Browsing Tag

vuoristotauti

Argentiina Etelä-Amerikka

Minustako vuorikiipeilijä? Fiilistelyä Aconcaguan juurella

12.4.2017
Aconcaguan vuori

Andien vuoriston värikkyyttä matkalla Aconcagualle

 

Viimeisen parin vuoden aikana ajatuksiin on yhä useammin hiipinyt ajatus vuorille kiipeämisestä ja omien rajojen testaamisesta. Tiedän että tämä on nyt jotain lähestyvää keski-iän kriisiä, en ole mikään urheilullinen ja tällä hetkellä paheneva reuma tekee näistä haaveista vain haaveita. Mutta haaveilu ei ole kiellettyä ja vuoria voi ihastella kauempaakin, kuin itse kiipeämällä niille tai menemällä hiihtohissillä.

 

Matkalla Aconcagualle

Mutkainen tie Argentiinan ja Chilen välillä

 

Hiihtohissi

Vuorille pääsee paikkapaikoin myös hissillä

 

Tammikuussa Etelä-Amerikan kiertomatkallani yksi pysähdyspaikka oli Argentiinassa lähellä Chilen rajaa sijaitseva Mendozan kaupunki. Tämä paikka tunnetaan erityisesti viineistään ja moni on varmasti kuullut myös Amerikan mantereen sekä eteläisen pallonpuoliskon korkeimman vuoren, Aconcaguan, sijaitsevan täällä.

Aconcagua syntyi Nazcan ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksestä aiheutuneissa mannerliikunnoissa. Vuori ei ole vulkaanisesti aktiivinen, vaikka sen lähistöllä sijaitseekin toimivia tulivuoria. Vuorella on jäätiköitä, jokia ja järviä. Tyynenmeren kosteat tuulet aiheuttavat vuoren Chilen puoleisilla rinteillä useasti lumimyrskyjä ja taasen idän puolella puhaltaa usein kuiva mutta kova tuuli. Tämä meille tuttu Föhn-tuuli tunnetaan täällä nimellä zonda.

 

Matkalla vuorelle

Aconcaguan kansallispuiston kävelyreitin alkua ei voi olla näkemättä

 

Vuoristosta löytyy myös järviä, tämä on Lacuna de Horcones 2950m merenpinnasta

 

Mendozassa lämpimimmät kuukaudet ovat joulu- ja tammikuu, jolloin päivälämpötila saattaa kohota reilusti yli kolmenkympin. Kylmintä taas on meidän keskikesän aikaan kesä- elokuun välillä, jolloin yölämpötila saattaa painua pakkaselle ja kuukauden keskilämpötila pyörii noin 15 asteessa. Eniten sateita tulee joulu- ja helmikuun välillä, joka on myös kaikkein ukkosaltteinta aikaa, keskimäärin 11 päivänä kuukaudessa alueella rytisee kunnolla. Vuorella taas 5 kilometrin korkeudessa on lähes aina noin 20 astetta pakkasta, ja siellä on otettava huomioon myös tuulen vaikutus.

 

Välillä sitä malttoi istua alas ihastelemaan maisemia

 

Paikallisen laskettelukeskuksen huipulla menee polku vaikkapa päiväretkeilijöitä varten

 

Paras aika kiivetä vuorelle on kesäisin, eli meidän talvemme aikaan. Joulu- ja tammikuu onkin ruuhkaisinta aikaa alueella. Itse huiputukseen tarvitsee olla opas mukana ja opaspalveluita onkin alueella runsaasti tarjolla, mutta perusretkeilijäkin voi käydä halutessaan kokeilemassa, miltä elo perusleireillä tuntuu, Plaza Francialle (3000m) pääsee kolmen päivän opastetulle vaellukselle. Jos haluat mennä korkeammalle kuin 4300m tarvitset kiipeilyluvat ja alle 4300m tarvitaan myös lupa, mutta sen saaminen on paljon helpompaa.

Ja jos useamman päivän reissuun ei ole mahdollisuuksia, niin lyhyempikin retki on mahdollista tehdä Aconcaguan kansallispuistossa.

Opaskyltit

Vaikka matkat eivät pitkiä ole, niin aikaa on hyvä varata.

