Browsing Tag

Helsinki

Eurooppa Suomi

Helsingin salaiset saaret – Kuivasaari

7.8.2016

Vuosikausia perheemme parissa puhuttu päiväretki Kuivasaareen alkoi olla jo lähellä, edellisenä iltana Kympin uutisissa ollut juttu nosti ”matkakuumetta” entisestään, kohta pääsisin saarelle, jossa äitini ja tätini ovat lapsuudessaan asuneet ja monet tarinat tältä saarelta kuultu jo omassa lapsuudessa.

Kuivasaari Helsinki
Ihalines Merisaukko
Kuivasaaren linnake

 

 

Kuivasaari sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingistä Harmajan länsipuolella. Saari on yhä puolustusvoimien hallussa ja sinne pääsee ainoastaan opastetuilla retkillä, joita järjestää Suomenlinnan rannikkotykistökilta yhteistyössä Ihalinesin kanssa.

Venematka Kaivopuiston rannasta perille kestää noin puolisen tuntia ja matkan aikana saa ihastella Suomenlinnaa sen ”toiselta puolelta”. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta, sen luonnosta ja maailman ainoasta jäljellä olevasta toimivasta Durlacher-tykistä.

 

 

 

 

 

 

12" tykki Kuivasaari

 

HISTORIAA

Kuivasaari oli kalastajien käytössä 1700-luvulla ja perimätieto kertoo saaren olleen yksityisomistuksessa 1800-luvulla.Vuonna 1896 se pakkolunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten” mutta sitä ei vielä silloin linnoitettu. Vuonna 1911 linnake liitettiin Viapori linnoitukseen, mutta Kuivasaaren linnoittamista aloitettiin suunnittelemaan vasta ensimmäisen maailmansodan aattona keväällä 1914, kun sinne päätettii rakentaa neljän tykin patteri. Rakennustöitä ei tuolloin kuitenkaan vielä aloitettu.

Sodan sytyttyä kuitekin Kuivasaaressa aloitettiin rakennustyöt, saaren pohjoispäähän rakennettii kaksoislaituri sekä Kuivasaaren että Pikku Kuivasaaren väliin tehtiin aallonmurtaja. Tykkiasemat rakennettiin vanhan linnoitusperiaatteen mukaisesti siten, että tykkirintama oli kohtisuoraa pääampumasuuntaa vastaan.

 

Kuivasaari torni

 

Kuivasaari torni

 

kasarmi kerrossängyt
Kasarmin kerrossänkyjä

 

Saareen rakennettiin kasarmit ja asunnot henkilökunnalle sekä parakit työmiehille. Pystytetyistä rakennuksista osa on vielä tallella.

 

Kuivasaari Helsinki

 

Kuivasaaren 12" tykki

 

Kuivasaari päällikkö
Linnakkeen päällikön asunto

 

Eino Halmetojan jälkeläisiä kolmessa polvessa sekä isäni

 

Kuivasaari Helsinki
Samaiset koristeet löytyivät jo 40-luvun lopun valokuvasta

 

 

 

Äitini lapsuuskotinsa eteisessä

Ylläolevat kuvat ovat linnakkeen päällikön käyttöön rakennettusta talosta, jossa äitini sisaruksineen asuivat -40 luvun lopulla ja 50-luvun alussa isoisäni Einon työskennellessä saarella. Monia lapsuusmuistoja tuli äidilleni ja tädilleni mieleen ja ehkäpä näistä jotain olisi voinut jättää kertomatta. Toivottavasti veljentyttöni ei koskaan saa päähänsä kokeilla, miten hyvin makaronikeitosta saa makaronit tarttumaan eteisen oven lasi-ikkunoihin.

 

 

 

Kuivasaari

Suosittelen lämpimästi vierailua Kuivasaarella, ennenkuin se kokee saman kohtalon kuin Vartiosaari. Luonto täällä on vielä lähes koskematonta ja jos Senaattikiinteistöt saaresta luopuvat jonain päivänä, saattaa olla että tästäkin saaresta tulee yksityisaluetta tai massojen talloma piknik-alue, jolloin herkästä luonnosta ei jää jäljelle kuin rippeet.

