Yleinen

Matkabloggaajan arkea – 2 vuotta bloggaajana

6.10.2017

Ensimmäisestä blogipostauksestani on kulunut hiukan yli  kaksi vuotta ja paljon on tullut näiden vuosien aikana nähtyä ja koettua. Usein kuulen kysymyksen, että mitä matkabloggaja tekee silloin kun ei matkusta. No, kaikkien puolesta en voi vastata mutta omaa arkeani voin teille avata.

 

Disney Worldissa kesällä 2001. Vieläkään en tiedä onko toi Tiku vai Taku!

Kipinän matkailuun sain jo teini-ikäisenä kun vanhempani lähettivät minut tätini luokse Floridaan viettämään kesää. Jos äitini olisi tiennyt tämän johtavan jatkuvaan matkakuumeeseen, niin olisi varmasti harkinnut toisenkin kerran lähettämistäni maailmalle. 90-luvun lopulla aloitinkin jo oppaan urani työskennellen Brittien kanssa Suomen Lapissa, josta olikin helppo siirtyä Egyptin auringon alle jatkamaan unelmieni työssä.

 

Kesä 2005 oli elämäni kannalta suunnan muuttava. Työskentelin tuolloin rahtilaivalla Itämerellä ja aika ajoin kärsin pahoista polvikivuista sekä polvien turpoamisista, mutten voinut koskaan kuvitella että tämä olisi vain alkua kipujen osalta. Muutamia vuosia kului ja jouduin jäämään pois työelämästä, saamaan ensimmäisen kerran määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen eli kuntoutustuen alle kolmekymppisenä sekä hetken päästä perässä seurasi myös diagnoosi; nivelreuma. Ensi viikolla olisikin taas ”juhlan” aika, diagnoosista tulee 10 vuotta.

Keväällä 2017 Lohjalla Tytyrin kaivoksella

Seuraavat vuodet olivatkin sitten kipujen täyttämät, hoidoissa ja lääkäreillä juoksemista eikä matkailulle juurikaan ollut mahdollisuuksia. Yritin välillä palata työelämään ja harrastaa, elää normaalia nuoren aikuisen elämää kunnes lokakuussa 2014 jäin sitten näillä näkymin lopullisesti pois työelämästä.

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet matkailullisesti hyvin rikkaita, mutta toisaalta hyvinkin kivuliaita ja välillä olisi toivonut päivien kuluvan nopeammin. Kolme isoa leikkausta takana, kaksi tai kolme edessä, kymmeniä kortisonipistoksia, kymmeniä lääkärikäyntejä, hakemusten täyttämistä Kelaan ja kuntoutuksiin, jatkuvaa väsymystä sekä siitä johtuvaa mielialan laskua ja välillä loputtomalta tuntuvia kipuja. Mutta on niitä hyviäkin hetkiä mahtunut näihin vuosiin, maailmaa on tullut kierreltyä reumaatikolle hyvin sopivalla tavalla, risteillen. Olen nauttinut jokaisesta aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä, jolloin olen hetkeksi voinut unohtaa kivut. Olen löytänyt hyvänolon tunteita kylpylän altaista, meren aalloista ja Lapin tuntureilta, itkenyt väsymystä unettomien öiden tai pitkän vaelluksen jälkeen. Mutta olen myös ollut iloinen jokaisesta päivästä, jolloin olen jaksanut nousta sängystä sekä kaikista ystävistäni, jotka ovat jaksaneet seisoa rinnallani niinä huonoinakin päivinä. Vuonna 2016 tein pitkään haaveilemani maailmanympärimatkan, hiukan kuitenkin lyhyempänä versiona kuin monet muut teistä ja loppuvuodesta kiersin Etelä-Amerikkaa. Tänä vuonna koossa on jo 15 maata, joista uusia maabongauksia on 10. Toivoin, että olisin saanut tänä vuonna 50 nähtyä maata täyteen, mutta taidan jäädä tavoitteesta pari, mutta täytyy olla tyytyväinen jo kaikkeen tänä vuonna koettuun.

