Browsing Tag

Chile

Chile Etelä-Amerikka

Vuoristotauti – eihän se minuun voi iskeä? Päiväretki Chilen Andeille

19.3.2017

Suunnitteletko laskettelulomaa Alpeilla tai käyntiä Macchu Picchulla? Ennen matkaa toivon, että porukassasi on edes joku, joka tietää mitä on vuoristotauti ja kuinka sitä voidaan välttää tai pahimmassa tapauksessa hoitaa. Toivottavasti tämän tekstin luettuasi sinä voit olla porukassasi se, joka tietää ja osaa toimia.

Suurin osa meistä Suomalaisista aloittaa matkansa merenpinnan tasolta, niin myös minäkin Arican satamasta matkallani Chilen pohjoisosassa sijaitsevaan Laucan kansallispuistoon. Haaveissani on jo jonkin aikaa ollut kiivetä Kilimanjarolle ja halusin testata kuinka elimistöni reagoi nopeaan nousuun noin 4500m korkeuteen. Kilimanjanrolle noustaisiin kuitenkin kävellen useamman päivän aikana ja tavoiteltava korkeus siellä tulisi olemaan vajaassa kuudessa kilometrissä. Todellista kuvaa mahdollisen vuoristotaudin oireista lyhyellä bussireissulla ei tule saamaan, mutta lyhytkin piipahdus noissa korkeuksissa on hyvä alku. Ainoalla Alppien reissullani kun korkein paikka taisi olla hiukan yli kolmessa kilometrissä. Tämäkään retki ei mennyt kaikkien osallistujien kohdalla kuin Strömsössä.

 

Viimeisiä kaktuksia noin 3000m korkeudessa Chilen ylätasangolla

Arviolta joka neljäs ihminen alkaa saamaan oireita 2000 – 2500m korkeudessa ja riski kasvaa koko ajan noustessa siten, että 3600m korkeudessa se on jo huomattava. Alttius vuoristotaudille on yksilöllistä ja ehkäpä jopa geneettistäkin. Hyvä tai erinomainen fyysinen kunto ei estä vuoristotaudin puhkeamista, mutta se voi jopa edistää sitä, hyväkuntoiset kun harvoin malttavat edetä tarpeeksi hitaasti.

Jotta noususi korkeaan ilmanalaan olisi helpompaa, opettele tunnistamaan vuoristotaudin oireet. Ensimmäisenä iskevät yleensä päänsärky,  huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja näitä seuraa uniongelmat. Päivän mittaisella bussiretkellä uniongelmat eivät helposti tule ensimmäisenä mieleen, paitsi jos normaalisti et missään tapauksessa pysty autossa nukkumaan ja huomaatkin että hereillä pysyminen on todella vaikeaa. Heti ensimmäisten oireiden alkaessa pysähdy ja odota että olosi paranee, jos näin ei käy käänny välittömästi takaisin matalammille alueille. Jos kuitenkin jatkat eteenpäin seuraavaksi kimppuusi hyökkäävät sekavuus ja tasapainohäiriöt.

 

Käsityöläinen Putren kylästä myymässä tuotteitaan tienvarressa

Tie Aricasta kohti Bolivian rajaa lähtee nousemaan hyvin nopeasti ja ensimmäiset ryhmässämme matkustaneet naiset saivat kovan pääkivun noin 2400m korkeudessa. Bussissa ensiapuna oli pieniä happipulloja ja siihen ne bussin varusteet sitten loppuivatkin. 2800m korkeudessa pidimme ensimmäisen pidemmän tauon, jolloin muutama matkustajista päätti palata huoltoautolla takaisin satamaan. Me muut jäimme nauttimaan pienen kuppilan antimia, yhdellä dollarilla sai kuumaa kokapensaan lehdistä haudutettua teetä ison kupillisen.

Paikalliset käyttävät lehtiä joko teessä tai sitten pureskemalla lehtipalleroa suussaan, aineen kun kerrotaan vievän ainakin päänsärkyä pois. Minkäänlaista huumaavaa vaikutusta en yhdestä teekupillisesta huomannut, makukin muistutti runsaasti sokeroitua vihreää teetä. Lisäksi myynnissä oli lehdistä tehtyä purukumia sekä pieniä eteeristä öljyä sisältäviä purkkeja, kummatkin jätin myymälän hyllylle.

