Browsing Tag

ruoka

Aasia Brasilia Etelä-Amerikka Fidzi Oseania Pohjois-Amerikka Ranskan Polynesia Thaimaa

10 kuvaa matkoiltani

7.5.2017

Lentopelko-blogista löytyi kiva haaste ja koska tänään ei ole kiire minnekään, aloin käymään läpi vanhoja valokuvia. Ideana on siis kertoa tarina kymmenen kuvan takana.

Vuosien varrella kuvia on tullut otettua kymmeniätuhansia ja niiden parhaiden löytäminen on hankalaa, mutta nämä hetket tulivat heti mieleen kun tämän haasteen näin. Ensimmäinen kuva olisi kuulunut kategoriaan mauttomin matkamuisto ever.

1. Kuva täydellisestä hetkestä

Täysin autio ranta Oahulla Havaijilla

 

Vuosi sitten matkustin Havaijille ja kuvista olin nähnyt joko isoja aaltoja ja surffareita tai täysin ruuhkaisen Waikiki-beachin, joten olin varautunut pahimpaan. Mutta todellisuus olikin jotain aivan muuta, kuten ylläolevasta kuvastakin näkee. Oahun saaren pohjoisosasta löytyi tämä kilometrejä pitkä ranta, jossa ei päivän aikana montaa ihmistä vastaan tullut. Kilpikonnia sen sijaan useampia. Välillä kannattaa katsoa tarkkaan karttaa ja kokeilla mitä umpikujien päästä löytyy 😉


2. Perinteinen turistikuva

Pohjois-Amerikan mantereen eteläisin piste

 

Perinteinen turistikuva on tällä kertaa Pohjois-Amerikan mantereen eteläisimmästä pisteestä, Key Westiltä. Yleensä tänne on pitkä jono kuvaa haluavia, mutta mulla kävi taas tuuri, olin liikkeellä heti aamusta jolloin tuolla ei vielä ollut ruuhkaa. Hetken aikaa piti jopa odotella, että paikalle tulisi joku joka ottaisi kuvan. Tähän haasteeseen halusin valita mahdollisimman tuoreita kuvia, niitä perinteisiä sfinksin pussaamisia ja pyramidin pitämistä kädessä olisi kyllä ollut albumeissa enemmänkin.


3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Presidentin puutarha

Presidentin asumuksen näki juuri ja juuri portilta, olisitko sinä uskaltanut uhmata tuota vartijaa?

 

Tämä kuva on kahdellakin tapaa mahdollisimman kaukaa otettu. Kuvasta pitäisi näkyä Fidzin presidentin linna, mutta se on niin kaukana, että tarvitsisi olla mikroskooppi jotta sen kuvasta näkisi. Ja Fidzi itsessään on sen verran kaukana Suomesta, että kuva saa sen takia paikan tässä kategoriassa.


4. Suurkaupungin sykettä

Bangkok yön hämärässä

 

Suurkaupungeista Bangkok on vienyt sydämeni. Vaikka kaupungissa kävisi useamminkin, niin aina löytyy jotain uutta ja kivaa nähtävää. Yhden reissun aikana kiersin Chinatownia ja temppeleitä, seuraavalla reissulla taasen tuhlasin aikaa (ja rahaa) Chatukchakin viikonloppumarkkinoilla ja viimeisimmällä reissulla kiersin kattobaareja. Paras mutta ruuhkaisa näköala kaupunkiin on Bayoke Sky Hotellin näköalatasanteelta, mutta ei tuo Marriot hotellin baarinkaan näky huono ole. Auringonnousun usva joella, auringonlaskun aikaiset ruuhkat ja neonvalojen välke, Bangkok pitää kokea, sitä ei voi kuvailla.


5. Zzz – matkustaminen väsyttää

Ulkona nukkuu hyvin

 

Kesällä 2014 osallistuin Suomi Meloo-tapahtumaan ja tämä kuva on loppupuolelta reissua. Tähän mennessä oli liikuttu meloen, autolla ja kumiveneellä ja kuvaa edeltänyt ilta kului tanssien Pistohiekalla. Mä en kovinkaan usein telttaile, mutta hyvin on näköjään uni maistunut.


