Browsing Tag

Suomi

Aasia Brasilia Etelä-Amerikka Fidzi Oseania Pohjois-Amerikka Ranskan Polynesia Thaimaa

10 kuvaa matkoiltani

7.5.2017

Lentopelko-blogista löytyi kiva haaste ja koska tänään ei ole kiire minnekään, aloin käymään läpi vanhoja valokuvia. Ideana on siis kertoa tarina kymmenen kuvan takana.

Vuosien varrella kuvia on tullut otettua kymmeniätuhansia ja niiden parhaiden löytäminen on hankalaa, mutta nämä hetket tulivat heti mieleen kun tämän haasteen näin. Ensimmäinen kuva olisi kuulunut kategoriaan mauttomin matkamuisto ever.

1. Kuva täydellisestä hetkestä

Täysin autio ranta Oahulla Havaijilla

 

Vuosi sitten matkustin Havaijille ja kuvista olin nähnyt joko isoja aaltoja ja surffareita tai täysin ruuhkaisen Waikiki-beachin, joten olin varautunut pahimpaan. Mutta todellisuus olikin jotain aivan muuta, kuten ylläolevasta kuvastakin näkee. Oahun saaren pohjoisosasta löytyi tämä kilometrejä pitkä ranta, jossa ei päivän aikana montaa ihmistä vastaan tullut. Kilpikonnia sen sijaan useampia. Välillä kannattaa katsoa tarkkaan karttaa ja kokeilla mitä umpikujien päästä löytyy 😉


2. Perinteinen turistikuva

Pohjois-Amerikan mantereen eteläisin piste

 

Perinteinen turistikuva on tällä kertaa Pohjois-Amerikan mantereen eteläisimmästä pisteestä, Key Westiltä. Yleensä tänne on pitkä jono kuvaa haluavia, mutta mulla kävi taas tuuri, olin liikkeellä heti aamusta jolloin tuolla ei vielä ollut ruuhkaa. Hetken aikaa piti jopa odotella, että paikalle tulisi joku joka ottaisi kuvan. Tähän haasteeseen halusin valita mahdollisimman tuoreita kuvia, niitä perinteisiä sfinksin pussaamisia ja pyramidin pitämistä kädessä olisi kyllä ollut albumeissa enemmänkin.


3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Presidentin puutarha

Presidentin asumuksen näki juuri ja juuri portilta, olisitko sinä uskaltanut uhmata tuota vartijaa?

 

Tämä kuva on kahdellakin tapaa mahdollisimman kaukaa otettu. Kuvasta pitäisi näkyä Fidzin presidentin linna, mutta se on niin kaukana, että tarvitsisi olla mikroskooppi jotta sen kuvasta näkisi. Ja Fidzi itsessään on sen verran kaukana Suomesta, että kuva saa sen takia paikan tässä kategoriassa.


4. Suurkaupungin sykettä

Bangkok yön hämärässä

 

Suurkaupungeista Bangkok on vienyt sydämeni. Vaikka kaupungissa kävisi useamminkin, niin aina löytyy jotain uutta ja kivaa nähtävää. Yhden reissun aikana kiersin Chinatownia ja temppeleitä, seuraavalla reissulla taasen tuhlasin aikaa (ja rahaa) Chatukchakin viikonloppumarkkinoilla ja viimeisimmällä reissulla kiersin kattobaareja. Paras mutta ruuhkaisa näköala kaupunkiin on Bayoke Sky Hotellin näköalatasanteelta, mutta ei tuo Marriot hotellin baarinkaan näky huono ole. Auringonnousun usva joella, auringonlaskun aikaiset ruuhkat ja neonvalojen välke, Bangkok pitää kokea, sitä ei voi kuvailla.


5. Zzz – matkustaminen väsyttää

Ulkona nukkuu hyvin

 

Kesällä 2014 osallistuin Suomi Meloo-tapahtumaan ja tämä kuva on loppupuolelta reissua. Tähän mennessä oli liikuttu meloen, autolla ja kumiveneellä ja kuvaa edeltänyt ilta kului tanssien Pistohiekalla. Mä en kovinkaan usein telttaile, mutta hyvin on näköjään uni maistunut.


6. Auringonlasku

Täydellinen auringonlasku delfiineineen Floridan Naplesissa

 

Tämä kuva olisi voinut mennä myös kategoriaan kuva täydellisestä hetkestä. Auringonlaskukuvia on myöskin vuosien varrella kertynyt vaikka kuinka paljon, tämän kuvan otin joulukuussa Naplesin satamalaiturin päästä. Olin jo luovuttamassa sen suhteen, että onnistuisin alueella uiskentelevan delfiinin saavan kuvaan, mutta sitten se onnistui. Auringonlaskun kruunasi ehdottomasti tuo kuvassa pilkottava selkäevä.


