Browsing Category

Suomi

Suomi

Lempikahvilani Helsingissä – Instagram Travel Thursday

6.7.2017

Helsinki on täynnä kivoja kahviloita ja lisää tulee koko ajan. Joinakin päivinä iskee valinnanvaikeus minne suuntaisi kahville ja vielä haasteellisempaa tulee, jos haluaa jotakin syödä kahvin kanssa. Tarjolla on vohveleita, cupcakeseja, raakakakkua, salaatteja, pizzaa ja mikä parasta, kaikkea näistä saa gluteenittomina.

Johan & Nyström

 

Parhaimmat lattet olen saanut Kanavarannassa Johan & Nyströmiltä. Heidän valikoimastaan löytyy oman paahtimon kahveja, teetä, raakakakkuja sekä tarvikkeita kahvin ja teen valmistukseen kotona. Raakakakut vievät kielen mennessään ja kotona keitän nykyään El Salvadorilaista Menendezin perheen tuottamaa kahvia. Mukava terassi meren äärellä on yksi hyvä syy käydä täällä.

Lähimmät matkailunähtävyydet ovat kahvilan ”takapihalla” Uspenskin katedraali ja kävelymatkan päässä Kauppatori Altaineen.

Suklaista raakakakkua ja latte Johan & Nyströmillä

 

Vegaaninen ja gluteeniton vohveli omena- ja vadelmahillolla

 

Tykkäätkö vohveleista? Useammassa paikassa olen niitä maistellut ja parhaimmat ovat ehdottomasti Voffeli & Kaffelissa Töölössä. Kahvila itsessään on näkemisen arvoinen, ihan kuin astuisi mummolaan sisälle. Samanlaiset haarukat ja veitset kuin mitä lapsuusajan mökillä oli käytössä saavat vanhat hyvät ajat palaamaan mieleen. Valikoimassa on sekä suolaisia, että makeita versioita ja meille ruoka-ainerajoitteisille löytyy vegaaninen ja gluteeniton vohveli pienellä lisämaksulla. Erilaiset kukkakupit, ilmainen santsikuppi ja mummolamainen sisustus on piste iin päällä.

Ja täältähän on lyhyt matka poiketa Temppeliaukion kirkolle tai Kansallismuseoon.

Voffeli & Kaffeli

 

Voffeli & Kaffeli

 

Grillimakkaraa nuotiolla? Juu, sekin onnistuu Helsingissä meren äärellä Cafe Regattassa. Täältä löytyy myös kattava lista muita gluteenittomia tuotteita, kuten korvapuusteja ja karjalanpiirakoita munavoilla. Paikalle pääsee kätevästi Alepa-fillarilla, lähin pyöräparkki on kivenheiton päässä. Kahvilan rannasta saa vuokrattua myös kajakin tai suppilaudan. Kahvia löytyy kahta sorttia, vaaleaa paahtoa tai talon omaa tummapaahtoista. Ensinmainittua saa santsata ja santsikupista sä saat 5 senttiä, ootko muualla törmännyt samaan käytäntöön? Sibeliusmonumentti ja Hietsun uimaranta ovat kumpikin kävelymatkan päässä.

Cafe Regattan pieni punainen tupa ja perunamaa

 

Grillimakkaraa nuotiolla

 

Vallilasta löytyy yksi kiva kahvila, Melt New York Eatery entisen Suvannon paikalta. Kakut ja herkulliset cupcaket tänne toimittaa Say it with a cake ja nämä herkut ovat tietenkin gluteenittomia. Viime aikoina olen yrittänyt paikkaa vältellä, koska jatkuva herkkujen syöminen alkaa jo näkyä vyötäröllä. Keväällä paikasta sai maukasta brunssilautasta, mutta jostain syystä Meltissä päätettiin vaihtaa listaa ja makoisat amerikkalaiset pannarit jäivät pois listalta. Salaattejakin olen täällä käynyt nauttimassa ja suosittelen kyllä pistäytymään, jos liikut täälläpäin.

Melt sijaitsee noin puolivälissä Konepajan Brunon kirppikseltä sekä Teurastamolta.

Gluteeniton mutta herkullinen cupcake @Melt

 

Kukapa nainen ei pitäisi shoppailusta? Juu, nyt sä ihmettelet, että miksi mä yht´äkkiä vaihdan aihetta. No, siksi koska Relovessa Töölöntorin kupeessa voi tehdä kirppislöytöjä, syödä viikonloppuisin ihan loistavaa brunssia ja arkisinkin kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua. Brunssilla kaikki tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia ja suurin osa vegaanisia, mutta lihansyöjäkin nautti näistä houkutuksista.

Oopperatalolle ja Töölönlahdelle pääsee yhden pysäkinvälin taktiikalla kasin tai kakkosen ratikalla.

Banaanipannareita Reloven brunssilla

 

Reloven brunssin herkkuja

 

Näiden edellämainittujen lisäksi saatat törmätä allekirjoittaneeseen Cafe Caruselin pizzan äärellä, Mattolaiturilla syömässä shampanja-mansikka-juustokakkua tai Kakkugallerian kakkubufeesta (syö niin paljon kuin jaksat hintaan 12,90€) tai kevyemmin ihan vain yhdellä… Kaksi ensin mainittua sijaitsevat Kaivopuiston kupeessa ja Kakkugallerialla toimipisteitä on Itiksen lisäksi Bulevardilla lähellä Aleksanterin teatteria.

Cafe Carussel gluteeniton parmankinkkupizza

 

Mattolaiturilta juustokakkua

 

Mikä on sinun suosikkikahvilasi vai pystytkö nimeämään vain yhtä? Kuten huomasit, en minäkään siihen pystynyt ja mielessä olisi ollut vielä monta mainitsemisen arvoista.