Kokateetä matkalaisten piristykseksi
Runsas nesteen juominen on hyvin tärkeää kahdesta syystä, toisaalta kehon  kuivuminen voi jo itsessään aiheuttaa vuoristotaudin kaltaisia oireita, toisaalta liian vähäinen juominen voi pahentaa itse vuoristotautia.

 

Vaaleanpunaisia flamingoja Pomerape ja Parinacota-tulivuorien kupeessa
Alpakoita ja vikunjoja laiduntamassa

Vuoristotauti johtuu vain ja ainoastaan liian nopeasta nousemisesta, tällöin keuhkoihin ja aivokudokseen alkaa kerääntymään nestettä. Muista edetä hitaasti. Vuoristotauti ei parane itsestään. Keskeytä siis nousu heti, jos tunnet oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Ääritilanteissa tauti voi johtaa kuolemaan muutaman tunnin sisällä ensimmäisistä oireista. Laskeudu heti alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin.

Bussimatka parin pysähdyksen taktiikalla kansallispuistoon kesti noin 6 tuntia ja matkaa oli vain 150km suunta. Tämäkin vauhti oli muutamille ryhmässämme oleville liikaa, heidän kansallispuistossa viettämämme aika meni ulkona bussin vieressä levätessä ja paluumatka oli kuin suoraan pahimmista painajaisista. Linja-autosta ei löytynyt oksennuspusseja, ei käsipyyhepaperia, ei käsidesiä eikä edes ylimääräisiä vesipulloja ja koska meillä oli kiire takaisin laivaan, kuskimme ajoi kuin Räikkönen konsanaan kapealla mutkaisella tiellä. Kuvitelkaa se haju, kun osa matkustajista oksensi päällensä ja bussin ilmastointi ei toiminut. Ulkona ollut parin-kolmenkympin lämpötilakaan ei yhtään helpottanut kenenkään olemista.

Lumihuippuisia tulivuoria ja suolareunaisia järviä

 

Suositeltu liikkumisnopeus 2km/h

Olin todella yllättynyt siitä, että oma vointini oli todella hyvä, en kärsinyt päänsärystä, ruokahaluakin olisi ollut jos mukana olisi ollut jotakin itselleni sopivaa syötävää, jaksoin kävellä sen ajan mitä olimme ylhäällä kohtuullista vauhtia ja sykkeetkään eivät nousseet tavanomaista korkeammalle. Paikalla olleesta kyltistä voitte päätellä, että suositeltu vauhti tuolla korkeuksissa tulisi olla maksimissaan noin 2km/h. Polarin sykemittarini mukaan korkein kohta missä itse kävin päivän aikana oli 4585m.  Lämpötila kansallispuiston alueella oli noin 17-18 astetta ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Pitkät housut tulivat tarpeeseen mutta pärjäsin loistavasti  merinovillaisella t-paidalla, hattu olisi pitänyt olla päässä ihan koko ajan ulkona ollessa. Etelä-Amerikan päällä oleva otsonikerros on paikkapaikoin erittäin ohut tai jopa olematon ja koska en suojannut päänahkaani mitenkään, se olikin sitten ainoa paikka mikä paloi parin kuukauden lomani aikana pahasti.

Parinacota-tulivuori

 



Lauca National Park
Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat yhdenpäivän retkeltä Laucan kansallispuistoon, joka sijaitsee Chilen ja Bolivian rajalla. Alue kattaa 1379km2 ylätasankoa sekä vuoristoa. Yksi puiston tunnetuimpia nähtävyyksiä on kuvissakin esiintyvä Chungará-järven laguuni, joka onkin helppo löytää sen sijaintipaikan takia heti tien 11-varrella. Upeiden maisemien lisäksi alueella on runsas eläimistö, voit nähdä laamojen ja alpakoiden lisäksi vikunjoja, jotka tunnistat viheltävästä kutsuäänestä. Erehdyin ensin luulemaan ääntä linnuksi kunnes tajusin täysin maastoon sulautuvat vikunjat vuoren rinteellä. Onnistuimme myös näkemään viskatsan, joka mielestäni näyttää aivan ison rusakon ja pörröisen jättiläisoravan risteytykseltä, mutta kuvaan tuota eläintä en valitettavasti saanut.