 

Aconcaguan vuori

Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin

 

Päiväretkiä Mendozan kaupungista järjestää useampi matkatoimisto ja retkien aikana käydään sekä Aconcaguan kansallispuistossa sekä katsomassa Puente del Inca, kivestä tehty silta. Yksinkin kansallispuistoon pääsee vaikkapa vuokra-autolla. Pääsymaksu on 20 Argentiinan pesoa ja lipun saa ostettua opastuskeskukselta. Luontopolun kiertää noin parissa tunnissa, mukaan kannattaa ottaa juotavaa, hattu, aurinkorasvaa sekä hyvät kengät.

 

Tätä polkua kävelemällä kymmenisen tuntia eteenpäin saapuu ensimmäiselle base campille

 

Kasvillisuus täällä noin 3km korkeudessa on vähäistä. mutta muutamia kukkivia kukkia matkailjan ilona on

 

Itse osallistuin Backpackers-toursin järjestämälle päiväretkelle ja taas tuli huomattua, ettei halvalla saa hyvää. Jos tuonne asti lähdet ja haluat saada retkeltäsi jotain muutakin irti kuin kiukkuisen oppaan tympeää palvelua, suosittelen etukäteen googlaamaan hyvän ja asiallisen matkatoimiston. Varaudu maksamaan retkestä satasen molemmin puolin, sillä hinnalla saa jo hyvää palvelua ja ruokailukin kuuluu hintaan. Retken, jolle osallistuin, opas oli jo kyllästynyt kyseiseen retkeen ja hän ei osannut asettua asiakkaan asemaan, meille retkellä olleille kyseessä oli kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.

 

Inkojen rakentama kivinen silta pienessä kylässä Aconcaguan kansallispuiston kupeessa

 

Puente del Incan kylää, jonne pääsee myös junalla

 

Puente del incan kylää

Väriläiskä vuoristossa

Kaikesta huolimatta, maisemat täällä olivat kaiken bussissa istumisen arvoiset. Seuraavalla kerralla haluankin sitten päästä jo hieman korkeammille paikoille. Vuoristotaudista voit käydä lukemassa täältä.

 

Puente del Incan kylässä vaatimattomimmatkin talot oli koristeltu värikkäästi

 

Retkellä vuoristossa

I DID IT!

 

 

Chile Etelä-Amerikka

Vuoristotauti – eihän se minuun voi iskeä? Päiväretki Chilen Andeille

19.3.2017

Suunnitteletko laskettelulomaa Alpeilla tai käyntiä Macchu Picchulla? Ennen matkaa toivon, että porukassasi on edes joku, joka tietää mitä on vuoristotauti ja kuinka sitä voidaan välttää tai pahimmassa tapauksessa hoitaa. Toivottavasti tämän tekstin luettuasi sinä voit olla porukassasi se, joka tietää ja osaa toimia.

Suurin osa meistä Suomalaisista aloittaa matkansa merenpinnan tasolta, niin myös minäkin Arican satamasta matkallani Chilen pohjoisosassa sijaitsevaan Laucan kansallispuistoon. Haaveissani on jo jonkin aikaa ollut kiivetä Kilimanjarolle ja halusin testata kuinka elimistöni reagoi nopeaan nousuun noin 4500m korkeuteen. Kilimanjanrolle noustaisiin kuitenkin kävellen useamman päivän aikana ja tavoiteltava korkeus siellä tulisi olemaan vajaassa kuudessa kilometrissä. Todellista kuvaa mahdollisen vuoristotaudin oireista lyhyellä bussireissulla ei tule saamaan, mutta lyhytkin piipahdus noissa korkeuksissa on hyvä alku. Ainoalla Alppien reissullani kun korkein paikka taisi olla hiukan yli kolmessa kilometrissä. Tämäkään retki ei mennyt kaikkien osallistujien kohdalla kuin Strömsössä.

 

Viimeisiä kaktuksia noin 3000m korkeudessa Chilen ylätasangolla

Arviolta joka neljäs ihminen alkaa saamaan oireita 2000 – 2500m korkeudessa ja riski kasvaa koko ajan noustessa siten, että 3600m korkeudessa se on jo huomattava. Alttius vuoristotaudille on yksilöllistä ja ehkäpä jopa geneettistäkin. Hyvä tai erinomainen fyysinen kunto ei estä vuoristotaudin puhkeamista, mutta se voi jopa edistää sitä, hyväkuntoiset kun harvoin malttavat edetä tarpeeksi hitaasti.

