Browsing Tag

Argentiina

Afrikka Argentiina Egypti Etelä-Amerikka Pohjois-Amerikka

IGTT Tanjan top 5 – minne matkustaisin uudelleen?

4.5.2017

Mitkä ovat ne matkakohteet tai maat, jotka ovat vieneet sydämeni ja syöneet sieluni. Maat, jonne voisin palata uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Matkailijana olen kyllä enemmän niitä, jotka haalivat uusia kohteita ja bongaavat uusia maita sen sijaan, että palaisi vanhaan tuttuun paikkaan mutta seuraavat viisi maata ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

 

Egypti

”Ken on kerran juonut Niilin vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi.” – Mika Waltari

Karnakin temppelin pylväitä iltavalaistuksessa

Ensimmäisen kerran astuin jalallani tuon vastakohtien maan kamaralle tammikuussa 2001 ja sen jälkeen olen useamman kerran palannut, työtehtävissä kylläkin. Mitkään valokuvat tai muistoesineet eivät kerro niistä kokemistani äänten kakofonioista, maustebasaarien tuoksusta, historian havinasta faaraoiden aikaisissa temppeleissä, rukouskutsujen ja sirkkojen sirityksen kuorosta sysimustassa yössä tai Siinain autiomaan yöllisestä linnunradasta. Nämä ovat asioita, jotka sinun pitää itse kokea.

Sfinksi

Voin rehellisesti sanoa, ettei historia ollut lempiaineitani koulussa ja tietämykseni Egyptin historiasta perustui Aku Ankoissa kerrottuihin tarinoihin, mutta ensimmäisten kuukausien aikana aloin ahmimaan kirjallisuutta ja vielä tänä päivänäkin sydämessä läikähtää lämmin tunne, kun näen esimerkiksi televisiossa tuttuja paikkoja.

”Kirkas oli nuoruuteni vesi, suloinen oli hulluuteni. Katkera ja hapan on vanhuuden viini eikä hienoin hunajaleipä vastaa köyhyyteni karkeata leipäpalaa. Kääntykää vuodet, vierikää vastaani menneet vuodet, purjehdi Ammon taivasta lännestä itään, jotta vielä kerran saisin nuoruuteni takaisin. Sanaakaan en muuta, pienintä tekoa en vaihda toiseksi. Oi, solakka ruokokynä, oi, sileä kaislapaperi, antakaa minulle takaisin turhat tekoni, nuoruuteni ja hulluuteni.” – Mika Waltari

Argentiina

”Järjen veit ja minusta orjan teit. Kun lempes annoit, Ja kestävän sen vannoit” – Kullervo

Recoletan hautausmaa Buenos Aires

Tango, pihviliha, punaviinit, jalkapallo, pingviinit – tuossa sinulle viisi hyvää syytä matkustaa Argentiinaan ja lisää syitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Malbec rypäleitä Mendozassa

”Argentiina – kuului tangossa sun
kadulla kun soitit hiljaa
Argentiina – itkee taivaani mun
olin sulle vain mä haurasta viljaa

Argentiina – tangon verevän koin
oliko se tuska turhaa
Argentiina – viinin katkeran join
sortuu tänäyönä taivas ja maa

ja taas tango kutsuen soi”
– Eija Kantola Argentiina

Iguazun putoukset Argentiinan puolelta

Ensimmäisen tangomarkkinavisiittini jälkeen vuonna 1996 on mielessä ollut haave käydä katsomassa mistä tango oikein on lähtöisin ja viimeinkin viime tammikuussa pääsin sitten Argentiinaan. Upean musiikin ja tanssin lisäksi koin paljon muutakin, maistelin upeita viinejä Mendozassa, näin hellyttäviä pingviinejä, vierailin maailman eteläisimmässä kaupungissa Ushuaiassa sekä maan pohjoisosassa sijaitsevilla Iguazun putouksilla. Paljon on vielä näkemättä ja kokematta, joten Argentiinaan palaan vielä jonain päivänä.