Vasemmalla Parinacota- ja oikealla Pomerape-tulivuori

Lintuja pesii aluella yli 140 eri lajia ja siksipä Laucan kansallispuisto onkin parhaita paikkoja lintujen bongaamiseen Chilessä. Itse tunnistin vain flamingot, mutta niistäkään en valitettavasti pysty sanomaan mitä lajia olivat (chilen-, andien- vai punanflamingoja), ja andien kondorin, joka myöskin on pokkarikameralla maailman huonoiten kuvattavissa oleva lintu. Jos liikut alueella, kannattaa mukaan ottaa kunnon putkella varustettu järjestelmäkamera sekä kiikarit. Järvi itsessään on muuten Etelä-Amerikan mantereen 12. korkeimmalla sijaitseva järvi ja siinä elää kaksi kotoperäistä kalalajia, jotka kummatkin ovat erittäin uhanalaisia.

Alpakat laiduntamassa

Jos taasen haluat lähteä tutustumaan kansallispuistoon paremmin ja omaat vuorikiipeilykokemusta, voit kiivetä kuvissa näkyvän Parinacota-tulivuoren huipulle (6348m). Kiipeäminen sinne on vaativuustasoltaan helppo, mutta kokemusta lumella ja jäällä liikkumisesta on syytä olla. Sajaman kylästä Bolivian puolelta järjestetään opastettuja kiipeilyjä vuorelle noin kerran viikossa. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut noin 290 vuotta ennen ajanlaskun alkua +- 300. Alueella kävellessä huomasi, että olemme tulivuoriperäisellä alueella, kevyen rikintuoksun lisäksi kengät olivat harmaan tuhkan peittämässä pölyssä, jota löytyi vielä viikkojenkin jälkeen lenkkarien pohjallisten alta.

Alpakka vuoripurolla juomassa

Tein retken aikana pienen testin. Join vesipulloni tyhjäksi noin 4500m korkeudella ja luonnollisestihan pullo täyttyy siellä ilmalla ollessaan tyhjä. Korkki kiinni ja pullo reppuun. Alla olevasta kuvasta näette miltä litran vetoinen pullo näytti palattuani merenpinnan tasolle. Tälläinen reaktio tulee, kun ilmanpaine muuttuu ja pullon sisällä oleva ilma ei sisällä tarpeeksi happimolekyylejä, jotta ne täyttäisivät koko pullon. Voitte vaan kuvitella millainen rasitus ilmanpaineen suuri vaihtuminen nopeasti on ihmiskeholle. (Pahoittelen huonoa selitystä, ymmärrätte nyt varmasti sen, miksi sain fysiikasta ehdot ysiluokan keväällä… ) Oikean selityksen voi lukea täältä.

 

Yleinen

Kuulumisia ja matkailuvuoden 2016 muistelua!

29.1.2017

Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut liikaakin, reissun aikana internet yhteydet olivat välillä kiven alla ja halusin keskittyä reissaamiseen ja siitä nauttimiseen tietokoneen äärellä istumisen sijasta. Mutta vihdoinkin kotona vaikka paluumatkaa pitikin pariin otteeseen siirtää sairastumisen takia. Tästä kerron sitten myöhemmin lisää, kunhan lääkärit selvittävät mikä öttiäinen matkalta jäi muistoksi.

 

Matkavuosi
2016 – Menoa ja meininkiä viidellä mantereella

 