6. Auringonlasku

Täydellinen auringonlasku delfiineineen Floridan Naplesissa

 

Tämä kuva olisi voinut mennä myös kategoriaan kuva täydellisestä hetkestä. Auringonlaskukuvia on myöskin vuosien varrella kertynyt vaikka kuinka paljon, tämän kuvan otin joulukuussa Naplesin satamalaiturin päästä. Olin jo luovuttamassa sen suhteen, että onnistuisin alueella uiskentelevan delfiinin saavan kuvaan, mutta sitten se onnistui. Auringonlaskun kruunasi ehdottomasti tuo kuvassa pilkottava selkäevä.


7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Kalataco Havaijilla

 

Tuoreita katkarapuja Havaijilla

 

Minut tunteville nämä ylläolevat kuvat saattavat olla suuri yllätys. Kyllä, syön kalaa ja äyriäisiä, jos ne ovat tuoreita ja hyvin valmistettuja. Oahulla oli useampi meksikolainen ravintola ja siellä ihastuin kalatacoihin. Kuvassa ne ovat pehmeillä tortilloilla, koska keliakian takia en voi niitä kovia tacokuoria monessakaan paikassa syödä, mutta noi tortillat ajaa ihan saman asian. Kuvan jättimäiset katkaravut ovat myös Oahulta, saaren pohjoisosissa on useampi ruokarekka ja näistä saa läheisistä lammikoista poimittuja tuoreita katkarapuja kuorrutettuna järkyttävän suurella määrällä valkosipulia. Toi annos oli sanoinkuvaamattoman HYVÄÄ!!!


8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Ei sen tältä pitänyt näyttää

 

Tässä kohtaa jouduin miettimään kumpi kahdesta pettymyksestä oli suurempi. Tai siis tässä tapauksessa ei odotusten mukainen. Nimittäin Mona Lisa-maalaus Pariisin Louvressa. Se on ihan minikokoinen ja hyvä että koko taulua näki ihmismassan takaa. Mutta Pariisiin en matkustanut vain tuon maalauksen takia, joten tässä kisassa tuolle tapaukselle tulee hopeaa ja kullan vie ehdottomasti Bora Bora. Ei siellä pitänyt tuolta näyttää kuin yläpuolella olevassa kuvassa.

Risteilyillä se ainoa huono puoli on se, että satamissa ollaan yleensä vain se yksi päivä ja jos silloin sattuukin satamaan kaatamalla tai olemaan muuten surkea keli, niin se vaikuttaa heti sen kohteen miellyttävyyteen. No, Bora Boralla odotin turkoosia vettä, snorklailua, hellettä ja rantaelämää. Ja sain kaatosadetta, kuraisia pikkuteitä ja ruuhkaisessa baarissa pari Bloody Marya. Jos ikinä enää tuonne asti lähden niin saatan antaa Bora Boralle uuden mahdollisuuden.


9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva

Ilme kertoo kaiken

 

Iguazun putouksilla kastuu aivan varmasti eikä yhtään haittaa vaikka vettä sataisikin kaatamalla. Kaverini yritti ottaa kuvaa ja tästä piti tulla vuosisadan paras kuva, toisin kuitenkin kävi. Samalla hetkellä kun kaverini ottaa kuvaa, koati eli nenäkarhu yritti ryöstää hänen reppunsa. Ja Iquazulle kannattaa muuten laittaa vedenkestävää aurinkorasvaa ja bikinit päälle, jos ei halua olla kuin uitettu Tanja.


10. Kuva roadtripiltä

Roadtrip mun tyyliin

 

Mun roadtripit on yleensä sellaisia, ettei kukaan uskalla ottaa kuvaa, koska kädet pitää pitää kiinni kauhukahvoissa tai sitten olen yksin liikenteessä, jolloin kuvan saaminen musta ratissa on aika haastavaa. Haaveissa olisi roadtrip Ameriikassa, Route 66 moottoripyörällä tai Kalifornian viinitiloja kierrellen avoautolla. Mutta ihan parhaita ”roadtrippejä” on kuitenkin moottorikelkkareissut Suomen Lapissa, tunturien sylissä kevätauringon paisteessa. Kuva Ylläkseltä parin vuoden takaa.