Yhdellä macaronsilla Kakkugalleriassa

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

 

Suomi

Suomen sinitaivas – matkailun lempivärejäni

3.11.2016
Olavinlinna

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

”On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.
On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään.”

 

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016
”Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa.”

 

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

 

Töölönlahti syksyllä 2016

 

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen.”

 

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

 

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

 

”Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi.”

 

Kesängin keidas keväällä 2015

 

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta,
jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi

Ruskaretkellä Lapissa – Instagram Travel Thursday

6.10.2016

Tänä syksynä kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska.  Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana-tunturilla ja vihdoinkin siihen  tarjoutui mahdollisuus. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista.

 

Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin.  Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja ensi vuonna ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 14.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.

Kilpisjärvi saana syksy
Kilpisjärvi ja Saana-tunturi

Saana-tunturi

 Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee ja tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.

 

Mallatunturi Saanatunturi Kilpisjärvi
Näkymä Saanan portaiden juuresta Pikku-Mallalle

 

Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Sallan Sallajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km johon taukojen kanssa sai tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.

 

Saana taukopaikka poro

 

Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä 😀

 

Kilpisjärvi ruska

 

Pariviikkoisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa.

 

Pirunkuru Kesänki
Pirunkurun kivikkoa
Ylläs Kesänki
Rohkea kulkijan kaveri, Kuukkeli

 

Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiötunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!

 

 

 

Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Ensi vuoden ruskaa odotellessa.

 

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta,
jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

 

 

Eurooppa Suomi

Helsingin salaiset saaret – Kuivasaari

7.8.2016

Vuosikausia perheemme parissa puhuttu päiväretki Kuivasaareen alkoi olla jo lähellä, edellisenä iltana Kympin uutisissa ollut juttu nosti ”matkakuumetta” entisestään, kohta pääsisin saarelle, jossa äitini ja tätini ovat lapsuudessaan asuneet ja monet tarinat tältä saarelta kuultu jo omassa lapsuudessa.

Kuivasaari Helsinki
Ihalines Merisaukko
Kuivasaaren linnake

 

 

Kuivasaari sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingistä Harmajan länsipuolella. Saari on yhä puolustusvoimien hallussa ja sinne pääsee ainoastaan opastetuilla retkillä, joita järjestää Suomenlinnan rannikkotykistökilta yhteistyössä Ihalinesin kanssa.

Venematka Kaivopuiston rannasta perille kestää noin puolisen tuntia ja matkan aikana saa ihastella Suomenlinnaa sen ”toiselta puolelta”. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta, sen luonnosta ja maailman ainoasta jäljellä olevasta toimivasta Durlacher-tykistä.

 

 

 

 

 

 

12" tykki Kuivasaari

 

HISTORIAA

Kuivasaari oli kalastajien käytössä 1700-luvulla ja perimätieto kertoo saaren olleen yksityisomistuksessa 1800-luvulla.Vuonna 1896 se pakkolunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten” mutta sitä ei vielä silloin linnoitettu. Vuonna 1911 linnake liitettiin Viapori linnoitukseen, mutta Kuivasaaren linnoittamista aloitettiin suunnittelemaan vasta ensimmäisen maailmansodan aattona keväällä 1914, kun sinne päätettii rakentaa neljän tykin patteri. Rakennustöitä ei tuolloin kuitenkaan vielä aloitettu.

Sodan sytyttyä kuitekin Kuivasaaressa aloitettiin rakennustyöt, saaren pohjoispäähän rakennettii kaksoislaituri sekä Kuivasaaren että Pikku Kuivasaaren väliin tehtiin aallonmurtaja. Tykkiasemat rakennettiin vanhan linnoitusperiaatteen mukaisesti siten, että tykkirintama oli kohtisuoraa pääampumasuuntaa vastaan.

 

Kuivasaari torni

 

Kuivasaari torni

 

kasarmi kerrossängyt
Kasarmin kerrossänkyjä

 

Saareen rakennettiin kasarmit ja asunnot henkilökunnalle sekä parakit työmiehille. Pystytetyistä rakennuksista osa on vielä tallella.

 

Kuivasaari Helsinki

 

Kuivasaaren 12" tykki

 

Kuivasaari päällikkö
Linnakkeen päällikön asunto

 

Eino Halmetojan jälkeläisiä kolmessa polvessa sekä isäni

 

Kuivasaari Helsinki
Samaiset koristeet löytyivät jo 40-luvun lopun valokuvasta

 

 

 

Äitini lapsuuskotinsa eteisessä

Ylläolevat kuvat ovat linnakkeen päällikön käyttöön rakennettusta talosta, jossa äitini sisaruksineen asuivat -40 luvun lopulla ja 50-luvun alussa isoisäni Einon työskennellessä saarella. Monia lapsuusmuistoja tuli äidilleni ja tädilleni mieleen ja ehkäpä näistä jotain olisi voinut jättää kertomatta. Toivottavasti veljentyttöni ei koskaan saa päähänsä kokeilla, miten hyvin makaronikeitosta saa makaronit tarttumaan eteisen oven lasi-ikkunoihin.

 

 

 

Kuivasaari

Suosittelen lämpimästi vierailua Kuivasaarella, ennenkuin se kokee saman kohtalon kuin Vartiosaari. Luonto täällä on vielä lähes koskematonta ja jos Senaattikiinteistöt saaresta luopuvat jonain päivänä, saattaa olla että tästäkin saaresta tulee yksityisaluetta tai massojen talloma piknik-alue, jolloin herkästä luonnosta ei jää jäljelle kuin rippeet.

Kiitos Rannikkotykistökillan henkilökunnalle kierroksesta saarella ja pääsystä päällikön asuntoon. Perimätieto kulki taas muutaman sukupolven eteenpäin.