Vierailu Costa Mediterranianilla sai taas risteilykuumeen heräämään, mutta seuraavaa risteilyä joutuukin hetken aikaa vielä odottamaan.

Viime aikoina näitä päiviä, jolloin kivut ottavat vallan ja väsymys pakottaa pysymään neljän seinän sisällä on ollut aivan liian paljon ja siksi blogini ei päivity enää samaa tahtia kuin aiemmin. Noina päivinä en jaksa avata tietokonetta, mutta se ei estä haaveilemasta pääsystä lämpimään, vaikka tiedänkin kipujen iskevän viimeistään paluulennolla kylmän hohkatessa koneen kyljestä. Osa matkailua on myös kohteisiin tutustumista kirjallisuuden avulla, lentojen ja hotellien varailua ja mikä tärkeintä, itsestään huolta pitämistä itselle sopivalla tavalla. Välillä elämässä pitää tehdä kipeitäki ratkaisuja ja minun kohdallani ne ovat olleet peruttuja matkoja, jolloin olen asettanut terveyteni matkan edelle.

Yksi asia mistä olen joutunut luopumaan on moottoripyöräily ja mopoilu, oikean käden ranne ei enää taivu kaasukahvan kääntämiseen 🙁 Maui 2016

Moni voisi luulla, että sairaslomalla oleminen on vain sängyn pohjalla makaamista mutta tämän viikon aikana olen jo käynyt kahdesti lääkärillä, saanut kortisonipiikin ranteeseen, viettänyt yhden yön sairaalan päivystyksessä, yrittänyt jaksaa siivota kotiani ja purkaa muuttolaatikoita kesäkuisen muuton jäljiltä, jotta ensi viikolla leikkauksesta kotiutuessani en kompastele tavaroihin, ja edessä olisi vielä hammaslääkäri, Kelan hakemusten täyttämistä ja bloggaajapäivä Hangossa. Kansallista korvapuustipäivääkin juhlin päivän myöhässä. Kuka haluaa vaihtaa arkensa kanssani?

Juhlatunnelmaa risteilyllä

Välillä pitää pukeutua parhaimpiinsa ja unohtaa maailman murheet. Celebrity Solstice maaliskuu 2016

Kiitos että jaksoit lukea loppuun asti. Toivon sinulle mukavia päiviä matkailun parissa, on se sitten matkan suunnittelua tai matkalla olemista.  Blogini päivittyy jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti, täysin oman jaksamiseni puitteissa.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Emma / Mutkia matkassa 6.10.2017 at 17:30

    Isot tsempit täältä nivelpsoriaatikolta! Mahtavaa, että uskalsit kertoa arjestasi näin rehellisesti. Ensi vuonna sitten se 50 maata täyteen!

    • Reply Tanja 12.10.2017 at 01:44

      Näinä päivinä tulee just se 10 vuotta mun diagnoosista ja näiden vuosien aikana on oppinut sen, että jos asioista ei puhu niin kukaan ei voi tietää miltä esimerkiksi reuman tai nivelpsorin sairastaminen tuntuu. Nämä sairaudet kun harvoin näkyvät ulospäin muuta kuin väsymyksenä ja kortisonin aiheuttamana turvotuksena. Silloin kun mulle löydettiin vuosien sairastamisen jälkeen ensimmäinen toimiva biologinen lääke ja tautini meni remissioon, moni oli sitä mieltä, että ei mua mikään vaivaa ja mitä mä kotona laiskottelen, mutta siinä vaiheessa oli jo ehtinyt niveliin tulla tuhoja.