Pingviinit Argentiinan Puerto Madrynissa

 

Yhdysvallat / Florida

Pilvinen päivä Naplesissa

”Party in the city where the heat is on
All night, on the beach till the break of dawn
Welcome to Miami
Buenvenidos a Miami
Bouncin in the club where the heat is on
All night, on the beach till the break of dawn
I’m goin to Miami
Welcome to Miami”

-Will Smith

Ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani suuntautui kesällä 1991 Floridaan, jossa sain viettää kesän tätini luona. Sitä ennen olin käynyt vain Ruotsin risteilyllä, joten olin aika noviisi vielä matkailun suhteen.

Key Westin palmut jouluvalaistuksessaan

Floridan kesästä ehti kulua huimat 25 vuotta, ennenkuin pääsin palaamaan takaisin. Ja nyt sitten oli mahdollisuus ottaa aivan eri tavalla ilo irti, allani isolla moottorilla varustettu auto, kuumat moottoritiet ja kohteena Key Westin kuuluisat auringonlaskut.

Kuuluisa Key Westin auringonlasku

Seuraava matka Floridaan on jo varattu…

Dominikaaninen tasavalta

Isla Saona maan koillisrannikolla

Syksyllä 2006 jostain syystä sain omituisen päähänpiston, tökkäisisin sormeni kartalle ja maa johon sormi osuu, on seuraava matkakohteeni. Säästöjä ei ollut ja töitäkin oli luvassa loppuvuodelle niin paljon kuin reumaisilla jaloilla niitä pystyi tekemään, mutta niin vain tuli varattua seikkailupurjehdus Karibialle Suomen Purjelaivasäätiön kautta. Tämä purjehdus ei mennyt edes Dominikaaniseen päinkään, mutta korviini oli ennen reissua kantautunut bachata-musiikkia ja nuo kuumat rytmit eivät ainakaan helpottaneet matkakohteen valintaa, vaikkakin ”pienen” mutkan matkaan jouduinkin tekemään.

Palmuja Isla Saonalla riittää

Dominikaaniseen tasavaltaan kannattaa matkustaa varsinkin upeiden rantojen, golfkenttien ja Finnairin suorien lentojen takia bachataa ja merengueta unohtamatta.

El Salvador

Lähes autio ranta El Salvadorissa

Vaikka El Salvadorista varoitellaan meitä turisteja, niin Etelä-Amerikan kierrokselta palatessani kotia kohti yhden yön stopover oli lähestulkoon pakollinen. Rannalta kohtuullisen ajomatkan päässä lentokentältä löytyi mukavan oloinen hotelli ja meileihin vastattiin sujuvalla englannilla niin pitihän se tämäkin maabongaus hakea. Upeat tulivuoret, sademetsät ja ne tyhjät rannat upeine auringonlaskuineen. Tänne on päästävä takaisin, sillä vuorokausi El Salvadorissa ei riitä. Jos sinua alkaa nyt kiehtomaan tämä maailman viidenneksi vaarallisin matkakohde, niin suosittelen etsimään hyvän englantia puhuvan paikallisoppaan, se saattaa pelastaa henkesi.

Linnut auringonlaskun aikaan

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco

Kuvat on julkaistu aiemmin Instagram-tililläni.

 

Argentiina Etelä-Amerikka

Mendozan viinitiloilla – Ruca Malen ja Bodega Caelum

3.5.2017

Mendozan alue Argentiinassa on erittäin tunnettu viinitiloistaan ja viikon loman aikana ei kaikkia ennätä kiertää, saati sitten lyhemmälläkään pysähdyksellä.

Aikaisemmin kirjoitin jo Clos de Chacrasin ja Bodega Dante Rovinon käynneistä ja nyt jäljellä on päivän kaksi viimeistä viinitilavisiittiä.

 

Ruca Malenin tarina alkoi vuonna 1998 kun Jean Pierre Thibaud ja Jacques Louis de Montalembert yhdistivät haaveensa perustaa oman viinitilan Mendozaan. Kummallakin heistä oli jo vahva osaaminen viinialalla, Jean Pierre oli toiminut Chandonin viinitilan johdossa 10 vuotta ja Jacques Louis oli kerännyt kokemusta viininteosta Bourgognen alueelta.