 

Tämä roadtrip kuva on Mauilta huhtikuussa 2016

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka omakseen tuntee ja olisi kiva lukea tarinoitasi kuviesi takaa, joten linkkaathan postauksesi kommentteihin. Erityisesti toivoisin että Satu Koo, Ne Tammelat ja Pöndekengissä osallistuisivat.

Australia Oseania

Australialaisten viinien perässä Hunter Valleyssa -päiväretki Sydneystä

19.7.2016

Ennen kevään reissua olin lukenut paljon siitä, mitä Sydneyssä ja lähialueilla voisikaan tehdä ja useammassa paikassa oli tullut vastaan Hunter Valleyn viinialue. Ja koska pidän viineistä, niin tämä kuulosti paikalta johon olisi päästävä. Tälläkään kertaa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, Sydneyssä oloaika meni osaltani lääkäristä toiseen juostessa ja sikainfluenssaa potiessa, mutta toiseksi viimeiselle päivälle maassa löysin ainoan matkatoimiston, mikä järjesti sinä päivänä retkiä.

Nimikin kuullosti hyvälle, AEA Luxury Tours ja tieto siitä, että meitä on vain pieni ryhmä lähdössä sai minut varaamaan tämän ylihinnoitellun retken (195Au$). Jonkin verran opasaikoina on tullut retkeiltyä ja tällä kertaa luulin saavani rahoilleni vastinetta…

Koska en majoittunut hotellissa vaan yksityismajoituksessa niin sovimme hakupaikaksi Sheraton hotellin edustan kello 7.00 – 7.10 väisenä aikana. Varttia yli seitsemän soittelin ja kyselin auton perään, puhelimessa luvattiin kyydin tulevan ihan muutaman minuutin kuluttua. Australiassa taitaa olla eri käsitys ajasta kuin meillä Suomessa, sillä auto haki minut 10 vaille 8. Onneksi Sheratonin edessä oli pieni kahvikoju, josta sain suunkostuketta odotellessa.

Hunter Valley retki Sydney

Australian reptile parkin sisäänkäynti

Australian Reptile Park

Olen ollut jo vuosia kaikennäköisiä eläintarhoja vastaan ja toiveissa olisikin ollut Australiassa nähdä edes joitain elukoita luonnonvaraisina, mieluiten tietysti niitä karvaisia eikä matelijoita. Tähän retkeen kuitenkin kuului ensimmäisenä pysähdyksenä kahvitauko Australian reptile parkisssa. Tällä ”eläintarhalla” on kuitenkin hyvin tärkeä tehtävä, he keräävät käärmeiden ja hämähäkkien myrkkyjä vasta-aineiden valmistusta varten. Australiastahan löytyy enemmän myrkyllisiä käärmelajeja kuin mistään muualta maailmasta.

australia krokotiili eläintarha

Krokotiilin poikanen Australian reptile parkissa

Australia krokotiili eläintarha Sydney

Hieman isompi krokotiili

 

Kyllähän niitä karvaisia kavereitakin tuolla näki ja samalla saimme kuulla ikäviä asioita koaloiden tulevaisuudesta. Elintilan kaventuminen, ilmaston lämpeneminen ja kaivostoiminta vievät koaloita kohti tuhoa ja asiaa ei helpota myöskään koaloiden parissa leviävä klamydia, joka tekee naaraspuolisista karhuista lisääntymiskyvyttömiä. Paikkapaikoin koalakannasta 90% sairastaa klamydiaa. Lisäksi vuosittain noin 4000 karhua saa surmansa joko liikenteessä tai koirien tappamana.