Kiitos Rannikkotykistökillan henkilökunnalle kierroksesta saarella ja pääsystä päällikön asuntoon. Perimätieto kulki taas muutaman sukupolven eteenpäin.

 

Eurooppa Suomi

Kesäpäivä Suomenlinnassa

3.8.2016
Suomenlinnan rakennuksia

Mitä voi tehdä Helsingissä lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä pienellä budjetilla? No lähteä vaikka Suomenlinnaan. Ja sinnehän pääsee joko HSL:n lautalla tai vesibussilla Kauppatorilta.

Aikaa saarella voi käyttää kävellen kiertelemiseen, käydä museoissa, nauttia kahviloiden antimia tai istuskella piknikillä. Opastettuja kävelykierroksia järjestetään myös.

 

linnoitus Helsinki

Kustaanmiekan valleja

 

Mitäpä saarella sitten on nähtävää? Miten olisi jokin seuraavista?

KUNINKAANPORTTI

Helsinki Suomenlinna linnoitus

Kuninkaanportti kesällä 2016 kun remontti oli vielä kesken

 

Kuninkaanportti sijaitsee Suomenlinnan eteläisimmällä saarella, Kustaanmiekan salmen edustalla ja on linnoituksen alkuperäinen päänsisäänkäynti. Se rakennettiin alunperin 1753-1754 paikalle johon kuningas Aadolf Fredrik ankkuroi aluksensa vuonna 1752 tullessaan katsastamaan miten linnoituksen rakennustyöt etenevät. Tästä syystä portti nimettiin Kuninkaanportiksi. Kuten kuvasta näkyy, restaurointityöt ovat jälleen käynnissä kesällä 2016.

RANTAKASARMI

Suomenlinna Helsinki

Rantakasarmi, jossa sijaitsee mm matkailuneuvonta

 

Helsinki Suomenlinna

 

Vaaleanpunaiseksi rapattu Rantakasarmi on linnoituksen venäläisellä kaudella rakennettu pääportti. Rantakasarmi hallitsee Suomenlinnan pohjoisrantaa, johon suurin osa saarella kävijöistä saapuu lautalla Kauppatorilta.

Holvattu, peltikattoinen kivikasarmi rakennettiin vuosina 1868–70. Se oli tarkoitettu rauhanaikaisessa käytössä 250 sotilaalle. Osaa rakennuksesta käytettiin päävartiona, jossa oli arestikopit, pidätettyjen kopit ja huoneet vartijoille ja päivystävälle upseerille. Näiden lisäksi kasarmissa oli keittiö, miehistön majoitushuoneet ja käymälät.

SOTAVANKILEIRIN MUISTOPAIKKA

Muistomerkki Suomenlinna

Suomenlinnan vankileirin muistomerkki

 

Saaren synkästä ja surullisesta historiasta kertova sotavankileirin muistopaikka löytyy lauttarannasta lähdettäessä kulkemaan vasemmalle noin 100m tien oikealta puolelta.

Suomenlinnassa toimi sotavankileiri Suomen itsenäisyyden alkuaikana 14.4.1918–14.3.1919, tänä aikana sinne toimitettiin noin 10 000 punakaartilaista tai punaiseksi epäiltyä. Heistä noin joka kymmenes menehtyi nälkään tai sairauksiin. Vankileiri oli toimiessaan Suomen sisällissodan aikaisista leireistä toiseksi suurin, enimmillään leirillä oli noin 8000 vankia yhtäaikaa. Huonot hygieniaolot ja muonituksen epäonnistuminen altistivat vangit kulkutaudeille, keuhkokuume, vesikauhu ja espanjantauti tappoivat vankeja.

Vankien elämä saarella oli alkeellista ja ankeaa, ruokavarkauksia yrittäneet ammuttiin kuten myös pakoa yrittäneet. Vangit olivat sijoitettuina huonokuntoisiin kasarmeihin, joiden tilat olivat kylmiä ja kosteita, syöpäläisiä kuhisevia. Kuoleman koittaessa tieto kuolemasta ei aina kiirinyt omaisten tietoon ja suurin osa menehtyneistä vangeista haudatiin joukkohautaan Santahaminaan.