Ensimmäisestä sadosta 1999 alkaen Ruca Malen on tuottanut korkealaatuisia viinejä keskittyen tyyliin, eleganssiin sekä erityislaatuisuuteen.

Nykyään Ruca Malenin viinitilan ideana on tuottaa mahdollisimman hyviä ravintolapalveluita ja yhdistää talon viinejä ruoka-annoksiin. Ravintolassa käytetään vain Mendozan alueella tuotettua ruokaa. Argentiinahan on tunnettu hyvästä ja laadukkaasta pihvilihastaan  ja sitä on myöskin tarjolla viinitilan ravintolassa.

Pääkokki Lucas Bustos kasvattaa ravintolassa käytettävät kasvit, vihannekset ja yrtit tilan puutarhassa ja ravintolan menu vaihtuu vuodenaikojen ja käytettävissä olevien raaka-aineiden mukaan. Tänä päivänä Ruca Malen on yksi suosituimmista viinitilaravintoloista koko Argentiinassa.

Viinitila on myös suosittu juhlapaikka ja kyllä näissä maisemissa kehtaa juhlia viettää. Oikealla näkyy viinitilan puutarhaa, jossa pääkokki kasvattaa ravintolaan kasvikset ja yrtit.

 

Lounaan alkuruoka

Vierailupäivän tasting-menu alkoi annoksella, jossa oli papuja hiukan totutusta poikkeavassa muodossa.

  • Beans ice cream with citric legumes in different textures, flowers and spicy merkén gel.
  • Yauquen Torrontés 2015

Lounaan pääruuan lisukkeet perinteisesti valmistettuna.

Pääruokana tarjottiin filet mignon kuumien kivien päällä kypsennettyjen kasvisten kanssa ja viininä oli Kinién Malbec 2012.

Jälkiruuan vuoro

Jälkiruokana gluteenittomana versiona oli

  • citrus ice cream acomppanied with English cream custard sauce and fresh oranges and almonds.
  • Ruca Malen Brut (75% Pinot Noir, 25% Chardonnay)

Myös Britannika-blogia kirjoittava Annika on käynyt Ruca Malenin viinitilalla, postauksen löydät täältä.

Päivän viimeisenä pysähdyspaikkana oli Bodaga Caelum. Tässä vaiheessa päivää olin maistanut jo noin kahtakymmentä viiniä ja en tietenkään ollut raaskinut hyviä viinejä sylkeä pois, joten viimeisellä viinitilalla valokuvaamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Muutamia otoksia sain sentään onnistumaan 😉

BODEGA CAELUM

Caelumin viinitilan piha-aluetta

 

Calumin viinitila on perheprojekti, joka sai alkunsa vuonna 2009. Edelliset kymmenen vuotta tila oli kasvattanut rypäleitä mutta myynyt ne muille alueen viinitiloille, joten vihdoinkin oli aika perustaa oma viinitila ja alkaa tuottamaan viinejä omista rypäleistä. Intohimo omaan tekemiseen, luonnon kunnioittaminen ja perheen hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy jokaisessa pullossa viiniä.

 

Pääsimme maistamaan viiniä myös suoraan tankista

 

Käymistankkeja ja kuten koosta voi päätellä, isoja määriä tällä tilalla ei vielä tuoteta

 

 

Osa tilan valikoimasta

Caelumin viinitila tuottaa myös laadukkaita pistaasipähkinöitä, joita saa ostaa mukaansa viinitilan myymälästä. Ja uskokaa tai älkää, pistaasipähkinät sopivat erinomaisesti valkoviinien kanssa.