7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Kalataco Havaijilla

 

Tuoreita katkarapuja Havaijilla

 

Minut tunteville nämä ylläolevat kuvat saattavat olla suuri yllätys. Kyllä, syön kalaa ja äyriäisiä, jos ne ovat tuoreita ja hyvin valmistettuja. Oahulla oli useampi meksikolainen ravintola ja siellä ihastuin kalatacoihin. Kuvassa ne ovat pehmeillä tortilloilla, koska keliakian takia en voi niitä kovia tacokuoria monessakaan paikassa syödä, mutta noi tortillat ajaa ihan saman asian. Kuvan jättimäiset katkaravut ovat myös Oahulta, saaren pohjoisosissa on useampi ruokarekka ja näistä saa läheisistä lammikoista poimittuja tuoreita katkarapuja kuorrutettuna järkyttävän suurella määrällä valkosipulia. Toi annos oli sanoinkuvaamattoman HYVÄÄ!!!


8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Ei sen tältä pitänyt näyttää

 

Tässä kohtaa jouduin miettimään kumpi kahdesta pettymyksestä oli suurempi. Tai siis tässä tapauksessa ei odotusten mukainen. Nimittäin Mona Lisa-maalaus Pariisin Louvressa. Se on ihan minikokoinen ja hyvä että koko taulua näki ihmismassan takaa. Mutta Pariisiin en matkustanut vain tuon maalauksen takia, joten tässä kisassa tuolle tapaukselle tulee hopeaa ja kullan vie ehdottomasti Bora Bora. Ei siellä pitänyt tuolta näyttää kuin yläpuolella olevassa kuvassa.

Risteilyillä se ainoa huono puoli on se, että satamissa ollaan yleensä vain se yksi päivä ja jos silloin sattuukin satamaan kaatamalla tai olemaan muuten surkea keli, niin se vaikuttaa heti sen kohteen miellyttävyyteen. No, Bora Boralla odotin turkoosia vettä, snorklailua, hellettä ja rantaelämää. Ja sain kaatosadetta, kuraisia pikkuteitä ja ruuhkaisessa baarissa pari Bloody Marya. Jos ikinä enää tuonne asti lähden niin saatan antaa Bora Boralle uuden mahdollisuuden.


9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva

Ilme kertoo kaiken

 

Iguazun putouksilla kastuu aivan varmasti eikä yhtään haittaa vaikka vettä sataisikin kaatamalla. Kaverini yritti ottaa kuvaa ja tästä piti tulla vuosisadan paras kuva, toisin kuitenkin kävi. Samalla hetkellä kun kaverini ottaa kuvaa, koati eli nenäkarhu yritti ryöstää hänen reppunsa. Ja Iquazulle kannattaa muuten laittaa vedenkestävää aurinkorasvaa ja bikinit päälle, jos ei halua olla kuin uitettu Tanja.


10. Kuva roadtripiltä

Roadtrip mun tyyliin

 

Mun roadtripit on yleensä sellaisia, ettei kukaan uskalla ottaa kuvaa, koska kädet pitää pitää kiinni kauhukahvoissa tai sitten olen yksin liikenteessä, jolloin kuvan saaminen musta ratissa on aika haastavaa. Haaveissa olisi roadtrip Ameriikassa, Route 66 moottoripyörällä tai Kalifornian viinitiloja kierrellen avoautolla. Mutta ihan parhaita ”roadtrippejä” on kuitenkin moottorikelkkareissut Suomen Lapissa, tunturien sylissä kevätauringon paisteessa. Kuva Ylläkseltä parin vuoden takaa.

 

Tämä roadtrip kuva on Mauilta huhtikuussa 2016

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka omakseen tuntee ja olisi kiva lukea tarinoitasi kuviesi takaa, joten linkkaathan postauksesi kommentteihin. Erityisesti toivoisin että Satu Koo, Ne Tammelat ja Pöndekengissä osallistuisivat.

Suomi

Suomen sinitaivas – matkailun lempivärejäni

3.11.2016
Olavinlinna

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

”On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.
On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään.”

 

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016
”Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa.”

 

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

 

Töölönlahti syksyllä 2016

 

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen.”

 

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

 

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

 

”Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi.”

 

Kesängin keidas keväällä 2015

 

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta,
jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi

Ruskaretkellä Lapissa – Instagram Travel Thursday

6.10.2016

Tänä syksynä kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska.  Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana-tunturilla ja vihdoinkin siihen  tarjoutui mahdollisuus. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista.

 

Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin.  Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja ensi vuonna ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 14.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.

Kilpisjärvi saana syksy
Kilpisjärvi ja Saana-tunturi

Saana-tunturi

 Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee ja tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.

 

Mallatunturi Saanatunturi Kilpisjärvi
Näkymä Saanan portaiden juuresta Pikku-Mallalle

 

Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Sallan Sallajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km johon taukojen kanssa sai tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.