SUKELLUSVENE VESIKKO

Suomenlinnan sukellusvene

Suomen ainoa sukellusvene Vesikko

 

Vierailu sukellusveneen sisällä on elämys sekä lapsille että aikuisille. Pienissä ahtaissa tiloissa työskenteli noin 20 miestä useiden kymmenien metrien syvyydessä. Käynnistä tekee autenttisemman Vesikkoon rakennettu äänimaailma: kävijä kuulee moottoreiden käyntiäänet ja miehistön komennot sekä torpedohyökkäyksen äänet.

Sukellusvene CV-707 rakennettiin Turussa saksalaisten tilauksesta ja se valmistui vuonna 1933. Suomen valtio osti veneen 1936, jolloin se sai nimen Vesikko. Vesikko osallistui neljän muun suomalaisen sukellusveneen kanssa talvi- ja jatkosotaan. Sotien jälkeen Vesikko säästyi ainoana  suomalaissukellusveneenä romutukselta. Mittavan entisöintityön jälkeen se avattiin yleisölle Sotamuseon näyttelykohteena Suomenlinnassa heinäkuussa 1973.

Jos sotahistoria ei ole lähellä sydäntäsi niin saarelta löytyy näkemistä myös nostalgianälkäisille.

LELUMUSEO

Suomenlinnan museot

Lelumuseon ja Cafe Samovarbarin kyltti

 

Cafe Samovarbar

Romanttinen vanha puutalo pitää sisällään lelumuseon ja viihtyisän kahvilan

 

Suomenlinna Lelumuseo

Cafe Samovarbarin kutsuva sohva

 

Lelumuseo Suomenlinna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lelumuseo sijaitsee ihanan romanttisessa pitsihuvilassa, jossa toimii myös Cafe Samovarbar. Museossa pääset tutustumaan leikkikaluihin 1800-luvulta 1960-luvulle asti. Kahvilan yhteydessä on myös pieni matkamuistomyymälä.

Aikaa saa kulumaan myös kävelemällä ympäri saarta ja nauttimalla näköaloista tai pulahtamalla uimaan. Piknikviltin levittämiseen löytyy useita paikkoja, mutta autathan omalta osaltasi pitämään Maailmanperintökohteen siinä kunnossa, että kehtaamme sitä esitellä myös ulkomaalaisille vierailijoille. Emme siis käyttäydy kuten tässä kuvassa!

Ei näin! Saarella on roskapönttöjä, joita saa käyttää!

Maailmanperintökohteet Suomenlinna

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde

 

 

Tykki lähellä Kustaanmiekkaa

 

Minnehän tämä polku vie?

 

 

Eurooppa Suomi

Gluteenittomalla makumatkalla ympäri Suomea

11.2.2016

Mulla todettiin viime syksynä yliherkistyminen gluteenille ja koska reumakin oli päässyt villiintymään, joten tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, että ruokavalioon olisi syytä tehdä remonttia. No, tämä muutama kuukausi onkin sitten ollut yhtä seikkailua ja tässä postauksessa muutamia toppeja ja floppeja matkan varrelta.

Mulla on ihan mieletön ikävä äidin leipomia pullia ja koska olin jo tottunut hyvään, niin gluteenittomien suhteen odotukset ovat olleet korkealla, mutta todellisuus ei ole aina vastannut odotuksia. Varsinkin pastaa ja leivonnaisia tää pullahiiri kaipaa…

Hard Rock Cafe Helsinki

Hard Rock on sellainen ravintola, johon tekee mieli päästä silloin tällöin hyvän ja ruokaisan salaatin perässä tai yhdelle drinkille. Alkupaloista lempparini oli aiemmin wingsit, mutta niiden kastike ei mulle enää käy, joten nykyään alkuun tulee otettua nachot ilman papuja. Ihan ok annos ja riittää kahdelle 🙂

 

 

Viime käynnillä kaverini kanssa päädyimme syömään salaattia, ylempi annos on grilled chicken aragula salad, joka pitää sisällään rucolaa, grillattua kanaa ohuina suikaleina, mausteisia pekaanipähkinöitä kuivattua karpaloa, tuoretta appelsiinia ja päällä fetamurua. Kastikkeena sitrusbalsamiviinietikkaa.