 

Taidetta viinitilan seinällä, tehty viinipullon korkeista

 

Jos tykkäät punaviineista ja erityisesti Malbec-rypäleestä tehdyistä, niin tule Helsingin Vanhalle Ylioppilastalolle perjantaina 5.5. juhlistamaan Malbec World dayta. Siellä pääset maistamaan yli 100 eri Argentiinalaista viiniä.  Jos tulet paikalle ja tunnistat, tule ihmeessä nykäisemään hihasta. Salud!

 

Argentiina Etelä-Amerikka

Malbecin perässä Mendozassa – kansainvälinen Malbec-päivä 17.4.

16.4.2017

Suurin osa meistä viiniä joskus juoneista on maistanut Argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviinia ja kuten monen muunkin mielestä niin myös minunkin mielestä nämä viinit ovat aivan loistavia. Siksipä Etelä-Amerikan matkaa suunnitellessa jo heti alkuun halusin sisällyttää matkaan pysähdyksen Mendozan kuuluisalla viinialueella.

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli lentää Buenos Airesiin ja ottaa siitä bussi Chilen Valparaisoon, siten että matkalla olisin pysähtynyt Mendozassa muutaman päivän mutta matkasuunnitelmien muuttuessa ja hintoja matkayhteyksille etsiessäni tajusin sen, että jos sinne haluan päästä ja ehtiä muutaman päivän paikalla olemaan, niin nopein ja suhteessa edullisin konsti olisi lentää sinne.  Lentojen ja muiden majoitusten hintaa en halua täällä alkaa erittelemään sen takia, että kummankin hinta riippuu aivan siitä milloin varaa, milloin matkustaa ja kuinka paljon lisäpalveluita haluaa. Hintaero kuitenkin viiden tähden pitkänmatkan bussiin verrattuna oli joitakin kymmeniä euroja Aerolineas Argentinaksen lennolla tammikuussa 2017, kun lennot oli varattu edellisen vuoden lokakuussa.

Viiniköynnöksiä Dante Rovinon viinitilalla

 

Lentokoneen valmistautuessa laskeutumaan horisontissa alkoi näkymään lumihuippuisia vuoria, viinitarhoja sekä suurkaupunki ja ensimmäinen viinitarha tuli vastaan jo ennen lentokentän porteista ulos ajamista, joten nyt todellakin tuntui heti siltä, että ollaan tärkeällä viinintuontatoalueella.

Argentiina on maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa ja Mendozassa, joka on yksi Argentiinan kuudesta viinintuontantoalueesta ja koko Latinalaisen Amerikan suurin viinialue, tuotetaan vuosittain 2/3 koko maan viineistä. Tunnetuin rypäle täällä on Malbec mutta alueella viljellään myös muita rypäleitä kuten punaisista Cabernet Sauvignonia sekä Bonardaa sekä valkoisista Torrontésia, Chardonnayta ja Sauvignon Blanchia. Mendozan alue jaetaan vielä erikseen kolmeen alueeseen ja näistä Luján de Cayossa kävin muutamalla suositulla viinitilalla tutustumassa heidän tuotteisiinsa.

 

Ensimmäiset viiniköynnökset näkyi jo lentokentän aitojen sisäpuolella

 

Mendozan vuoristoinen aavikkoilmasto tarjoaa päiväsaikaan tummakuoristen rypäleiden kypsymisen kannalta tärkeää auringonvaloa ja lämpöä. Öisin lämpötilat putoavat, mikä hidastaa kypsymistä ja säilyttää rypäleissä tasapainoisten, hienojen viinien valmistukselle välttämättömän hapokkuuden.