Jotta noususi korkeaan ilmanalaan olisi helpompaa, opettele tunnistamaan vuoristotaudin oireet. Ensimmäisenä iskevät yleensä päänsärky,  huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja näitä seuraa uniongelmat. Päivän mittaisella bussiretkellä uniongelmat eivät helposti tule ensimmäisenä mieleen, paitsi jos normaalisti et missään tapauksessa pysty autossa nukkumaan ja huomaatkin että hereillä pysyminen on todella vaikeaa. Heti ensimmäisten oireiden alkaessa pysähdy ja odota että olosi paranee, jos näin ei käy käänny välittömästi takaisin matalammille alueille. Jos kuitenkin jatkat eteenpäin seuraavaksi kimppuusi hyökkäävät sekavuus ja tasapainohäiriöt.

 

Käsityöläinen Putren kylästä myymässä tuotteitaan tienvarressa

Tie Aricasta kohti Bolivian rajaa lähtee nousemaan hyvin nopeasti ja ensimmäiset ryhmässämme matkustaneet naiset saivat kovan pääkivun noin 2400m korkeudessa. Bussissa ensiapuna oli pieniä happipulloja ja siihen ne bussin varusteet sitten loppuivatkin. 2800m korkeudessa pidimme ensimmäisen pidemmän tauon, jolloin muutama matkustajista päätti palata huoltoautolla takaisin satamaan. Me muut jäimme nauttimaan pienen kuppilan antimia, yhdellä dollarilla sai kuumaa kokapensaan lehdistä haudutettua teetä ison kupillisen.

Paikalliset käyttävät lehtiä joko teessä tai sitten pureskemalla lehtipalleroa suussaan, aineen kun kerrotaan vievän ainakin päänsärkyä pois. Minkäänlaista huumaavaa vaikutusta en yhdestä teekupillisesta huomannut, makukin muistutti runsaasti sokeroitua vihreää teetä. Lisäksi myynnissä oli lehdistä tehtyä purukumia sekä pieniä eteeristä öljyä sisältäviä purkkeja, kummatkin jätin myymälän hyllylle.

Kokateetä matkalaisten piristykseksi
Runsas nesteen juominen on hyvin tärkeää kahdesta syystä, toisaalta kehon  kuivuminen voi jo itsessään aiheuttaa vuoristotaudin kaltaisia oireita, toisaalta liian vähäinen juominen voi pahentaa itse vuoristotautia.

 

Vaaleanpunaisia flamingoja Pomerape ja Parinacota-tulivuorien kupeessa
Alpakoita ja vikunjoja laiduntamassa

Vuoristotauti johtuu vain ja ainoastaan liian nopeasta nousemisesta, tällöin keuhkoihin ja aivokudokseen alkaa kerääntymään nestettä. Muista edetä hitaasti. Vuoristotauti ei parane itsestään. Keskeytä siis nousu heti, jos tunnet oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Ääritilanteissa tauti voi johtaa kuolemaan muutaman tunnin sisällä ensimmäisistä oireista. Laskeudu heti alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin.

Bussimatka parin pysähdyksen taktiikalla kansallispuistoon kesti noin 6 tuntia ja matkaa oli vain 150km suunta. Tämäkin vauhti oli muutamille ryhmässämme oleville liikaa, heidän kansallispuistossa viettämämme aika meni ulkona bussin vieressä levätessä ja paluumatka oli kuin suoraan pahimmista painajaisista. Linja-autosta ei löytynyt oksennuspusseja, ei käsipyyhepaperia, ei käsidesiä eikä edes ylimääräisiä vesipulloja ja koska meillä oli kiire takaisin laivaan, kuskimme ajoi kuin Räikkönen konsanaan kapealla mutkaisella tiellä. Kuvitelkaa se haju, kun osa matkustajista oksensi päällensä ja bussin ilmastointi ei toiminut. Ulkona ollut parin-kolmenkympin lämpötilakaan ei yhtään helpottanut kenenkään olemista.