 

Saana taukopaikka poro

 

Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä 😀

 

Kilpisjärvi ruska

 

Pariviikkoisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa.

 

Pirunkuru Kesänki
Pirunkurun kivikkoa
Ylläs Kesänki
Rohkea kulkijan kaveri, Kuukkeli

 

Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiötunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!

 

 

 

Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Ensi vuoden ruskaa odotellessa.

 

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta,
jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

 

 

Eurooppa Suomi

Helsingin salaiset saaret – Kuivasaari

7.8.2016

Vuosikausia perheemme parissa puhuttu päiväretki Kuivasaareen alkoi olla jo lähellä, edellisenä iltana Kympin uutisissa ollut juttu nosti ”matkakuumetta” entisestään, kohta pääsisin saarelle, jossa äitini ja tätini ovat lapsuudessaan asuneet ja monet tarinat tältä saarelta kuultu jo omassa lapsuudessa.

Kuivasaari Helsinki
Ihalines Merisaukko
Kuivasaaren linnake

 

 

Kuivasaari sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingistä Harmajan länsipuolella. Saari on yhä puolustusvoimien hallussa ja sinne pääsee ainoastaan opastetuilla retkillä, joita järjestää Suomenlinnan rannikkotykistökilta yhteistyössä Ihalinesin kanssa.

Venematka Kaivopuiston rannasta perille kestää noin puolisen tuntia ja matkan aikana saa ihastella Suomenlinnaa sen ”toiselta puolelta”. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta, sen luonnosta ja maailman ainoasta jäljellä olevasta toimivasta Durlacher-tykistä.

 

 

 

 

 

 

12" tykki Kuivasaari

 

HISTORIAA

Kuivasaari oli kalastajien käytössä 1700-luvulla ja perimätieto kertoo saaren olleen yksityisomistuksessa 1800-luvulla.Vuonna 1896 se pakkolunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten” mutta sitä ei vielä silloin linnoitettu. Vuonna 1911 linnake liitettiin Viapori linnoitukseen, mutta Kuivasaaren linnoittamista aloitettiin suunnittelemaan vasta ensimmäisen maailmansodan aattona keväällä 1914, kun sinne päätettii rakentaa neljän tykin patteri. Rakennustöitä ei tuolloin kuitenkaan vielä aloitettu.

Sodan sytyttyä kuitekin Kuivasaaressa aloitettiin rakennustyöt, saaren pohjoispäähän rakennettii kaksoislaituri sekä Kuivasaaren että Pikku Kuivasaaren väliin tehtiin aallonmurtaja. Tykkiasemat rakennettiin vanhan linnoitusperiaatteen mukaisesti siten, että tykkirintama oli kohtisuoraa pääampumasuuntaa vastaan.

 

Kuivasaari torni

 

Kuivasaari torni

 

kasarmi kerrossängyt
Kasarmin kerrossänkyjä

 

Saareen rakennettiin kasarmit ja asunnot henkilökunnalle sekä parakit työmiehille. Pystytetyistä rakennuksista osa on vielä tallella.

 

Kuivasaari Helsinki

 

Kuivasaaren 12" tykki

 

Kuivasaari päällikkö
Linnakkeen päällikön asunto

 

Eino Halmetojan jälkeläisiä kolmessa polvessa sekä isäni

 

Kuivasaari Helsinki
Samaiset koristeet löytyivät jo 40-luvun lopun valokuvasta

 

 

 

Äitini lapsuuskotinsa eteisessä

Ylläolevat kuvat ovat linnakkeen päällikön käyttöön rakennettusta talosta, jossa äitini sisaruksineen asuivat -40 luvun lopulla ja 50-luvun alussa isoisäni Einon työskennellessä saarella. Monia lapsuusmuistoja tuli äidilleni ja tädilleni mieleen ja ehkäpä näistä jotain olisi voinut jättää kertomatta. Toivottavasti veljentyttöni ei koskaan saa päähänsä kokeilla, miten hyvin makaronikeitosta saa makaronit tarttumaan eteisen oven lasi-ikkunoihin.

 

 

 

Kuivasaari

Suosittelen lämpimästi vierailua Kuivasaarella, ennenkuin se kokee saman kohtalon kuin Vartiosaari. Luonto täällä on vielä lähes koskematonta ja jos Senaattikiinteistöt saaresta luopuvat jonain päivänä, saattaa olla että tästäkin saaresta tulee yksityisaluetta tai massojen talloma piknik-alue, jolloin herkästä luonnosta ei jää jäljelle kuin rippeet.

Kiitos Rannikkotykistökillan henkilökunnalle kierroksesta saarella ja pääsystä päällikön asuntoon. Perimätieto kulki taas muutaman sukupolven eteenpäin.