Viininviljely on aloitettu Argentiinassa 1550-luvulla Eurooppalaisten maahanmuuttajien mukanaan tuomista viiniköynnöksistä, esimerkiksi Malbec on lähtöisi Luoteis-Ranskasta, jossa sen kasvuolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, jonka takia kyseisen rypäleen kasvatus on siirtynyt pääsääntöisesti Argentiinaan. Uuden maailman ensimmäiset viininvalmistajat olivat ”uudisraivaajia”, koska alueella ei ollut perinteisiä viininvalmistusperinteitä he joutuivat kehittelemään oman tapansa tehdä juomaa soveltamalla eurooppalaisia reseptejä. Vallitsevat olosuhteet kuitenkin poikkesivat eurooppalaisista ilmaston, teknologian kuin kaupankäynninkin suhteen ja näistä syistä johtuen viinikin maistui täysin erilaiselle. Uudessa maailmassa viineistä tuli vahvempia, täyteläisempiä ja tuoksultaan kypsempiä ja hedelmäisempiä. 1900-luvun lopulla maahan saapui paljon Italialaisten viinintekijäsukujen nuoria jäseniä nostamaan viinien tuotantoa ja tasoa. He toivat mukaan tietotaitoa ja rahaa investointeihin, jolla moni viinitila on saatu uuteen kukoistukseen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotantomäärät ovat lisääntyneet Argentiinassa räjähdysmäisesti ja Mendosasta löytyykin kaikille tuttuja isoja viinitiloja, pieniä boutigue-tiloja sekä kokeellisempia pieniä perheyrityksiä. Oletko kuullut Trapichesta tai Nortonista? Kumpikin näistä toimii alueella, mutta halusin käydä katsomassa jotain vähän pienempää. Kaupungin keskustasta bongasin yrityksen nimeltään Mendoza Wine Camp ja heidän matkassaan lähdin sitten kiertelemään päiväksi.

CLOS DE CHACRAS

 

Vaikka ensimmäinen pullotettu vuosikerta viinejä tältä tilalta on vuodelta 2004, niin viinitila on perustettu vuonna 1921 osana isompaa projektia nimeltään “Bodegas y Viñedos Gargantini”.  Ensimmäinen sukupolvi Gargantinin perheestä muutti Sveitsistä Argentiinaan 1800-luvun lopulla italiankieliseen kaupunkiin Ticinoon.  Seuraavan sukupolven edustaja Don Bautista Gargantini onnistui luomaan keinon hyvien viinien valmistukseen alueella.

 

Viinitilan päärakennus

 

Vuosien kuluessa yritykseen kuuluneet kolme viinitilaa vaihtoivat omistajia useampaan otteeseen kunnes 1987 Bautistan lapsenlapsi Silvia osti yhden viinitiloista takaisin perheeseen kunnioittaakseen isoisänsä perintöä.

Silvia puolisonsa Alejandro Genoudin kanssa kunnosti viinitilan rakennukset ja muutti tuotantotilat nykyaikaiset vaatimukset täyttäviksi. Genoudin suku liittyy myös paikalliseen viinihistoriaan, Alejandron isoisoisä insinööri Cesar Cipolletti oli luomassa kastelujärjestelmää, jolla mahdollistettiin viininviljely alueella käyttäen hyväksi vuoristosta valuvia lumien sulamisvesiä.

Viinitilan alkuperäinen vesisäiliö

 

Nykyään kaikki viini mitä tilalla tuotetaan käytetään betonitankeissa, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyaikaisia säädöksiä.  Viinit ikäännytetään joko Ranskalaisissa tai Amerikkalaisissa tynnyreissä ja pullotuksen jälkeen viinejä toimitetaan ympäri maailmaa.

 

Käymistankkeja, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyajan vaatimuksia

 

Tilalla käytettävät rypäleet tulevat Mendozan alueen parhailta ja tunnetuimmilta alueilta Uco Valleysta, Luján de Cyosta ja Maipústa.  Alueilla on juuri sopiva määrä auringonvaloa sekä rypäleille soveltuva ilmasto. Tilan viineistä kaksi palkittiin International Wine Challenge kisan hopeisella mitalilla vuonna 2017.

 

Alkuperäiset käymistankit viinitilan kellarissa

 

Bodega Dante Robinon päärakennus, jossa myymälä ja tasting-tilat

BODEGA DANTE ROBINO

Squassinin perheyritys tuottaa viinejä sekä kuohuviiniä, joihin rypäleet tulevat noin 400 hehtaarin alueelta sekä Lujan de Cyon että Maipu´n alueelta. Tila on perustettu vuonna 1920 ja kuten muillakin alueen tiloilla tuotanto ei ollut alkuun kovinkaan laadukasta, vaan enemmänkin tuotettiin pöytäviinejä,  ja vasta noin 20 vuotta sitten he istuttivat uudet köynnökset ja aloittivat viininvalmistuksen alusta, jolloin laatua saatiin parannettua huomattavasti.