Alempi annos on mun lempisaattini Cobb salaatti. Siinä on pohjalla jäävuorisalaattia ja päällä kuutioitua avokadoa, cheddarjuustoa, tomaattia, broileria, punasipulia, kananmunaa ja pekonia. Ja tuolla annoksella muute lähtee isompikin nälkä.

Cafe Makiata

Helsingissä Haagassa sijaitseva Makiata on kovasti mainostellut facebookin gluteenittomia ruokapaikkoja ryhmässä gluteenittomia leivonnaisiaan ja pitihän sitä sitten yhtenä päivänä lähteä seikkailemaan. Suuri yllätys oli se, että kaikkia kahvilan ruoka-annoksia saa gluteenittomina ja paikan päällä leivotaan parina päivänä viikossa myös makeita herkkuja. Talon leipäkin oli oikein makoisaa.

Tällä kertaa lautaselle päätyi salaattia ja jälkiruuaksi laskiaispulla hillolla. Tähän mennessä paras gluteeniton pulla mitä olen syönyt. Se oli sopivan kuohkea ja maistui muultakin kuin pahvilta, taitaa salaisuutena olla itse sekoitettu jauhoseos. Kannattaa poiketa, jos liikutte sillä suunnalla.

Ravintola Torre

Ravintola Torrea Turun Linnankadulla oli kehuttu ja kun kyselin kavereilta suosituksia, niin tämä nimi ponnahti esille ja olihan se käytävä kokeilemassa. Alkuruokapöytä oli hieman pettymys, sieltä löytyi makuuni vain monikokoisia maustekurkkuja, joten kuvaa alkuruuista en ottanut. Keittiöstä kyllä tuotiin leipää mutta sitäkin joutui erikseen pyytämään ja voitte kuvitella, ettei ruokahalua herätä missään tapauksessa leipä, joka on mikron jäljiltä tulikuuma ja aivan märkä… Tämä ei ole yksin Torren ongelma vaan samaan ilmiöön törmää lähes aina kun tilaa gluteenitonta leipää.

Pääruokana otin listalta pippuripihvi a´la Torren, josta löytyi kaksi vaihtoehtoa koon puolesta 180g/240g. Annoksessa listan mukaan piti olla kymppikastiketta ja kermaperunoita. Tilatessa hieman kritisoin alkuruokapöydän antimia sanomalla, että eipä ollut paljoa vaihtoehtoja kun ei voi sietää SIENIÄ eikä syödä gluteenia, joten yllätys oli suuri, kun pääruoka tuotiin pöytään.

Annoksessa oli huimat 13 kpl kasviksia, joista 10 purkkiherkkusientä 🙂 Muutenkin annos oli todella sekavan näköinen neljän erivärisen kastikkeen ansiosta, mutta täytyy myöntää, että tuo kermainen pippurikastike oli aivan taivaallisen hyvää ja pihvin kypsyysaste ei olisi voinut olla parempi. Tää olis ollut kympin annos, jos kasvislisäke olisi ollut muuta kuin sientä.

Jälkiruokana tällä kertaa Crema catalana, johon listan mukaan olisi kuulunut appelsiinikeksimurut, mutta mun annoksessa se oli korvattu suklaakakun lisukkeena normaalisti tulevana hedelmäsalsalla. Annos oli todella herkullisen näköinen, mutta tuon salsan tilalle olisin mieluummin ottanut jotain tuoretta. Mielestäni mansikat ja chili ei oikein sovi yhteen. Juu, tiedän että saatan kuullostaa nirsolta, mutta yleensä olen hyvin kaikkiruokainen, on vain muutamia juttuja joita en pysty syömään.

Lapland Hotel Oulu

Pääsin vihdoinkin käymään Oulussa elämäni ensimmäistä kertaa ja koska lentoni oli perillä jo aamuvarhaisella, niin päätin suunnata aamupalalle Lapland Hotel Ouluun. Halusin testata millaisen aamupalan siellä saisi, osassa Lapland Hotellin kohteista kun aamupala on ollut gluteenittomien tuotteiden osalta surkea. Mutta Oulu yllätti positiivisesti. Parasta täällä oli kokki, joka paistoi asiakkaan toiveiden mukaisen munakkaan tai paistetut munat. Gluteeniton leipä oli tuoretta ja pakattu kelmuun, pyydettäessä sai myös voita. Mysliä, muroja ja gluteenittomia keksejä löytyi niille erikseen varatusta paikasta ja tuotteet olivat pakattu umpiotölkkeihin. Tuoreita hedelmiä, maistuvaa munakasta, hyvää kahvia ja viihtyisä ympäristö, mitä voisi enää toivoa muuta? Hintakin aamupalalle kohtuullinen 17€