 

Australian reptile park koala eläintarha

Koala Australian reptile parkissa

Australian reptile park eläintarha kenguru

Kenguru

Briar Ridge

 

Mutta palataan takaisin aiheeseen. Ensimmäinen viinitila jossa pysähdyimme oli Briar Ridge. Hunter Valley on Australian vanhinta viinintuotantoaluetta, jossa ensimmäiset viiniköynökset on istutettu 1831 ja Briar Bidgen tila on perustettu vuonna 1972 lähelle Cessnockin kaupunkia. Se sijaitsee 165km Sydneystä pohjoiseen ja 50km Newcastlesta. Alue on hyvin kaunista kumpuilevine ”vuorimaisemineen”. Ilmastollisesti Australia sijoittuu maailman kuumimpien viinintuotantomaiden joukkoon. Sademäärät mantereen tunnetuimmilla tuotantoalueilla ovat minimaalisen pienet, joten köynnösten keinokastelu on välttämätöntä lähes jokaisella tarhalla. Hunter Valleyssa sataa keskimäärin vuodessa noin 530mm kun esimerkiksi Helsingissä sademäärä on keskimäärin 655mm.

 

australialainen valkoviini chardonnay

Briar Ridgen chardonnay

 

Kuuman ilmaston ansiosta Australia on tullut tunnetuksi lähinnä paksukuorisista punaisista lajikkeista, kuten Shirazista ja Cabernet Sauvignonista. Viileässä ilmanalassa viihtyviä lajikkeita, kuten Pinot Noiria ja Chardonnayta viljellään viileimmillä rannikkoalueilla. Shiraz ja cabernet sauvignon -viinien lisäksi Hunter Valley on tullut tunnetuksi Etelä-Afrikasta Australiaan rantautuneesta sémillonista, josta valmistetaan alueen tunnetuimmat valkoviinit. Hunter Valleyn sémillon-viinit ovat joko täysin tammikypsyttämättömiä, jolloin niiden tuoksu ja maku ovat raikkaan sitruunaisia. Tammitynnyreissä kypsytetyt sémillon-viinit sopivat kypsän hedelmäisten viinien ystäville ja täydellisesti esimerkiksi grillatun lohen seuraan.

 

Cabernet Sauvignon punaviini australia Hunter valley

Briar Ridge Cabernet Sauvignon

 

Briar Ridgen vinitila on avoinna joka päivä klo 10 – 17 ja jos viineihin ihastuu, he toimittavat tuotteitaan myös Suomeen, rahtikulut ovat kyllä suolaisia. Itse tykästyin heidän yhdeltä tarhalta tuleviin sémillon-viineihin, harmi vaan ettei laivalle saanut viedä kuin yhden pullon mukanaan.

 

Leogate Estate Wines

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten jo astetta hulppeampi Leogate Estate Wines. Tässä vaiheessa astuu mukaan kuvioihin se, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Sydneystä lähtiessä retken kuljettaja kysyi onko kenelläkään erityisruokavalioita. Kerroin, kuten myös varatessani retkeä edellisenä päivänä, noudattavani gluteenitonta ja kalatonta ruokavaliota. Kuski kertoi ilmoittavansa lounaspaikkaan ja luotin siihen, että tieto kulkee. No viinitilavisiiti alkoi tietysti viinien maistelulla ja samalla piti saada tietoa siitä, miten juustoja ja viinejä voisi yhdistää. Kyseinen henkilö, joka tämän maistatuksen piti, ei maininnut juustoja muuten kuin, että tuossa on, syökää ja maistelkaa viinien kanssa. Olisin ollut enemmän kuin onnellinen, jos olisi kerrottu mitä juustoja on ja minkä viinin kanssa ne ovat parhaimmillaan. Viinit täällä kyllä olivat loistavia ja ei ihmekään, että Quantas on valinnut tilan viinit businessluokan tarjoiluihin. Nälkä alkoi jo tässä vaiheessa olla aivan mieletön….

viinitila Hunter Valley australia

Leogate estaten sisäpihaa

 