Viinitilalla sijaitsee museo, jossa pääsee tutustumaan viininvalmistuksen välineisiin aina 1920-luvulta alkaen sekä maistamaan myös tankista kuohuviiniä. Tilan viinejä ei tällä hetkellä saa Suomesta, mutta Saksan lomilla näitä useasti palkittuja viinejä voi hankkia.

Tilan Malbec-viinit olivat loistavia mutta omaksi suosikikseni tuli allaoleva Bonarda-rypäleistä valmistettu viini.

 

Viinitilan tuotteita myymälässä

Kuohuviinipullot kypsymässä

 

Viinitilan museosta, kuvassa keskikokoisia tynnyreitä.

 

Viinitilan museosta

 

Tässä ensimmäiset kaksi vierailluista tiloista ja jotta postauksesta ei tulisi romaania, niin seuraavista kahdesta tulee postaus huomenna 17.4, koska silloin juhlitaan kansainvälistä Malbec-päivää Argentiinassa. Helsingissä päivää juhlitaan vasta 5.5. Vanhalla Ylioppilastalolla, tilaisuuden järjestää Argentiinan Suomen suurlähetystö. Täältä löydät tilaisuudesta lisätietoja.

Argentiina Etelä-Amerikka

Minustako vuorikiipeilijä? Fiilistelyä Aconcaguan juurella

12.4.2017
Aconcaguan vuori

Andien vuoriston värikkyyttä matkalla Aconcagualle

 

Viimeisen parin vuoden aikana ajatuksiin on yhä useammin hiipinyt ajatus vuorille kiipeämisestä ja omien rajojen testaamisesta. Tiedän että tämä on nyt jotain lähestyvää keski-iän kriisiä, en ole mikään urheilullinen ja tällä hetkellä paheneva reuma tekee näistä haaveista vain haaveita. Mutta haaveilu ei ole kiellettyä ja vuoria voi ihastella kauempaakin, kuin itse kiipeämällä niille tai menemällä hiihtohissillä.

 

Matkalla Aconcagualle

Mutkainen tie Argentiinan ja Chilen välillä

 

Hiihtohissi

Vuorille pääsee paikkapaikoin myös hissillä

 

Tammikuussa Etelä-Amerikan kiertomatkallani yksi pysähdyspaikka oli Argentiinassa lähellä Chilen rajaa sijaitseva Mendozan kaupunki. Tämä paikka tunnetaan erityisesti viineistään ja moni on varmasti kuullut myös Amerikan mantereen sekä eteläisen pallonpuoliskon korkeimman vuoren, Aconcaguan, sijaitsevan täällä.

Aconcagua syntyi Nazcan ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksestä aiheutuneissa mannerliikunnoissa. Vuori ei ole vulkaanisesti aktiivinen, vaikka sen lähistöllä sijaitseekin toimivia tulivuoria. Vuorella on jäätiköitä, jokia ja järviä. Tyynenmeren kosteat tuulet aiheuttavat vuoren Chilen puoleisilla rinteillä useasti lumimyrskyjä ja taasen idän puolella puhaltaa usein kuiva mutta kova tuuli. Tämä meille tuttu Föhn-tuuli tunnetaan täällä nimellä zonda.

