vihreät ikkunaluukut auki ja työntäisin pääni ulos aurinkoon!

Tykkäsin Veronasta. Siellä oli loputtomasti pieniä kujia, joille teki mieli kävellä huokailemaan, että ihana talo. Kaupungissa näytti olevan myös hyvät ostosmahdollisuudet, valikoimissa oli vähän kaikkea Bershkasta Sephoraan ja Dieselistä Dolce & Gabbanaan. Itse en nykyisin jaksa reissussa pyöriä kaupoissa, mutta himoshoppaajat pysyisivät varmasti tyytyväisinä myös Veronassa. Ehkä luen niistä nähtävyyksistä lisää sitten jälkikäteen…

Verona-vinkkejä en osaa antaa, mutta hotellia voin suositella. Buukkasin Hotel Firenzen jo talvella hotels.comin kautta ylistävien arvostelujen kannustamana, enkä joutunut pettymään. Hintaan sisältyi myös langaton nettiyhteys ja runsas aamiainen, jossa cappuccinot pyöräytettiin tilauksesta ja pöytä notkui erilaisista juustoista, leikkeleistä, kakuista ja croissanteista. Tarkkaa hintaa en millään muista, mutta olisikohan kolmen hengen huone ollut 80 euron luokkaa – ehdottoman hyvää vastinetta rahalle.

No niin, eiköhän pian olisi taas illallisaika! Taidan juhlia vaikka Suomi-Norja-pelin voittoa, joka vie minut taas yhden ottelun verran lähemmäksi pomon kanssa lyödyn vedon voittamista!

Matka alkaa matkan suunnittelusta… eli melkein Italiassa

Maaliskuun Mondon pääkirjoituksessa pohdittiin tutkimustulosta, jonka mukaan matkaajille mieluisin osa reissua on sen suunnittelu. Niinhän se joku vanha aforismikin menee, että reissaaja on onnellisimmillaan matkaa suunnitellessaan tai sitä muistellessaan, ja todellisuus on lähinnä matkatavaroiden hukkaamista. En nyt ihan ole samaa mieltä tuosta, mutta sen olen kyllä huomannut, että joskus matkalla saa muistuttaa itseään nauttimaan hetkestä.

Viime aikoina olen taas päässyt harjoittelemaan tuota suunnittelupuolta. Saan vanhempani kylään tänne Englantiin toukokuussa, ja jotain kivaa pitäisi keksiä. Ensin kuitenkin tapaamme Italiassa ja vietämme loman Gardajärvellä, josta poikkeamme myös Veronassa ja Venetsiassa. Itselleni matka Italiaan on neljäs, mutta Gardalla en ole käynyt koskaan. Ylipäänsä tietoni paikasta ovat aika vähäiset – kaipaisinkin jonkun Garda-ekspertin vinkkejä!

Rooman laitamilla, 2006

Olen aikamoinen suunnittelija muutenkin. Joskus hotellien varaaminen ja halvimpien lentojen kyttääminen voi olla rasittavaakin, mutta tykkään hirveästi surffailla netissä ja lukea tulevasta matkakohteesta. Artikkeleista, matkaoppaista ja blogeista voi saada paljon hyviä vinkkejä. En missään nimessä tee reissuille järjestelmällisiä aikatauluja, mutta mielestäni pieni etukäteissuunnittelu ja tiedon kerääminen säästää paljon aikaa itse kohteessa.

Rooma, 2006

Tähän mennessä suunnitelmaksi on muodostunut patikointi hienoissa maisemissa ja vastapainoksi syöminen. Sen kai voi Italiassa laskea omaksi aktiviteetikseen. Voi Italia, sinä ja sun ruoat! Pastat ja pizzat ja carpacciot, tiramisut ja pannacottat ja biscottit! Aina olen tainnut lähteä Italiasta parin ylimääräisen kilon kanssa kotiin, mutta se annettakoon anteeksi.  Ja kai tällaisella patikointilomalla voi syödä hitusen enemmän?

Siena, 2006

TripAdvisorista ja muista vastaavista palveluista voi olla montaa mieltä. Minä pidän sitä puutteineenkin hyödyllisenä välineenä. Hotellia varatessa tapaan aina lukea pitkät pätkät TripAdvisor-arvosteluita, ja väitän, että niiden perusteella saa luotua aika hyvän kuvan hotellista. Siihenkin tarvitaan vähän omaa arvostelukykyä – yleensä negatiivisista arvosteluista näkee onko kyseessä hyvästä syystä valittaminen vai sellainen matkaaja, jonka nyt vaan täytyy valittaa aina jostain. Sellaiset arvostelijat ihmetyttävät, jotka ovat buukanneet halvimman hotellin ja sitten selkeästi saapuneet paikalle odottaen luksustason majoitusta. Mitä?!

Firenze, 2006

Uteliaana odotan erityisesti Venetsian-visiittiä. Juuri Venetsiaan teimme kaverini kanssa ihan ensimmäisen itsenäisen reissumme yli kymmenen vuotta sitten, ja pohdin jo että mahtaako tulevalla matkalla tulla flashbackeja. Milanon-junasta astuminen ulos aamusumuiseen Venetsiaan on sellainen maisema, joka on jäänyt mieleeni kauneimpana ikinä näkemänäni näkynä. Mielenkiintoista kokeilla tekeekö Venetsia yhtä suuren vaikutuksen 26-vuotiaaseen kuin 16-vuotiaaseen.

En kyllä halua olla se tyyppi, joka saapuu kaupunkiin ja sanoo, että höh, liikaa turisteja, ja täällä haisee.