Hunter valley viinimaistajaiset viinitila leogate

Viinien ja juustojen yhdistämistä

Ja sitten oli pitkään odotetun lounaan vuoro. Pöytään kannettiin suuri kulho ceasarsalaattia, iso vadillinen mereneläviä ja toinen iso kulho höyryävää pastaa.  Kysyin, että mitkäs näistä ovat minulle ja olisittepa nähneet tarjoilijan ilmeen kun hän pudisteli päätään, että mitä meinaat? Samassa pöydässä istuvan kuljettajan kasvoille alkoi hiipimään puna ja siinä vaiheessa tajusin, ettei kukaan paikassa tiennyt ruokavaliostani. Tässä vaiheessa meinasin sitten purskahtaa itkuun mutta tarjoilija lohdutti, että kyllä keittiö valmistaa minulle pikaisesti jotain gluteenitonta. Alla olevan annoksen tultua pöytään luulin tämän olevan alkusalaatin, mutta tässä oli kaikki mitä sain lounaaksi, yhden tomaatti-mozzarellasalaatin.

Hunter Valley lounas viinitila

tomaatti-mozzarellasalaatti

 

Herkullisen näköistä pastaa… vaan ei gluteenitonta

 

Jälkiruuaksi muille tuotiin upeat suklaiset jäätelöannokset ja koska tuo lehdykäinen sisälsi kauraa, tätä ei tietenkään voitu minulle tarjoilla edes ilman tuota ”keksiä” vaan korvaavaksi sain mansikkasorbettia mantelilastuilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon tässä vaiheessa otti päähän!

 

Australia viinitila lounas

Unelmieni jälkiruoka jäi taaskin väliin

 

Gluteenittomana jälkiruokana mansikkasorbettia mantelilastuilla

 

Takaisin Sydneyyn päästyäni otin yhteyttä AEA Luxury Toursin johtajaan ja avauduin hiukan liian kovasanaisesti puhelimessa ja pari päivää myöhemmin retken hinnasta oli palautettu kolmasosa luottokortilleni. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä mielipahaa, jonka koin nälkäisenä ja muutaman viinilasillisen liikaa jälkeen. Tämä ruokaselkkaus ei todellakaan ollut viinitilan vika, he tekivät parhaansa.

Hunter Valley viinitila australia

Viinitynnyreitä ja laaduntarkkailua

 

Leogaten valikoimaa

 

Kyseinen viinitila Brokenback Vineyard perustettiin 1970-luvun puolivälin jälkeen ja tällä hetkellä viinitilalla kasvaa chardonnayta 18ha, semillonia noin 4ha ja shirazia noin 28ha. Rypäleitä tila tuottaa vuodessa noin 340 000 kiloa. Logon ja nimensä Leogate tila on ottanut porttia vartioivista kahdesta isosta leijonapatsaasta. Nykyään tilalla vietetään paljon mm häitä, joihin hulppeat tilat on kuin luotu.

Yksi monista juhlasaleista

 

Kyllä täällä kehtaisi juhlia

 

 

Celebrity Solstice Risteilyt

Celebrity Solstice – Specialty restaurants

15.7.2016

Celebrity Solstice aluksella on monipuolisen buffeen ja pääravintolan Grand Eparnayn lisäksi myös erikoisravintoloita, joissa tuli risteilyjen aikana käytyä hyvin useasti. Minulle ruoka-aineallergisena ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavana oli huomattavasti helpompi asioida pienissä ravintoloissa, joissa henkilökunta oppi muistamaan toiveeni jo ensimmäisen käynnin jälkeen ja vältyin pääravintolan toiveelta tilata ruokani jo edellisenä iltana etukäteen. Koin itse hankalaksi päättää päivää etukäteen, mitä haluaisin syödä ja olisinkohan sitten kuitenkaan nälkäinen kun ruoka-aika koittaa.

Erikoisravintoloihin voi ostaa paketteja jo ennen risteilyä tai paikan päältä, hinnassa ei juurikaan ole eroa. Ensimmäisenä risteilypäivänä kummallakin risteilyllä hyttiini oli toimitettu kortti, jolla sai ensimmäisen illan katemaksusta 50% alennuksen, joten tämä etu kannattaa käyttää. Normaalisti katemaksut ovat ravintolasta riippuen noin 40-45Us $ per henkilö.