 

Matkalla vuorelle

Aconcaguan kansallispuiston kävelyreitin alkua ei voi olla näkemättä

 

Vuoristosta löytyy myös järviä, tämä on Lacuna de Horcones 2950m merenpinnasta

 

Mendozassa lämpimimmät kuukaudet ovat joulu- ja tammikuu, jolloin päivälämpötila saattaa kohota reilusti yli kolmenkympin. Kylmintä taas on meidän keskikesän aikaan kesä- elokuun välillä, jolloin yölämpötila saattaa painua pakkaselle ja kuukauden keskilämpötila pyörii noin 15 asteessa. Eniten sateita tulee joulu- ja helmikuun välillä, joka on myös kaikkein ukkosaltteinta aikaa, keskimäärin 11 päivänä kuukaudessa alueella rytisee kunnolla. Vuorella taas 5 kilometrin korkeudessa on lähes aina noin 20 astetta pakkasta, ja siellä on otettava huomioon myös tuulen vaikutus.

 

Välillä sitä malttoi istua alas ihastelemaan maisemia

 

Paikallisen laskettelukeskuksen huipulla menee polku vaikkapa päiväretkeilijöitä varten

 

Paras aika kiivetä vuorelle on kesäisin, eli meidän talvemme aikaan. Joulu- ja tammikuu onkin ruuhkaisinta aikaa alueella. Itse huiputukseen tarvitsee olla opas mukana ja opaspalveluita onkin alueella runsaasti tarjolla, mutta perusretkeilijäkin voi käydä halutessaan kokeilemassa, miltä elo perusleireillä tuntuu, Plaza Francialle (3000m) pääsee kolmen päivän opastetulle vaellukselle. Jos haluat mennä korkeammalle kuin 4300m tarvitset kiipeilyluvat ja alle 4300m tarvitaan myös lupa, mutta sen saaminen on paljon helpompaa.

Ja jos useamman päivän reissuun ei ole mahdollisuuksia, niin lyhyempikin retki on mahdollista tehdä Aconcaguan kansallispuistossa.

Opaskyltit

Vaikka matkat eivät pitkiä ole, niin aikaa on hyvä varata.

 

Aconcaguan vuori

Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin

 

Päiväretkiä Mendozan kaupungista järjestää useampi matkatoimisto ja retkien aikana käydään sekä Aconcaguan kansallispuistossa sekä katsomassa Puente del Inca, kivestä tehty silta. Yksinkin kansallispuistoon pääsee vaikkapa vuokra-autolla. Pääsymaksu on 20 Argentiinan pesoa ja lipun saa ostettua opastuskeskukselta. Luontopolun kiertää noin parissa tunnissa, mukaan kannattaa ottaa juotavaa, hattu, aurinkorasvaa sekä hyvät kengät.

 

Tätä polkua kävelemällä kymmenisen tuntia eteenpäin saapuu ensimmäiselle base campille

 

Kasvillisuus täällä noin 3km korkeudessa on vähäistä. mutta muutamia kukkivia kukkia matkailjan ilona on

 

Itse osallistuin Backpackers-toursin järjestämälle päiväretkelle ja taas tuli huomattua, ettei halvalla saa hyvää. Jos tuonne asti lähdet ja haluat saada retkeltäsi jotain muutakin irti kuin kiukkuisen oppaan tympeää palvelua, suosittelen etukäteen googlaamaan hyvän ja asiallisen matkatoimiston. Varaudu maksamaan retkestä satasen molemmin puolin, sillä hinnalla saa jo hyvää palvelua ja ruokailukin kuuluu hintaan. Retken, jolle osallistuin, opas oli jo kyllästynyt kyseiseen retkeen ja hän ei osannut asettua asiakkaan asemaan, meille retkellä olleille kyseessä oli kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.

 

Inkojen rakentama kivinen silta pienessä kylässä Aconcaguan kansallispuiston kupeessa

 

Puente del Incan kylää, jonne pääsee myös junalla

 

Puente del incan kylää

Väriläiskä vuoristossa

Kaikesta huolimatta, maisemat täällä olivat kaiken bussissa istumisen arvoiset. Seuraavalla kerralla haluankin sitten päästä jo hieman korkeammille paikoille. Vuoristotaudista voit käydä lukemassa täältä.

 

Puente del Incan kylässä vaatimattomimmatkin talot oli koristeltu värikkäästi

 

Retkellä vuoristossa

I DID IT!