      Huomenna perjantaina iltapäivästä heräilen nukutuksesta ja saan tietää vihdoinkin kuinka pahasti polvi on tuhoutunut, tekonivelen toivoisin jo saavani mutta katsotaan nyt kauanko sitä joutuu vielä odottamaan. Omalla polvellani en voi enää haaveilla vuorilla kiipeilemisestä ja jotta tavoitteet toteutuvat niin tarvitsen hiukan varaosia. Ja parin viikon päästä kokeiluun pääsee uusi tablettimuotoinen reumalääke <3

      Tsemppiä myös sinne! Ja mukavia matkoja!

  • Reply Virpi/Täynnä tie on tarinoita 6.10.2017 at 18:21

    Minusta on aivan mahtavaa, että bloggaajat uskaltavat avata myös hieman tätä arkeaan, kuului siihen sitten mitä tahansa. Hurjan paljon tsemppiä ja hyvää toipumista leikkauksesta. Ja paljon ihania matkoja tulevaan! 🙂

    • Reply Tanja 12.10.2017 at 01:47

      En tiedä otinko tässä nyt suuren riskin, mutta ei mulla ole mitään hävettävää. En mahda sille itse mitään että olen sairastunut ja kyseessä kun ei kuitenkaan ole mikään tarttuva tauti ja meitä nivelvaivaisia on suomessa niin paljon, että jos voin edes yhdelle olla esimerkkinä siitä, että reuma ei ole este niin tämäkin postaus kannatti.

      Edellisistä polvileikkauksista on melkein päivälleen 2 vuotta, silloin toipuminen ei mennyt kuin Strömsössä mutta toivottavasti tällä kertaa menisi sujuvammin, on nimittäin seuraava matka tiedossa jo vajaan kolmen viikon päästä 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka 7.10.2017 at 09:54

    Onnea blogisynttärin johdosta! Ja komppaan Virpiä tuossa edellä, että rohkeasti kerrot omasta todellisuudestasi, mutta ehkä monikin löytää jutuistasi vertaistukea, joka on aina tarpeen.
    Tuo matkojen mahdollinen peruuntuminen on ”perusterveelläkin” tullut tutuksi – juuri laskimme tuossa puolison kanssa, että viimeisin peruutus tuon keuhkoveritulppakokemukseni myötä taisi olla meidän neljäs n. kymmenen vuoden ajalla – onneksi kaikki ovat kuitenkin menneet vakuutusyhtiön piikkiin ja omatoimisistakin varsinaisiksi kuluiksi jäävätkin yleensä vaan lennot, sillä tapaamme useammastakin syystä varata hotellit siten, että ne voi myöhäänkin peruuttaa.

    • Reply Tanja 12.10.2017 at 02:21

      Mulle noita matkojen peruutuksia on sattunut vähän liikaa, taitaa olla neljä jo tältä vuodelta. Ja onneksi olen hyvin pienillä kustannuksilla päässyt, vakuutus kun ei korvaa jo olemassa olevan sairauden pahenemisesta aiheutuneita peruutuksia. Ja taitaa siellä joku summakin olla, minkä yli ei korvata ja ainakin kaikki risteilyt menevät sen rajan yli helposti.

      Mutta ei tässä hätää, kolmen viikon päästä pitäisi saada maabongaus nro 48 ja hotellin varasin siten, että peruutus onnistuu vielä lähtöpäivänä ja maksukin paikanpäällä 😀

  • Reply Mimmu 7.10.2017 at 15:38

    Tuo on sitä todellista elämää (ikävä kyllä), oli hienoa että kerroit siitä. Moni ei varmaan olisi.
    Sun matkateksteistä ei sitä ymmärtäisi mitä kipua ja kamppailua joudut käymään, usein jopa päivittäin.
    Tsemppiä ❤️

    • Reply Tanja 12.10.2017 at 02:22

      Kiitos Mimmu tsempeistä!

      Täällä vietetään taas unetonta yötä vaikka operaatio onkin vasta perjantaina… No toivottavasti ensi yönä saa nukuttua 😀

      Ps. Yöt on muuten parasta aikaa lueskella matkablogeja ja kasvattaa matkakuumetta.

    Leave a Reply