 

Grill It

Oulun reissulla tuntui nälkä vaivaavan koko ajan, joten lihan himoa tyydyttämään suuntasin Grill It:iin. Kyseessä on osuuskauppa Arinan ravintola ja toimipisteitä Oulun lisäksi mm. Espoossa ja Helsingissä. Ravintolaketjun erikoisuutena on puuhiiligrilli, jossa pihvit paistetaan. Tällä kertaa valitsin taas pippuripihvin härän sisäfileestä, grillimestarin pippurikastikkeella ja lisäkkeenä kasvisten lisäksi Västerbottensost-perunagratiinia. Annos oli ihan mielettömän hyvä, pihvi paistettu just sopivan kypsyiseksi ja perunalisäke oli makoisaa.

Jälkiruokalistalta tällä kertaa valikoitui Créme brulée ja sitruunakreemiä. Nyt ei sitten löydy tarpeeksi ylistäviä sanoja kehumaan tätä annosta… NAM!!!!

Nyt kun on hehkutettu hyviä annoksia niin otettaisko niitä häntäpään esityksiä seuraavaksi?

Sokeri-Jussin Kievari

Oulun Pikisaaressa sijaitsevaa Sokeri-Jussin kievariakin suositeltiin, kun kyselin Ouluun suosituksia. Ravintola sijaitsee vanhassa punaisessa hirsirakennuksessa, jossa aikoinaan on rakennettu laivoja.

”Sokeri-Jussin nimi juontaa vuorineuvos Johan Grunströmiin (1877 – 1953)
ja hänen tilaamaansa höyrylaivaan. Sokeri-Jussi oli kuulu oululainen
alus, vaikkei se koskaan meriä seilannut tällä nimellä. Marraskuussa
1939 Grunströmin johtama Suomen Sokeri tilasi paatin Oulun Konepajalta.
Sota viivästytti rautalaivan valmistumista Pikisaaren rannassa syksyyn
1945. Laiva päätyi lopulta Välimeren pohjaan karilleajossa Algerian
rannikolla 1969.”
Ravintolan sisustus henkii vanhoja aikoja ja kyllähän se viihtyisä paikka olikin.

 

 

Alkuruuan valinta meni tällä kertaa nappiin. Lautaselle päätyi savuporo-korvasienikeittoa, joka tuotiin tarjolle lämpimän, hyvänmakuisen gluteenittoman leivän kera.

Mutta pääruuan valinta ei sitten tässä bingossa tuottanut voittoa… Sinihomejuustolla kuorrutettu härän sisäfileepihvi, tummaa madeirakastiketta, paahdettuun pekoniin käärittyjä vihreitä papuja ja kermaisia valkosipuliperunoita. Hyi tuota rasvan määrää ja makujen epäsopivuutta toisiinsa. Toi keltainen pallero kuvassa on muute paistettu aprikoosinpuolikas… Pihvi oli kyllä hyvin paistunut, mutta tässä annoksessa oli yksinkertaisesti liian paljon makuja jotka eivät sopineet yhteen. Annoksesta sain syötyä noin neljäsosan, ennenkuin paha olo ja turvotus iski.

Suosittelen vain ja ainoastaan homejuustoa ja rasvaa rakastaville, itse olisin kaivannut jotain raikasta tähän.

Ja seuraava floppi olikin sitten burgeribaari Kauppuri 5

Sekavalta listalta ja töykeäkäytöksisen tarjoilijan ”avustuksella” päätin kokeilla nimikkoburgeria. En vieläkään tiedä mitä burgerin piti pitää sisällään ja kotisivujen ruokalistalla ei kyseistä annosta ole. Kuvittelin todellakin että 11€ annokseen kuuluvat ranskikset, mutta …

Tälläinen kääpiökokoinen burgeri sitten pöytään tuli. Ja hintaa tälle annokselle tuli huimat 14€, koska gluteenittomasta sämpylästä veloitetaan 3€ lisämaksu. Lisäksi ranskalaiset eivät kuulu annokseen vaan ne pitävät tilata erikseen, mutta… Ravintolassa paistetaan ranet samassa rasvassa kuin friteeratut tuotteet, joten niitä ei saa gluteenittomina.