Celebrity Solsticella on valittavana kolme erikoisravintolaa; Murano, joka tarjoilee perinteistä ranskalaisen keittiön tyylistä, Tuscan Grille, joka taasen on italialainen ja Silk Harvest aasialaisen fuusiokeittiönsä antimilla. Näiden lisäksi laivalta löytyy Bistro on 5, jonka listalta löytyy salaatteja, voileipiä ja creppejä (katemaksu 10$ / hlö), Aqua-class asiakkaiden Blue ja sviittiasiakkaiden Luminae.

Kerran pari risteilyn aikana näissä ravintoloissa on tarjolla myös lounas, ajankohta löytyy hytteihin päivittäin jaettavasta lehdestä ja ruokalista lounasaikaan on supistettu versio täydestä listasta. Ensimmäisen risteilyni aikana otin viiden illan paketin, joka maksoi laivalta ostettuna 159$ ja toiselle risteilylle 9 illan paketin, joka sisälsi myös rajoittamattoman määrän lounaita ja illallisia Bistro on 5:ssä hintaan 219$. Näiden lisäksi olin onnekas, sain kutsun kapteenin pöytään Staff Captain Iliaksen seuraan ja lounastamassa kävin muiden yksin matkustavien rouvien kanssa pariin otteeseen.

Ravintola Murano

Ensimmäinen kokemukseni Muranosta oli katkeran suloinen. Olin ravintolaan mennessä jo valmiiksi väsynyt ja nälkäinen ja meinasin purskahtaa itkuun kun näin listan. Ensinäkemältä en löytänyt mitään mieleistä syötävää ja sanoinkin tarjoilijalleni Georgelle, että taidan tuhlata aikaani ja rahojani tässä paikassa, mutta keskusteltuani hetken kokki Shaunin kanssa päädyimme yksimielisyyteen illan menusta ja loppujen lopuksi Muranosta tuli lempiravintolani. Yksin istuessa ehtii kiinnittämään huomiota kaikkiin pikkuseikkoihin, kuten hovimestarin kokoa liian pieneen takkiin (selvisi risteilyn aikana hänen intohimonsa salitreenaamiseen) tai ravintolan henkilökunnan sisällä vallitsevaan hierarkkiaan.

Muranon alkuruokalistalta kokeilin mm seuraavia annoksia:

Warm Goat Cheese Soufflé
Smoked Tomato
Coulis, Parmesan Cream, Basil Pesto

 

 Pork Belly
Parsnip Purée,
Caramelized Apples, Calvados Jus

 

Pääruokalistalta kokeiluun päätyivät
Châteaubriand for Two*
Fricassée of Baby
Vegetables, Béarnaise & Cabernet Sauce
 Heirloom Tomato & Buffalo Mozzarella Salad
Granny Smith Apple,
Cantaloupe Micro Basil & White Balsamic Emulsion
Herb Crusted Lamb Rack
Pea Purée, Tomato
Confit, Baby Carrots, Spice Meatball, Garlic Jus

 

 

Ja jälkiruuaksi aivan mielettömän upean makuinen jälkiruokakimara ja tämäkin täysin gluteenittomana.

 Palvelu Muranossa oli jotain käsittämättömän upeaa, henkilökunta todella ystävällistä ja haikeudella jään odottamaan seuraavaa kertaa kun pääsen tämän ammattitaitoisen tiimin palveltavaksi.
Tuscan Grille oli ensimmäisen risteilyiltani valinta ja pihvinnälkäiselle paikka on loistava. Täällä ruokavalioni otettiin huomioon ja vain pienillä muokkauksilla löydettiin sopivat annokset ilman turhaa häsläämistä.
Solo travellers lounaalta ja kyseessä ei siis ollut sinkkujen vaan yksinmatkustavien tapaaminen.
Carpaccio di Manzo
(Filet Mignon
Carpaccio)
Sun-dried tomato
& kalamata olive tapanade
Bisteca Tartare
(Steak Tartare)
Dijon mustard,
capers, parsley, onion, parmesan cheese, black pepper vinaigrette & crispy
potato chips

 