Lumihuippuisia tulivuoria ja suolareunaisia järviä

 

Suositeltu liikkumisnopeus 2km/h

Olin todella yllättynyt siitä, että oma vointini oli todella hyvä, en kärsinyt päänsärystä, ruokahaluakin olisi ollut jos mukana olisi ollut jotakin itselleni sopivaa syötävää, jaksoin kävellä sen ajan mitä olimme ylhäällä kohtuullista vauhtia ja sykkeetkään eivät nousseet tavanomaista korkeammalle. Paikalla olleesta kyltistä voitte päätellä, että suositeltu vauhti tuolla korkeuksissa tulisi olla maksimissaan noin 2km/h. Polarin sykemittarini mukaan korkein kohta missä itse kävin päivän aikana oli 4585m.  Lämpötila kansallispuiston alueella oli noin 17-18 astetta ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Pitkät housut tulivat tarpeeseen mutta pärjäsin loistavasti  merinovillaisella t-paidalla, hattu olisi pitänyt olla päässä ihan koko ajan ulkona ollessa. Etelä-Amerikan päällä oleva otsonikerros on paikkapaikoin erittäin ohut tai jopa olematon ja koska en suojannut päänahkaani mitenkään, se olikin sitten ainoa paikka mikä paloi parin kuukauden lomani aikana pahasti.

Parinacota-tulivuori

 



Lauca National Park
Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat yhdenpäivän retkeltä Laucan kansallispuistoon, joka sijaitsee Chilen ja Bolivian rajalla. Alue kattaa 1379km2 ylätasankoa sekä vuoristoa. Yksi puiston tunnetuimpia nähtävyyksiä on kuvissakin esiintyvä Chungará-järven laguuni, joka onkin helppo löytää sen sijaintipaikan takia heti tien 11-varrella. Upeiden maisemien lisäksi alueella on runsas eläimistö, voit nähdä laamojen ja alpakoiden lisäksi vikunjoja, jotka tunnistat viheltävästä kutsuäänestä. Erehdyin ensin luulemaan ääntä linnuksi kunnes tajusin täysin maastoon sulautuvat vikunjat vuoren rinteellä. Onnistuimme myös näkemään viskatsan, joka mielestäni näyttää aivan ison rusakon ja pörröisen jättiläisoravan risteytykseltä, mutta kuvaan tuota eläintä en valitettavasti saanut.

Vasemmalla Parinacota- ja oikealla Pomerape-tulivuori

Lintuja pesii aluella yli 140 eri lajia ja siksipä Laucan kansallispuisto onkin parhaita paikkoja lintujen bongaamiseen Chilessä. Itse tunnistin vain flamingot, mutta niistäkään en valitettavasti pysty sanomaan mitä lajia olivat (chilen-, andien- vai punanflamingoja), ja andien kondorin, joka myöskin on pokkarikameralla maailman huonoiten kuvattavissa oleva lintu. Jos liikut alueella, kannattaa mukaan ottaa kunnon putkella varustettu järjestelmäkamera sekä kiikarit. Järvi itsessään on muuten Etelä-Amerikan mantereen 12. korkeimmalla sijaitseva järvi ja siinä elää kaksi kotoperäistä kalalajia, jotka kummatkin ovat erittäin uhanalaisia.

Alpakat laiduntamassa

Jos taasen haluat lähteä tutustumaan kansallispuistoon paremmin ja omaat vuorikiipeilykokemusta, voit kiivetä kuvissa näkyvän Parinacota-tulivuoren huipulle (6348m). Kiipeäminen sinne on vaativuustasoltaan helppo, mutta kokemusta lumella ja jäällä liikkumisesta on syytä olla. Sajaman kylästä Bolivian puolelta järjestetään opastettuja kiipeilyjä vuorelle noin kerran viikossa. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut noin 290 vuotta ennen ajanlaskun alkua +- 300. Alueella kävellessä huomasi, että olemme tulivuoriperäisellä alueella, kevyen rikintuoksun lisäksi kengät olivat harmaan tuhkan peittämässä pölyssä, jota löytyi vielä viikkojenkin jälkeen lenkkarien pohjallisten alta.

Alpakka vuoripurolla juomassa

Tein retken aikana pienen testin. Join vesipulloni tyhjäksi noin 4500m korkeudella ja luonnollisestihan pullo täyttyy siellä ilmalla ollessaan tyhjä. Korkki kiinni ja pullo reppuun. Alla olevasta kuvasta näette miltä litran vetoinen pullo näytti palattuani merenpinnan tasolle. Tälläinen reaktio tulee, kun ilmanpaine muuttuu ja pullon sisällä oleva ilma ei sisällä tarpeeksi happimolekyylejä, jotta ne täyttäisivät koko pullon. Voitte vaan kuvitella millainen rasitus ilmanpaineen suuri vaihtuminen nopeasti on ihmiskeholle. (Pahoittelen huonoa selitystä, ymmärrätte nyt varmasti sen, miksi sain fysiikasta ehdot ysiluokan keväällä… ) Oikean selityksen voi lukea täältä.