Hups, heräsin kesäkoomasta! Olis vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta aloitetaan yhdellä vanhalla jutulla.
Kirjoitin keväällä telttailusuunnitelmistani hollantilaisilla kesäfestareilla (tuokin reissu on jo tehty, mutta siitä lisää myöhemmin). Väitin, etten ollut nukkunut teltassa sitten vuoden 2001, mutta sittemmin huomasin että tavallaan olen. Okei, en itse kiskonut telttaa pystyyn enkä edes auttanut sen pystytyksessä, ja siellä oli puulattia, mutta eikö tätä nyt voi melkein kutsua teltaksi?
Neljä vuotta sitten olin moottoripyöräroadtripillä Kaliforniassa, ja päätimme ajaa Yosemiten kansallispuiston halki. Ja kun sanon ajaa, niin minä en ajanut vaan otin nokkaunia nojatuolimaisella takaistuimella… Lähdimme Tahoe-järveltä kohti Yosemitea, ja matkassa menikin ehkä hivenen kauemmin kuin olimme aavistelleet. En tiedä teistä muista, mutta minulla on tapana joskus ignoorata kilometrifaktoja ynnä muita tylsiä yksityiskohtia jos todella haluan tehdä jotain. (“Oon varma että sinne ajaa hetkessä!”)
Ajoimme kauniita kiemuraisia teitä, joista tienviitat osoittivat paikkoihin, joilla oli sellaisia hurmaavia nimiä kuin Hermit Valley. Jossain vaiheessa väsynyt kuski alkoi osoittaa kaikkia ärtymisen merkkejä, joten huh helpotus kun vihdoin pääsimme perille Yosemiteen! Siis majapaikkaa etsimään! Paitsi että… syyskuun alussa Yosemiten kansallispuistossa olisi ehkä pitänyt varata se majapaikka vähän aiemmin.
Kun aloimme lähestyä kansallispuistoa, ilmestyivät karhuvaroitukset tienvarsilla tiuhaan tahtiin. Samaan aikaan ympärillä näkyi telttaa toisensa perään. Ihmettelin mielessäni, että kuka hullu haluaisi telttailla keskellä karhuvaaraa, ja hykertelin itsekseni sillä tiedolla, että minun ei tarvitsisi kokea moista typeryyttä.
Mutta. Kierrettyämme jokaisen täyden motellin ja hotellin, ei meidän auttanut kuin suunnata Curry Villageen ja asettua järkyttävän pitkän jonon jatkeeksi kuulemaan mitä vaihtoehtoja oli jäljellä. Siinä vaiheessa kun vihdoin selvisimme vastaanottotiskille, en voi sanoa että olisin yllättynyt kuullessani, että ainoa majoitusvaihtoehto oli canvas tent, puupohjan päälle nostettu teltta. Saatoin saada pienen väsymyksenhuuruisen paniikkikohtauksen – en varsinaisesti ollut ajatellut aloittaa camping-harrastusta paikassa, jossa jokaisessa kulmassa lukee Bears are very active. Seuralaiseni mielestä olin naurettava. Hänhän ei karhuja pelännyt!
Telttamajoitus Yosemitessa tarkoittaa sitä, että karhujen takia kaikki mahdollinen ruoka ja juoma on varastoitava teltan ulkopuolella olevaan lukolliseen boksiin. Sama koskee kaikkea tuoksuvaa, kuten hajuvesiä, deodorantteja ja hiustenhoitotuotteita. Myöskään autoon ei sovi jättää mitään tällaista tavaraa – karhujen automurrot ovat ongelma Yosemitessa!
Niin että hyvää yötä vaan!
Hauska iltahan siitä loppujen lopuksi tuli, heti kun aloin nähdä oman panikointini huumorilla. Söimme illallista ulkona miljoonien tähtien alla (en ole missään koskaan nähnyt sellaista tähtitrafiikkia taivaalla kuin Yosemitessa) ja joka puolella vilistävät herttaiset maaoravat saivat minutkin hetkeksi unohtamaan karhut.
No kuinka se itse yö sujui? Aamulla heräsin makeiden yöunien jälkeen, venyttelin ja näin vieressäni väsyneen ja nuutuneen matkatoverin, joka oli kuulemma ollut valveilla lähes koko yön ”kuunnellen jotain laukauksien ääniä ja karhujen tuhinaa, kylmettymispisteessä”. Ilmoitin, että jos hän olisi herättänyt minut, olisin voinut välittömästi kertoa lukeneeni jostain kansiosta, ettei metsänvartijoiden laukauksia kannata säikkyä. Ja toiseksi: enkö minä jo eilen sanonut, että yöllä tulisi kylmä?
Aika on tietysti lisännyt oman mausteensa näihinkin muistoihin: nykyisin kun näemme tai juttelemme puhelimessa, keskustelu kääntyy väistämättä minun ”hysteeriseen kohtaukseeni” kun ”melkein itkin ja poljin jalkaa” (no en nyt sentään!), mistä minä käännän jutun matkakumppanini yöhön teltassa, jolloin hän ei ”nukkunut silmäystäkään” ja ”makasi hievahtamatta kylmän hien vallassa kuunnellen karhujen ääniä”.
Yosemiten canvasteltta ei ole mikään budjettivaihtoehto sekään. Kahden hengen telttamajoitus maksoi vuonna 2007 sesonkiaikaan lähes 100 dollaria (plus verot), ainakaan hinta ei liene laskenut vuosien aikana. Kansallispuiston halvin vaihtoehto se on silti.
Kun olimme aamulla selvinneet teltta-alueen suihkujen kautta takaisin moottoripyörälle, näimme parkkipaikalla yhden käpälänjäljen erään auton konepellillä. Se oli hyvä hetki loikata ajokin selkään ja karauttaa pienelle ajelulle kansallispuiston halki.
Kokemukseni Yosemitesta oli todellinen pintaraapaisu, joten mitäpä siitä voisi sanoa? Maisemat olivat mahtavat, joka paikassa oli puhdasta ja kirkkaat vuoristojärvet pilkistivät puiden lomasta. Karhuja ei näkynyt.
Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti halunnut lähteä opastetulle vaellukselle näkemään Yosemiten parhaat palat. Ehkä ensi kesänä?
Seuraava yö tienvarsihiltonissa oli ehkä miellyttävämpi, mutta ei kyllä yhtään niin hauska kuin puolihysteerinen telttayö. Mistä tulikin mieleeni, että ehkä pitäisi telttailla enemmän…
9 kommenttia