Insalata di Formaggio di Capra
(Goat cheese salad)
Fried goat cheese,
arugula, toasted pine nuts & balsamic vinaigrette
(tätä annosta on muokattu siten, että vuohenjuustoa ei ole kuorrutettu eikä paistettu)
Pomodoro e Mozzarella di Bufala
(Bufala Mozzarella
and Tomato)
Extra virgin olive
oil, aged balsamic vinegar and garlic focaccia
Risotto allo Zafferano
(Golden Saffron
Risotto)
Asparagus, roasted
cherry tomatoes & parmigiano-reggiano
Bistecca Toscana ”Rib Eye”
Blackened angus
ribeye steak

 

Tiramisu ilman keksejä 🙂

 

Creme brulee

Laivan kolmas erikoisravintola on Silk Harvest, jossa vaikutteita listalle on saatu aasian maista. Listalla on niin sushia kuin perinteistä thaimaalaista pad thaita, vietnamilaisia makuja sekä curryja. Valitettavasti ravintolan valaistus on erittäin hämärä ja kamerani ominaisuudet eivät olleet parhaimmillaan, joten täältä vain yksi kuva.

 

Laivalla järjestetään pidemmillä risteilyillä ainakin yksi päivä, jolloin pääsee tutustumaan erikoisravintoloiden tarjontaan. Kokit esittelevät kunkin ravintolan kaikki annokset ja mieleen juolahtavia kysymyksiä saa käydä esittämässä.
Silk Harvest

 

Tuscan Grille

 

 

Murano

 

Toivottavasti kuvat saivat veden herahtamaan kielellesi. Ilman iltoja erikoisravintoloissa moni makuelämys olisi jäänyt kokematta ja monta kokemusta köyhempänä olisin tullut reissusta pois. Ja ei, matkalla tulleet kilot eivät tulleet erikoisravintoloista 😉
Aasia Thaimaa

Bangkokin katoilla

15.3.2016
Yö Bangkokissa

Bangkok – valtavan iso, ihmisiä kuhiseva, kiehtovan eksoottinen, välillä niin likaisen kuvottava, äärimmäistä köyhyyttä ja toisaalta taas sanoin kuvaamatonta luksusta, sitä kaikkea on Bangkok. Ja mikäpä olisi parempi paikka katsella Enkelten kaupungin kuhinaa kuin jonkin kaupungin lukuisan pilvenpiirtäjän korkeuksissa sijaitseva terassi.

Kaikille Bangkokin kävijöille on varmasti tuttu paikka Baiyoke Sky Hotellin näköalaterassi Thaimaan korkeimman rakennuksen 84. kerroksessa. Paikalle löytää helpoiten Ratchapraropin asemalta, josta on noin viiden minuutin kävelymatka perille. Kerroksesta 18 löytyy lipunmyyntipiste, jossa voit valita useista vaihtoehdoista, riippuen siitä haluatko syödä vai vaan nauttia maisemista. Lipun saatuasi suuntaat toiselle hissille, joka kuljettaa sinut kerrokseen 77, jossa pääset tutustumaan tarkemmin torniin ja voit ihastella kaupunkia kaukoputkilla. Vihdoinkin on aika siirtyä ylempiin kerroksiin jälleen eri hissillä ja yhden porrasvälin nousun jälkeen oletkin pyörivällä ulkoterassilla.

Lippu, joka sisältää yhden juoman kerroksen 83 baarissa maksaa ennen iltakuutta 300 THB ja iltakuuden jälkeen 400 THB. Baari on jo hiukan kulahtanut ja henkilökunta kyllästyneen oloista, joten jos mieluummin nautit juomasi ulkona puhaltavan tuulen hulmutellessa hiuksiasi, niin selaa sivua alaspäin.