Annos oli aivan liian pieni ja mut tuntevat tietävät sen, että jos en saa tarpeeksi ruokaa, musta tulee kiukkuinen. Tää mesta ei ollut mielestäni hintansa väärti, tuolla 14€ olisin saanut Burger Kingissä kaksi ateriaa samalla sämpylällä.

 

Onneksi Oulusta löytyi pelastus nälkääni, lentokentällä turvatarkastuksen jälkeen sijaitseva Oluthuone Toppila. Tällä annoksella lähti nälkä ja tyytyväisenä saattoi suunnata kotimatkalle. Ja hintakin gluteenittomalle annokselle oli täysin sama kuin listalla.

 

 

Yleinen

Apinan vuosi

7.2.2016

Tänään Helsingissä juhlistettiin kiinalaista uutta vuotta ja siinä samalla apinan vuoden alkamista.Helsingin keskustan Keskuskatu oli koristelu juhlaan sopivin koristein ja väkeä oli kertynyt reilusti paikanpäälle tutustumaan ohjelmaan ja markkinatelttojen tarjontaan.

 

Kiinakaupan myyntiartikkeleita

Ruokakojujakin oli paikalla laidasta laitaan mutta valitettavasti suurimmassa osassa myynnissä oli joko nuudeleita tai friteerattuja tuotteita, jotka keliaakikkona joudun jättämään väliin. No, onneksi paikalla oli kuitenkin silmänruokaa. Kadun varrella sijaitsevat yrityksetkin olivat sisustaneet myymälöitään teeman mukaan.

Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen teltalla sai ottaa lähikuvia lohikäärmeestä ja samalla sai mukaansa punaisen kuoren. Minun kuoreni sisälsi kaksi kultaista kolikkoa (suklaata) ja ohjelmasuosituksia kullekin kiinalaisen horoskoopin merkille Kulttuurikeskuksen kevään ohjelmistosta.

”Punainen kuori kiinalaisessa kulttuurissa
 
Uusivuosi on Kiinassa vuoden tärkein juhla, jolloin perheillä on mahdollisuus kokoontua yhteen vaikka perheenjäsenet muutoin asuisivat kaukana toisistaan. Yksi juhlan tärkeimmistä perinteistä on punaisten kuorten lahjoittaminen läheisille. Punaisen värin katsotaan tuovan onnea, ja sisälle kuoreen sujautetaan tukku sileitä seteleitä. Vaikka kuoria nykyisin annetaan niin syntymäpäivien, häiden kuin muidenkin juhlien kunniaksi, on niillä erityisen suuri merkitys kiinalaisena uutenavuotena. 
 
Vanhan uskomuksen mukaan punaiset rahakuoret suojaavat lapsia demoneilta. Siksi kuoria antavat erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Nykyisin punaisia kuoria lahjoittavat laajalti muutkin: kuoria antavat ystävät toisilleen, aikuiset lapset vanhemmilleen ja työnjohtaja alaisilleen. Nykypäivänä hyödynnetään myös tuoreinta teknologiaa ja kuoria lähetetään monesti älypuhelinten applikaatioiden avulla.
 
Kuoreen laitettava rahasumma määräytyy antajan ja vastaanottajan suhteen läheisyyden ja antajan taloudellisen tilanteen mukaan. Usein kokonaissumma koostuu kiinalaisista onnennumeroista eli numerot 6, 8 ja 9 toistuvat. Koska 8 on Kiinan onnenluvuista suosituin, paljastuu kuorista usein esimerkiksi 188 tai 800 kiinan yuania, lahjoittajan anteliaisuudesta riippuen. ”

 

 

 

 

Esityksistä ei puuttunut väriä eikä missään vaiheessa iskenyt tylsyys, päinvastoin matkakuume kasvoi taas ihan uusiin sfääreihin.
Mukavaa ja antoisaa apinan vuotta kaikille blogini lukijoille!