Universal City Los Angelesissa
Tammikuun lopussa ollaan jo menossa, joten nyt on viimeistään aika katsoa taaksepäin viime
vuoteen. Millainen oli allekirjoittaneen tähän astisen elämän vilkkain vuosi matkailun saralla. Tai miten se nyt sitten lasketaan, opasaikoina tuli vietettyä useampi kuukausi kerrallaan kohteessa, mutta silloin tuli kierrettyä vain sitä yhtä maata vaikka ajallisesti pidempi jakso olikin.
Vuoden alkaessa tiedossa oli kevään kahden kuukauden irtiotto ja elämäni ensimmäisen pitkän risteilyn kokeminen parin pakollisen Lapin reissun lisäksi, mutta kuten monet teistä tietävät, minut on helppo puhua ympäri ja kesällä edelliseltä matkalta toivuttuani varasin jo sitten lisää reissuja.
Jäätikkö Chilen Patagoniassa
Paljon on vuoden aikana tullut nähtyä ja koettua. Jopa ihan kunnon jäätikkökin vuorokautta ennen vuoden vaihdetta. Lapin tuntureita, Bora Boran hiekkarantoja, kilometrejä moottoritietä, poroja, valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Viimeisin vuosi on tuonut elämääni monta uutta tuttavuutta, joista kaikista olen todella kiitollinen.
New Caledonia view
Näkymä Noumealta Uudesta-Kaledoniasta
Vuosi alkoi tuttuun tapaan Levillä josta suorin reitti Helsinkiin kulkee tietysti Rukan kautta. Tammikuuhun kuuluu ehdottomasti myös fiilistely matkamessuilla, josta tällä kertaa löysin edullisen viikonloppuloman Istanbuliin…. No, Turkki jäi tällä kertaa näkemättä levottomuuksien takia.
operahouse sydney by night
Sydneyn oopperatalo laivan kannelta kuvattuna
Helmikuu ja maaliskuun alku menivät kotimaan matkailun parissa, josta tässä ei nyt sen enempää, mutta sen jälkeen olikin suuren seikkailun aika, Tyynenmerenylitys risteillen. Ja kuten tapoihini kuuluu, suorinta reittiä ei ikinä mihinkään vaan aina pitää vähän mutkitella ja tällä kertaa mutka meni Bangkokin kautta. Sieltä sitten Australian Sydneyyn odottelemaan risteilyn alkua. Ensimmäinen kahdesta risteilystä kävi kolmella Uuden-Kaledonian saarella ja Fidzillä pysähdyimme kahdesti. Seuraavalla risteilyllä matkasimme Uuden-Seelannin, Tahitin, Moorean ja Bora Boran kautta Hawaijin Mauille ja Oahulle. Kotimatkalla pakollinen kolmen vuorokauden jalkojen lepuutus Los Angelesissa.
temple wat arun
Wat Arunin temppeli Bangkokissa
local band in bora bora
Paikallinen bändi Bora Boralla
Toukokuussa pari päivää kotiinpaluun jälkeen kutsuikin Tallinna yhden yön pikalomalle. Kesä meni kotimaata kierrellessä, Seinäjoella Tangomarkkinat, viikon mökkiloma Savonlinnassa ja paluumatkalla yö Holiday Club Saimaalla. Seuraavan pidemmän reissun aika olikin sitten ruskan aikaan syyskuussa, jolloin vihdoinkin kävin kauan haaveilemani Saana-tunturin huiputuksen tekemässä ja samalla reissulla poikkeamassa Norjan puolella Skibotnissa kastelemassa varpaat Jäämeressä.
Auringonlasku Floridan Key Westillä
Marraskuun lopussa olikin sitten vuorossa täysin uuden mantereen valloitus, Etelä-Amerikan ja kuten tapoihin kuuluu tännekää en rinkka selässä lähtenyt vaan risteillen olisi mannerta tarkoitus kiertää. Joulukuun aikana risteily  pysähtyi  Kolumbiassa, Panamassa, Ecuadorissa, Chilessä ja vuoden viimeinen päivä kuluikin Argentiinassa maailman eteläisimmässä kaupungissa, Ushuaiassa.
Panamankanava on nyt koettu, samoin Chilen vuonot ja Magellanin salmi.
Papukaijoja Cartagenan satamassa Kolumbiassa
lauca national park chile
Alpakoita Laucan kansallispuistossa Chilessä 4,5km korkeudella
Beach Ecuador
Playa San Lorenzon tyhjä ranta Ecuadorissa
Vuosi 2017 alkoi vaatimattomasti Kap Hornin kiertämisellä ja sieltä matka jatkui kohti Buenos Airesia, mutta nämä seikkailut pääset lukemaan kevään aikana täältä blogista.
Käytyjä maita 2016 14kpl
Viro
Yhdysvallat
(Hawaii, Kalifornia ja Florida)
Norja
Kolumbia
Panama
Ecuador
Peru
Chile
Argentiina
Lentoja 10 kpl ja lentoyhtiöitä 3 (Norwegian, Emirates ja Hawaiian airways)
Risteilypäiviä 52
CelebritySolstice Fidzi ja Uusi-Kaledonia 12 vrk
CelebritySolstice Transpacific 18 vrk
Celebrity Infinity Panaman kanava ja Etelä-Amerikka 15 vrk
Celebrity Infinity Chile ja Argentiina 7 vrk (tämä risteily jatkui vielä tammikuun puolellakin)
Hotelleissa, Airbnb:ssä ja mökeillä nukuttuja öitä en nyt pysty laskemaan, tämän suhteen pyrin pitämään tänä vuonna tarkempaa kirjaa.

 

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vuotta 2017. Maailmankartassani on vielä Afrikan ja Aasian kokoiset aukot, muutama uusi maabongaus olisi hyvä tällekin vuodelle saada jo tammikuussa saatujen 6 uuden lisäksi 🙂