Tornihotelli Bangkokissa

Baiyoke Sky Hotellin julkisivu

 

Näkymä Baiyoke Sky hotellin näköalakerroksesta

 

Baiyoke Sky Hotellin baari

 

Cosmopolitania kynttilänvalossa

 

Koska kaupungissa on kattoterasseja vaikka kuinka paljon ja aikani täällä rajattu, niin päätin keskittyä vierailemaan vain Sukhumvit Roadin varrella tai välittömässä läheisyydessä olevissa paikoissa. Aloitin kierrokseni saapumalla junalla Nanan asemalle, josta uloskäynti kolmosesta lähdin kävelemään Soi 11 eteenpäin. Pitkästä matkaa näkyykin Fraser Suitesin valomainos ja kunhan talon nurkalle pääset niin paikalta löytyy opasteet talon taakse, jossa sisäänkäynti Above Eleven rooftop baariin. Talon kerroksesta 33 löytyy tämä paikka, joka tunnetaan perulais-japanilaisesta ruokalistastaan ja tiukasta pukeutumiskoodistaan, jonka huomasin siitä, että henkilökunta naureskeli lenkkareilleni ja repulleni. No muutaman kuvan sain kuitenkin ottaa. Pöytävaraus on suositeltava. Avoinna joka päivä ilta kuudesta yökahteen.

Above eleven alkuillasta

 

Above eleven Bangkok

 

Above elevenin näköalavessa

Above elevenin välittömässä läheisyydessä sijaitsee Le Fenix hotelli, jonka kasikerroksesta löytyy omaan makuuni kotoisampi vaihtoehto edelliseen verrattuna, Nest. Rantatuoleja hiekalla, hyvää musiikkia, loistavan makuisia drinkkejä ja edullista ruokaa.

Täällä mohito ja pad thai maksoivat noin 500THB ja ainakaan alkuillasta ei paikalla ollut ruuhkaa. Useina iltoina viikossa täällä järjestetään erityyppisiä juomabuffeita, keskiviikkoisin juo niin paljon kuin pystyt 600 THB 🙂 Ja osoite siis Sukhumvit road, soi 11, Le Fenix hotelli, noin 10 min kävely Nana-asemalta. Avoinna kuudesta yökahteen.

Rantatunnelmaa Nestissä

 

Nest

 

Rentoa illanviettoa Nestissä

 

Romanttiselta illalliselta ei puuttunut kuin seura

 

Matka jatkui Sukhumvit roadia eteenpäin Thong Lor asemalle, josta taas samainen uloskäynti nro 3 johdattaa lähelle Marriot hotellia, josta löytyi kerroksesta 45 kattoterassi Octave.

Tyypilliseen Marriot tyyliin täällä saa palvelua ja vihdoinkin löytyi myös sujuvaa englantia puhuvaa henkilökuntaa. Drinkkilista oli kattava ja täällä sai erittäin hyvän mohiton alle 300 THB:lla. Lisäksi pöytään tuotiin kipollinen pähkinöitä. Avoinna joka päivä klo 17 – 02.

Hotellin uima-allasaluekin näytti viihtyisältä, täytyykin pitää silmät auki, jos seuraavalla Bangkokin lomalla yöpyisikin täällä ja sattuisi löytymään esim booking.comin kautta hyvä hinta huoneelle.

Marriot Sukhumvitin Octave kattoterassi

 

Mojito Octavessa

 

Bangkok yöllä Octaven terassilta katsottuna

 

Bangkokin yötä

Octavesta saa myös ruokaa

 

 

Marriot-hotellin uima-altaalta on myös kivat näköalat

Oman hotellini vastapäätä on avattu viime vuoden puolella Cielo Sky Bar. Paikalle löydät kun nouset junasta Phra Khanong asemalla uloskäynti 3 ja suuntaat kohti soi 69/1. Kohta näetkin vasemmalla puolella Kauppatorin rannassa pissineen pojan sukulaisen ja olet saapunut jo liki. Rakennuksen 46. kerroksesta löytyy erittäin viihtyisä terassi ja ruokalistakaan ei näyttänyt hassummalta. Drinkkien hinnat pyörivät noin 300 THB. Avoinna joka päivä klo viidestä puolilleöin. Täällä myös pukukoodi, eli shortsit, uima-asut ja fliplopit kuuluvat allasalueelle, ei ravintolaan.

 

Cielo Bangkok

Bangkokin yötä Cielon terassilta nähtynä

 

 

 

Cielon viinibaari

 

 

 

Mikä on sinun suosikkisi Bangkokin kattoterasseista tai upeat maisemat omaavista ravintoloista?